perjantai 17. marraskuuta 2017

Bratislava



Katu tekee ässän kaksine kiskoineen
sipulinmuotoisen kirkon edessä.

Taivaita avarampi neitsyen kohtu,
kolme lasta ja rattaat, äitiä ei näy.

Vaikka tuohus ei ole sipuli,
se mitä kuorimme on, ihoa ihon jälkeen

kuin taidokkaimmassa sestiinissä,
jota emme itse keksineet.*




*Tulin Bratislavaan Ars Poetica -konferenssiin. Ensimmäisen aamun runo syntyi, kun katsoin ikkunasta.




perjantai 3. marraskuuta 2017

Valkea aamu (eka harjoitus katkelmasta Hämärä ei tanssi enää -kokoelmaan)




Kun nostan kaihtimet
ja siirrän verhot sivuun
näen taivaalle haljenneet koivut
kuin savuavien nuotioiden jäänteet
ensi kertaa tänä talvena
kuolleet ja heidän ylösnousemuksensa

150 miljoonaa tähän elämään lähetettyä
66 miljoonaa tästä elämästä lähtenyttä
nämä 84 miljoonaa lisääntyvät ja lähtevät liikkeelle
joka vuosi yhä kasvava luku
yli erämaiden ja kukkuloiden
sysimme heitä loitommas ryysyinemme
puhelimemme ovat sammuneet
vihdoin ymmärrämme kuinka paljon yksi ihminen syö
etsii ja jättää jälkiä lumeen

Ojan reunoilla valkea kaulus
vesi ruskeaa sammalista
sorapohjalla kaksi taimenta
niiden pilkut niiden ihojalokivet
hiekan sekaan leijuu sukujyviä

ihanan selkeä masennuksen maailma
jossa Saarikoski saattoi tuomita 60- ja 70-luvun
rakas 80-luvun alku
oli lämmin lapsuuteni nuoruuteni

Olen rakastanut lapsiani niin kuin olisin puhaltanut iholle puhdasta sokeria
syntymäsi jälkeisenä aamuna näin varpusia orapihlajissa
sinisen taivaan säteily
ei kertonut mitään siitä mitä tulisi
Kiina on valloittanut Afrikan
ja rahoittaa Yhdysvaltojen kulutusta

mitä tehdä myrkkyjen turmelemille robotiikan korvaamille massoille
nuori musta äiti haisevan salin lattialla
rinnoillaan kaksoset
onnellisuuteni aromaattiset hiilivedyt

Ihmistsunami täyttää pian kuusikymmentä vuotta
sen käärmeenpää nousee
yli kaikkien kuviteltavissa olevien esteiden
sulkakäärmejumala kuului evoluution aikaan
tsunami nielee sen riekalaita maailman kaikilla rannoilla
ja minä olen kuuntelevinani yön hiljaista virtaa


[- -]

Janten laki me kaikki olemme atomeja
miten siis kukaan tai mikään voisikaan olla muuta tai parempi

on vain mustia hattuja ja valkoisia hattuja
ja raidallisia hattuja ja ihmisten sydämissä yhtäläinen pahuus
me atomit emme voi muuta kuin unohtaa ja kirota Jumalan
jota ei ole brassikanavan myöhäisillan kisailuohjelmassa

uhkeat latinot narubikineissään vesiliukutornin huipulla
käsissään kynityt broilerit
kaikilla sama lähtöasento   vatsallaan
valtava liki paljas ahteri kohti taivasta
kamera kuvaa takaapäin
naiset lähtevät liukuun
bikinin narut syvällä pakaroiden vaossa
solahtavat mäkeen
hyppyrillä nousevat lentoon
heidän tehtävänsä on singota
broileri
uima-altaan takana olevaan
korissukkaan                   

broilerit eivät uppoa
kaunottaret putoavat vatsalleen uima-altaaseen
ja nousevat kiinteät rinnat vettä ja öljyä valuen
selkä uljaasti kaarella
rivi isomahaisia miehiä
antaa jokaiselle ansaitun yhdeksikön
tai täyden kympin

Hämärä ei tanssi enää
liukeneva seinä ei erota seuraavaa aamua


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kävin kirjamessuilla



Yleensä ahdistun kirjamessuilla enkä viihdy siellä pakollisia esiintymisiä pidempään. Tänä vuonna kävin kahtena päivänä, mutta olin valinnut strategian, jota noudattamalla ahdistus ei päässyt iskemään.

Torstaina menin kuuntelemaan kaverieni Harryn (Salmenniemi) ja Jaakon (Yli-Juonikas) haastattelun. Matkalta tarttui mukaan signeerattu kappale Jaakon Jatkosota-Extraa (Siltala, 669 s.), ja senkin lukemisessa olen noudattanut turvaprotokollaa eli etenen 60 sivua illassa. Kylläpä kolisee, ei voi mitään. Aivan mahtava kirja. Tämän kirjan kohdalla minulla on kynä kädessä. Kirjaa voi lukea monella tapaa niin kuin Neuromaaniakin, mutta lukijaa ei ohjata yhtä voimakkaasti, ellei nyt sitten tahdo plärätä ensin teosta läpi ja katsoa, missä järjestyksessä luvut etenevät. Markuksen (Pyörälä) graafinen suunnittelu on jälleen kerran timanttia - hienoa, että tällaisia kirjoja tehdään ja kustannetaan!

En ala tässä eritellä kirjan rakennetta, mutta lukemista auttaa, jos on paneutunut postmodernistiseen kerrontaan tai pikemminkin siirtynyt siitä nykykerrontaan tai tutustunut nykyrunouteen ja tuntee jonkin verran nk. yhteiskunnallisia diskursseja, puolue-elämää ja etenkin historiaa. Toisaalta ihan perustiedoillakin pärjää monessa kohtaa. Kieltä ja poliittis-diskursiivisia asetelmia sämpälätään ja miksataan Jaakolle tyypillisellä kierteellä, mutta tekstimassa on nyt entistä laajempaa ja upottavampaa.

Jos Neuromaanin liiallisuutta saattoi yrittää jäsentää metafyysisenä salapoliisikertomuksena ja kommenttina aivotutkimukseen, niin Js-xtraa voi myös lukea ainakin osin metafyysisen salapoliisikertomuksen genressä (tai metafyysisen poliittisen selvitystyön genressä) kunhan ottaa huomioon sen, että yhtä aikaa on kyse myös satiirista tai pikemminkin poliittisen satiirin viemisestä askeleen eteenpäin, hieman samaan tapaan kuin historiankirjoituksellinen metafiktio kommentoi historiallista romaania. Mukana ovat tietenkin salaliittoteoriat, poliittiset juonittelut ja kansallinen turvallisuus sekä vuosi 1918. Uskomatonta, millaista tekstimateriaalia Jaakko kaivaa kerta toisensa perään teostensa aineksiksi.

Aivan yksinkertaisesti sanoen romaanissa kerronnan suhde kieleen on melko lailla sama kuin kieltä ja yhteiskuntaa tutkivassa runoudessa, mutta yksiköt ovat laajempia. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäiset jaksot, luvut ja kappaleet toimivat sellaisinaan mahtavina kirjoittamisen näytöksinä, mutta taustalla on sitten yhteensitovia rakennetekijöitä. Enempää en sano, koska olen lukenut vasta kolmanneksen. Huumoria ja karnevaalia ei tarvitse etsiä suurennuslasin kanssa, mutta ne ovat todella monikerroksisia. Mistään yksisilmäisestä satiirista ei ole kyse, vaan asiat ja toimijat näyttäytyvät hyvin juonikkaassa valossa.

No niin, oikestaan parasta torstaissa oli kirjan saamisen lisäksi kahvitteluhetki taistelutovereiden Harryn, Jaakon, Markuksen, Antin (Arnkil) ja elokuvaohjaaja Mika Taanilan kanssa vielä rauhallisessa messukahviossa. Lähdinkin sitten siitä suoraan kotiin tai oikeastaan vanhempainvarttiin.

Tänään eli sunnuntaina osallistuin Olohuoneessa hienoon runouskeskusteluun, jossa kävimme Tiina Lehikoisen ja Vesa Rantaman kanssa läpi Suomi 100 -hengessä itsenäisyysaikamme runouden. Kiinnekohtina oli viisi ässää: Södergran, Sarkia, Selja, Saarikoski ja Santanen. Päivi Kangas luki näytteet, Tiinan ja Vesan kanssa juttelimme. Olisimme voineet hyvin puhua kaksikin tuntia tällä kokoonpanolla. Tilaisuuden jälkeen kävelin viisitoista minuuttia ympäri hallia. Suunnittelin meneväni kuuntelemaan jotain asiallista ohjelmaa, mutta päätin poistua kompleksista. Se oli hyvä ratkaisu.

Kirjamessuista jäi tältä vuodelta hyvä maku suuhun. Minulle messut on paikka, jossa voin kohdata muutaman tärkeän ihmisen ja jossa hoidan muutaman asiallisen edustamisen.


perjantai 27. lokakuuta 2017

Pian on marraskuu





ulkona raivoava

valkoinen krematorio



tiistai 24. lokakuuta 2017

Pakkovaltiosta ekodystopiaan


No niin, tällainen kotimaista nykydystopiaa käsittelevä julkaisu on ilmestynyt aiemminkin mainostamassani Joutsen / Svanen -julkaisusarjassa. Kohdeteksteinä suomalaista proosaa ja draamaa.

Pakkovaltiosta ekodystopiaan siis, tutustukaa!


Päiväkirja (jos aloittaisin nyt, se alkaisi näin)



Minulla on pala kurkussa, kipu kurkussa, lopetan työt ja kaipaan poikaani, lastani, joka ei sopinut asumaan saman katon alle.

Hän tulee käymään viikonloppuisin. Hänellä on ongelmia, mutta meillä myös synkkaa, aina muutaman tunnin. Ostan hänelle bussikortin, puhumme räpistä, varoittelen kannabiksen polttamisesta, hän selittää kerta toisensa jälkeen, huolellisesti ja vähän huolettomasti, N.W.A:n periaatteita ja studioganstat Dr. Dresta alkaen ja kaiken. Jospa hän olisi jossakin täällä ja opiskelisi.

Istun yksin keittiön pöydän ääressä. Tuuli pudottelee leimuavien aronioiden lehtiä. Juuri nyt alan itkeä.

Pitäisi putsata rännit ja vaihtaa talvirenkaat.

Ajan lehdet silpuksi ruohonleikkurilla. Keitän kaurapuuroa ja syön samalla hapankorppuja. Näihin aikoihin olen alkanut valmistaa vispipuuroa. Se jäähtyy sopivasti takapihan terassilla. Supikoirat söivät muikut, jotka leivitin ruisjauhoissa.


Teen taas töitä. Isä soittaa ja sovimme, että autan laiturin nostossa. Sitten tulevat jäät, elleivät ehdi aiemmin.

Jotkut löytävät toisensa niin kuin Tuure Kilpeläinen ja Manuela Bosco. Mietiskelen, millaista sellainen toisen ja kolmannen kierroksen rakkaus on, kun mukana on neljä lasta ja kaikesta kerrotaan lehdissä.

Ehkä tulevaisuuteni on hyvä, kenties en sairastu paksusuolensyöpään. Päivät kuluvat ja kirjoitusta syntyy. Helposti kymmenen kirjaa, enemmänkin. Mitä minä teen niillä, kun kaikki huutavat kuolinvuoteellaan, että olisivatpa osanneet antaa rakkauttaan paremmin, nyt siitä ei ole enää jaettavaa.


Minä jatkan matkaani ja pakenen sinne ja tänne, ne ovat saaliseläimen harhautusliikkeitä, jälkiäni on ihan kaikkialla.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Pilaa telkkariohjelma yhdellä kirjaimella


Tässäpä hieman laajennettu kattaus tulevaa VTV-tarjontaa: Vaihtoehtotelevision tuotantoideat syntyvät vain yhtä kirjainta vaihtamalla, viihtykää ja valistukaa!


Huumori


* Antti O Holma ja maastamuuttajat
Suut loksahtavat auki, kun tutkiva journalisti Holma paljastaa maastamuuton todelliset syyt.

* Minä olen azz
Haastattelusarja, jossa kulttuurin, koulutuksen ja politiikan kerma saa itse kertoa keitä he ovat.

*Olet strippari
Visailuohjelma, jossa hypnotisoidut ihmiset strippaavat suorassa lähetyksessä.

*Ommelten välinen aita
Joskus ihmiset ovat niin rikki, ettei sille voi kuin nauraa. Särkyneiden majatalo -nimisen pensionaatin elämää.

*The Walking Dad
Kaikki keinot ovat sallituja leikkimielisessä kisassa, jossa perheet yrittävät saada isän jalkeille krapula-aamuna.

Kauhu

*Kaluatko miljonääriksi?
Horror-tositv, jossa kilpailijat yrittävät syödä elävää mutta nukutettua lehmää. Parhaista paloista isoimmat rahat.

*Telepapit
Amerikkalaisen kristillisen TV-yhtiön pyhitetty versio tunnetusta lastenohjelmasta, joka sisälsi poliittista propagandaa ja piilosuostuttelua homoseksuaalisuuteen. Tiivi-Daavid hoitaa homman!

* The Walking Head
Lihansyöjäapokalypsi, joka jättää jälkeensä vain maassa laahautuvia aivoja.


Ruoka-, elämäntapa- ja tositv

*Anttilainaamo
Sarja, jossa epätoivoiset harrastelijakirjoittajat saavat avukseen Suomen parhaan kustannustoimittajan Antin.

*Ari ja Kirsi: Kotihempat
Lämminhenkinen kotoiluohjelma. Tätä pariskuntaa ei saa kirveelläkään lähtemään kotoaan.

*Breaking Samish
Samish-intiaani-identiteetistään luopuneet kertaavat syitä lähdölleen.

*Criminal Mints
Nyt painetaan rahaa seurauksista välittämättä. EKP:n tukema asiaohjelma.

*Dolby Cityn sairaala
Kuulovammojen hoitoon erikoistuneessa sairaalassa sattuu ja tapahtuu.

*Dosetti
Lääketieteen dosentti keskustelee puolijulkkisten kanssa näiden lääkityksestä.

*Erilaiset erheet
Kuinka monella tapaa elämä voikaan mennä pieleen. Köyhien haastatteluohjelma. Studioisäntänä Nalle Wahlroos.

*FasterChef Australia
Pikaruokaketjut kilpailevat kansanjoukkojen ruokinnasta.

*Finnie
Henkilökuvia pohjoissuomalaisista, jotka kärsivät aknesta.

*Hellyttävät pikkupennit
Sarjassa seurataan tuntemattomia ammattimuusikoita, jotka yrittävät tienata leipänsä katusoittajina talvisessa Oulussa.

*Jerusalemin uutisninja
Tähtitoimittaja raportoi lähietäisyydeltä Israelissa tehtäviä itsemurhaiskuja.

*Kadonneet 2
Niillä, jotka ovat kadonneet kerran, on tapana kadota uudestaan.

*Kajonneet
Rikosohjelma, jossa perheenjäsenet etsivät seksuaali- ja talousrikoksiin syyllistyneitä lähiomaisiaan.

*Kandita
Nuoret persialaismisut etsivät sitä todellista rakkautta.

* Kinkkuelämää
Kolmen karjankasvattajan elämää Satakunnassa.

*Kinkkuillallinen
Mielikuvituksellinen ruokaohjelma, jossa raaka-aineena vain kinkkua eri muodoissaan.

*Kulti, kuristin kakarat
Anonyymi naisdekkari A. A. auttaa poliisia ratkomaan Suomen rikoshistorian kaameimpia, tähän saakka selvittämättömiä perhesurmia.

*Kun syrän särkyy
Henkilökuvia tavallisista tamperelaisista.

*Lapin polliisi
Uuden tuotantokauden jaksoissa näemme poliisit, jotka eivät esitä vaan pamputtavat, sumuttavat ja puhuvat suunsa puhtaaksi.

*Lapseni on sinun
Yllättäviä kohtaamisia. Lasten todelliset isät paljastuvat suorassa lähetyksessä.

*Leijonan kuola
Tiedeohjelma, joka keskittyy entsyymien ihmeelliseen maailmaan ruokkimalla ruandalaista häkkileijonaa.

*Mestareiden festari
Tunnetut muusikot kisailevat leikkimielisesti kykykilpailussa.

*Mikä voisi mennä kieleen?
Joukko yliopistotutkijoita selvittää kielellisen emansipaation mahdollisuuksia.

*Mitä tänään lyötäisiin?
Ihmisoikeusihmiset pistävät maailman kuntoon suoraan studiosta.

*Mustalaisliskot
Mustalaiset ja lemmikkieläimet - ennen näkemätön kurkistus romanien luontosuhteisiin.

*Padonneet
Suojamuurit murtuvat, kun tavalliset ihmiset tilittävät asioista, joita ovat pitäneet sisällään vuosikaudet.

*Paratissihotelli Norja
Rintasyövän selättäneet letkeät voimistelijasiskokset avaavat hotellin Norjaan.

*Pasko
Raivonhallintaohjelmassa ihmiset pistävät tavaraa paskaksi, mutta elämää kuntoon.

*Rako
Puntarissa rikkoutuneet ihmissuhteet ja niiden korjaaminen. Rako railona aukeaa...

*Rantapöytä
Yölliselle rannalle on tuotu pöytä. Tässä piilokameraohjelmassa seurataan, mitä kaikkea käyttöä pöydälle löytyy.

*Satupäät
Sadutusohjelma, jossa elämässään kriisiin joutuneet ihmiset kertovat satuja heille kahta minuuttia aiemmin annetusta aiheesta.

*Siilokamera
Mitä tapahtuu ohjussiiloissa ennen laukaisukäskyä. Amerikkalainen tiedesarja.

*Superrautojen rakentajat
Sarja käsittelee vankilapakojen torjumista ja nykyaikaisia vangitsemisvälineitä.

*Tahdon morsiuspusun: Kaasot
Kaasot, jotka ovat rakastuneet morsiameen, yrittävät pilata häät kaikin keinoin.

*Taivaallista menoa: hiljainen retwiitti
Joukko addiktoituneita twitterin käyttäjiä kuuntelevat viikon ajan pelkkää linnunlaulua.

*The Goof Wife
Yleinen syyttäjä Alicia F. järjestää lakimiesaviopuolisonsa linnaan kerta toisensa perään.

*Ulkkisselviytyjät
Maahanmuuttajien elämää rasistisessa Joensuussa.

*Uutissuoto
Peter Nymanin ja Jari Tervon viimeinen yritys pelastaa ohjelma. Vakiovieraana Jari Sarasvuo.

*Varstojen metsästäjät
Unohda Antiikkia, antiikkia! Nyt käydään suomalaisten riihien kimppuun.

*Vitun puhelinmyyjät
Maailman vanhimman ammatin harjoittajat yrittävät myydä itseään puhelimitse.


Seksi- ja parisuhde

*Alastomat elviytyjät
Transseksuaalisuutta asiapohjalta ja ilman rihman kiertämää.

*Asstral-tv
Kokeneet ennustajat kertovat, kuinka seksikokeilusi tällä kertaa päättyvät.

*Family Gay
Ihan tavallinen perheohjelma homoseksuaaleista sateenkaaren tällä puolen.

*Fatami etsii Eevaa
Naiset etsivät omaa rakastaan ylikulttuurisesti.

*How I Wet Your Mother
Isät neuvovat poikiaan rakastelun taidoissa.

*Kullan kukeltajat
Tositv-ohjelma, joka seuraa kymmenen turhaan seksiä vonkaavan miehen elämää.

*Lelumaan Biksu
Lastenohjelma perheenisille, jotka salaa kuolaavat ohjelmassa vilahtavaa bikiniasuista äitiä.

* Lyytinräjäyttäjät
* Panohuone
Opettavaista materiaalia touhuihin, joissa nainen tyydytetään ja tullaan itsekin (tyydytetyksi).

*Menopilit kuntoon
Joukko miehiä kärsi erektio-ongelmista, mutta ei kärsi enää.

*49 v. ja neitsyt
Puskeeko viidenkympin kriisi / villitys päälle? Seksuaalisen heräämisen aika vai seksuaalisuuden saattohoitoa? Ohjelmassa ratkotaan traumoja, estoja ja patoumia tantraseksin ja kognitiivisen terapian keinoin.

*Todella apeeta
Realitya suomalaisten seksielämästä.

*Viisi raimoani
Sarjapettäjä homoerotiikan pauloissa.


Urheilu, erä ja ilmasto

*Amanda ja petimiehet
Amanda Harkimo matkustaa Pohjois-Amerikkaan ja Venäjälle ja tutustuu jääkiekossa vammautuneisiin ex-urheilijoihin.

*Kalaseurojen salaisuudet
Erätulilla-ohjelman spinoff: Peltsi kertoo, miten kaikki todella meni.

* Moderni perse
Intiimejä henkilökuvia. Pääpuolueiden poliitikot ja muut istumatyöläiset treenaavat vuoden ajan pakaroitaan ja muita lihaksia.

*Neljät säät Kanadassa
Kanada on suuri maa, ja sää siellä on vaihtelevaa. Ajankohtaisohjelma Kanadan säästä ja ilmastosta.

*Tehtävä Lasissa
Kilpailijoiden on mahduttava heitä varten suunniteltuihin lasiesineisiin Las Palmasin polttavan auringon alla. Hikeä, hiertymiä ja aurinkorasvaa.

*Ulosruutu
Makasiiniohjelma viikon potkuista.

*Upernatural
Sarja seuraa Tour de Franceen valmistautuvan delhiläisen riksakuskin elämää.

Uutiset

*Yle Uutiset Räme
Uutisia Jyväskylän pohjoispuolelta.



lauantai 21. lokakuuta 2017

#MeToo (omalta osaltani)


Todella kuiva kausi menossa: ei muistu mieleen, että kukaan olisi ahdistellut minua seksuaalisesti. En toisaalta ole itsekään ahdistellut ketään, joten tasoissa ollaan.

Seksuaalisesti minua on ahdisteltu vain kerran. Luultavasti sekään ei ollut varsinaista ahdistelua:  baarissa miespuolinen opiskelukaverini, karski pelastusalan työntekijä, kertoi muutaman tuopin jälkeen rakastavansa minua. Se oli jonkinlainen versio Turkan Isosta homosta, mutta ei siitä kummempaa seurannut, kun en asialle lämmennyt. Tämän miehen tyttöystäväkin oli ilmeisesti ihastunut minuun, joten se oli sitten oikein tupla-ahdistus, sellaista kolmen kimppaa olivat miettineet.

Joskus tytöt juoksivat enemmänkin perässäni, mutta silloin olin nuorempi ja komeampi eikä se minua haitannut. Tosin kukaan ei uskaltanut tulla kähmimään. Eli varsin tapahtumaköyhää on elämä tällä ahdistelun alueella ollut.

Otin kuitenkin kampanjaan osaa, kun se on merkki aikansa seuraamisesta ja onhan se niinkin, että monenlaisia kertomuksia tarvitaan. Ei minusta kuitenkaan tekemälläkään Tomi Metsäketoa saa.



perjantai 20. lokakuuta 2017

Asioiden suhteet




Ilmastonmuutos, väestöräjähdys ja supertekoäly -- asioita, jotka vaikuttavat ihmiselämään nyt ja tulevaisuudessa.

Korrekti uuskieli, kulttuurinen appropriaatio ja #MeToo-kampanja. Asioita, jotka vaikuttavat mediassa ja itsensä tiedostavien ihmisten nykyhetkessä. Näillä ja muilla vastaavilla mukavilla moraalisuuksilla horisontti täytetään hamaan loppuun saakka.


Jatketaan tästä, ihaillaan moraalisesti kehittyvän aikamme painotussuhteita ja muistetaan pitää huoli toisistamme!




Kirjallisuuden oikeus sanoa mitä tahansa (poliittisesti korrektia)



Tämä aika on täynnä hyvää tarkoittavia mutta typeriä hankkeita niin kuin tämä kielen puhdistaminen ja ohjailu neutraaliksi uuskieleksi. Sitä ei pitäisi kommentoida mitenkään, niin naurettavaa se on. Jos kirjoittaja nimittäin alkaa näperrellä samaan tapaan kuin nämä paljon vartijat ja reagoida omaan aikaansa, ei hän muuta ehdikään.

Typerintä on tietenkin sanoa tämä ääneen, koska siinä likaa itsensä. Parasta olisi pysyä erossa ja hiljaa, naureskella itsekseen. Mutta aina ei voi, joskus kiusaus voittaa.

Eikö poliittinen satiiri olekin kaikkein helpointa kohdistaa sen kaltaiseen yksinkertaiseen ajatteluun, mitä yksikään oletetusti fiksu ihminen ei edusta. Sellaisesta on ainakin runsaasti todisteita, joten varmasti juuri tuollaiseen suuntaan on varminta mennä.

Mutta eikö aivan yhtä suurella syyllä satiirin pitäisi kohdistua huonoon ja mielikuvituksettomaan ajatteluun, joka muuttaa yhteiskunnallisten ongelmien terävän ajattelun toisarvoiseksi ja nyanssittomaksi kyttäämiseksi?

Luulen, että perinteisin taidetta tukenut aatteellis-poliittinen taho eli viher-vasemmistolaiset myöntävät taiteelle vielä jonkinlaisen vapauden. Silti vaara vaanii sielläkin. Kirjallisuudella on oikeus sanoa mitä tahansa, kunhan se on pohjimmiltaan poliittisesti korrektia. Toisin sanoen kirjallisuus on hyväksyttävissä kunhan se ei ehdota mitään. Se on oikeaa radikalismia niin kauan kuin se sylkee silmille saman tahdotun kuvan todellisuudesta, joka sinne heijastetaan muutoinkin, kun se on tietyllä tavalla oppositiossa oletettuun valtaan nähden.

Taide on hyvä ja luotettava kumppani, kunhan se pysyy omassa sfäärissään, retorisena ja kirjallisena ongelmien ja epäkohtien kuvaajana ja näennäisajatteluna, joka ei pyri eikä pysty ratkaisemaan mitään.

Taiteilijat ovat turvassa niin kauan kun he eivät häiritse vallitsevaa poliittista tasapainoa. Näillä ehdoilla heillä on oikeus sanoa kaikki.

Tarkoitan: maailma on paljon kaameampi ja paljon monimutkaisempi paikka kuin mitä voimme jollakin korrektilla, tarkalleen vastustajat ja pelastajat figuroivalla kielellä kuvata.