torstai 22. syyskuuta 2016

Meditaatio


 
Sinä kesänä haavani eivät parantuneet
 
sekin tavallinen, jonka päälle lääkäri
kuroi ihon; ei maailma, vain itseaiheutettu vamma

Mitä on sisäinen?
 
Savua ja kanervia kilometrien kuvastimessa
ja kivet jotka heitimme

haava kuin kidus joka yrittää parantaa itsensä
muttei jaksa hengittää

ja kivet jotka jatkavat putoamistaan

”Kaikki olennot,
jotka ovat elämässään samassa tilassa kuin paholainen
ja siinä kuolevat, saavat Jumalan edessä yhtä vähän huomiota
osakseen kuin itse Saatana.”

Katoaminen, yhtä kuin huomiotta jääminen,
sanoi Juliana, mutta mitä katoaminen on?

Vain se mikä on kadonnut voidaan löytää

Mikään ei katoa molekyylien lingosta
eikä mikään tuo meitä unohduksesta jos emme itse tahdo niin
 
Hiekkaa, vettä, hiekkaa
haavat valkean ihon alla

Emme tule katoamisesta vaan esiintulosta
eikä mikään riistä meitä tyhjän ja pyhän väliltä

Pesen verta kivistä
maailma on ilmestys, se taivuttaa meitä

me katoavaiset emme katoa mihinkään

 

tiistai 30. elokuuta 2016

Runo puhuu meille: Käännösrunoudesta



Helmetin Runo puhuu meille -projektiin on ilmestynyt taas pari uutta juttua.

Tommi Melenderin arvio Fernando Pessoa -käännöksestä ja omani kolmesta Savukeitaan teoksesta (kiinalaista runoutta, Learin limerikkejä sekä e. e. cummingsin Valitut runot).

Käykää tsekkaamassa ja levittäkää sanaa. Syksyn aikana tulee vielä paljon kaikenlaista
kotimaisesta ja käännetystäkin lyriikasta.


perjantai 19. elokuuta 2016

Onton harmaan ja Torson kritiikit Helmetissä


Kaikki runoudesta kiinnostuneet!

Menkäähän Helmetiin lukemaan ajatukseni Olli-Pekka Tennilän
ja Erkka Filanderin uusimmista runokokoelmista. Kovaa kamaa
molemmilta herroilta.

Varsinkin Tennilän teos on mielestäni aivan omalla tasollaan.
Yksi tämänvuotisista suosikeistani Pauliina Haasjoen Planeetan kanssa,
josta siitäkin kirjoitin samassa Runo puhuu meille -sarjassa.

Tähän mennessä olen kirjoittanut siellä Jyrki Kiiskisen, Olli Heikkosen
ja Satu Mannisen tämänvuotisista teoksista, edellisten lisäksi.

Nyt syksyllä seuraa jatkoa muiden muassa käännösrunouden ja esikois-
teosten parissa. Vielä kun saisin WSOY:n, Tammen ja ntamon runokirjat
käsiini, niin esittely olisi kattavampi.

Syksyllä teen myös pari kirjastovierailua. 6.10. olen Sellon
ja 17.11. Rikhardinkadun kirjastossa puhumassa vuoden runosadosta.
Molemmat tilaisuudet klo 18.


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Syksy


 

Vanhat mustat lehtikuuset
myrskyävässä harmaassa,
tyhjyys joka puuskan jälkikuvana;

eilen poltetun saven murskaa,
kivun ontto patsas,
joka meille unessa jaettiin.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Merkki





Pieniä, urheita koulumuistoja
kuin kolme kaulansa murtanutta selloa

laulaa vantaalainen oppilaskuoro,
Piacanthiones.





maanantai 23. toukokuuta 2016

Merkintä 24.5.2016




Haalistunut ilmoitus nastoilla lehmuksen kyljessä:
Sinivalkoinen undulaatti kadonnut Louhikkotiellä,
soita 040 583 6599.



perjantai 20. toukokuuta 2016

Muistikirja, 20. toukokuuta 2016


Tänään gradujen lukemista. Kävelin aamulla tutun lenkin, tällaisina
kevätaamuina ei kävelyä voi ohittaa. Metsässä mustarastaiden
soidinmenot, räkättirastaiden sota. Ne ovat samaa sukua, toinen
laulaa, toinen rähisee. Muistin, että jossain rastaita ammutaan
haulikoilla ja syödään rintalihat. Poikkesin kauppaan, ostin kokonaisen broilerin
ja kotiin päästyäni annoin sen lepäillä pöydällä, ruskistin sitten
valurautapadassa ja työnsin uuniin. Pian tapahtuu kaikenlaista:
joku saa arvosanan, linnun vaalea liha kypsyy, minä istun
olohuoneen sohvalla ja luen ja kirjoitan muutaman merkinnän
muistivihkooni. Taustalla kysymys vallasta, hiippailee, jyskyttää.
Joku sanoo, ettei tällainen käy, mutta en saa selvää miten.


(Perjantaina 10:05-10:12, lisäys 13:07)


torstai 19. toukokuuta 2016

Muistikirja, torstai 19.5.2016



Tähtiystävyys (meistä jokainen on aurinko)
ja silloin ymmärrän myös etäisyyden paatoksen.

Nämä tähdet eivät voi parveilla samassa puutarhassa,
se utopia tuhoaisi itsensä.

(Merkintä Nietzschen Iloiseen tieteeseen)

- Voitko astua aivan lähelle ystävääsi menemättä hänen puolelleen? (Nietzsche)
- Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat. Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin. (Jeesus)

Jeesus edustaa kohtuuttomuuden etiikkaa, Nietzsche identiteettiä ja järkeä.

Kristus on armon Dionysos, Nietzsche vaistojen Apollo.

Missä me ihmispoloiset olemme?



keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Muistikirja, lauantai 14. toukokuuta 2016


Vaikea sanoa, olemmeko tässä yhdessä.
Etsimme vettä, metsäkangas on kuiva, meissä on vielä nestettä.


Posthumanismin vasemmistolainen näkökulma, ihan kuin lapsi
kiukuttelisi, syytetyn penkillä ei ole tällä kertaa kapitalismi
ja kirkko vaan paha humanismi. Uusinta humanistista tutkimusta...


Sukupuoli tuotetaan lähes huomaamattomin arkisin
yksityiskohdin. Miksei juhlavin? Eilen menin naisten vessaan
vaihtamaan tyttärelleni uimapukua.


Jäsentääkö sukupuoli olemistani? Toisinaan, luultavasti
taajuudella, jota en tunnista. Kuoleman kannalta sillä
ei ole paljoakaan merkitystä. Paitsi että jos olisin nainen,
eläisin pidempään.

Oggy ja torakat, Aku ja Tiku ja Taku, Tipi ja Sylvesteri...
Naapurin kissa jolla on siniset bikinit, Iines ja nyt lyö tyhjää...
Minulle on tärkeää huomioida vastakohtien historiallisuus
samoin kuin rakenne, joka tuottaa ne.


Luen auringosta pimeässä huoneessa, ja ulkona sataa.
Silti taustavalo, päivän hiljainen kohina.


Uni on määrätty mittaan: herään kuin säe olisi juuri nyt
nouseva, kuuden lepotahdin laajuinen (kun yleensä sanotaan:
kuusi painollista tavua kussakin säkeessä). Tuskin huomaan
siirtymää.

Kodin äänet, en saa niihin mitään vierasta, aistini eivät terävöidy
hetkeksikään. Tällaista on olla kotona, ettei olemista huomaa,
että lepää vaikkei nukkuisi.

Pärjäisimme aivan hyvin ilman sellaisia sanoja kuin ontologia
ja armo, mutta miten sitten kuvaisimme kokemuksiamme, miten
sitten kokisimme niitä.

Silti pelkään, että jossakin romahtaa. Eniten, että se osuu meidän
kohdallemme.

Talot on rakennettu kestämään, kulkuneuvojen osat väsyvät. Olen
kulkuneuvo ja toivon, ettei mitään tärkeää hajoa juuri nyt.

Aion siivota ja katsoa jääkiekkoa.
Aion maata sohvalla ja laittaa ruokaa.
Viikonlopun huolto-ohjelma (la).


Pilviä vasten heilahtaa kevään ensimmäinen
vihreä oksa; tuulisilmut.


Kuvassa aurinko tulvii lattialle, purkaa lasin.
Minä luen ja valo on samaa täällä ja ulkona,
ei purkausta, ei varjoja, lempeä puolihämärä,
lentokentän koski, sen katkonainen putous,
lehtikuusen oksa kuin taivaisiin kohotettu
saniainen, ylös valittu.

Äänieristettyjen lasien lävitse melodia,
sähköisempi, terävämpi kuin mustarastaan,
jonka tunnistan aina.

Tällä tavoin olen mieltynyt parhaimpiin.

14.5. aamulla, 7.30-8.20




tiistai 17. toukokuuta 2016

Taas ylös




Alas
hakatut
sanat
jotka
kuitenkin
alkavat
versoa