sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Eräs ilmasto



Mielipiteet ovat yksityisasioita. Niitä ei pidä ilmaista. Niitä tulee kasvattaa sisällään kuin kalliita syöpäkasvaimia. Tiesitkö - miltei kaikki on mielipidettä, joten suu kiinni.



torstai 14. kesäkuuta 2018

Kysymys



Voisiko joku kertoa, missä vaiheessa feministien tehtäväksi tuli edes pieneltä osin edistää ajattelua, joka pitää yllä uskonnollisten johtajien ja miesten ylivaltaa, hientunkkaisia elämänohjeistuksia satojen vuosien takaa ja missä vaiheessa he alkoivat lujittaa kulttuuriperinteitä, joissa naisilla on huonompi oikeudellinen ja taloudellinen asema kuin miehillä, perinteitä, joissa tyttöjä on luontevaa naittaa alaikäisinä ja kontrolloida heidän elämäänsä huputtamalla ja pahimmillaan silpomalla sukuelimiä?

Ja onko tosiaan niin kuin useista valistuneista kommenteista saamme lukea, että Suomen perussuomalaiset tai muut vastaavat rasistiset jääräpäät ovat luoneet tällaisen sepitteellisen mörön täällä pohjoisessa 2000-luvulla ja ettei sitä todellisuudessa ole olemassakaan?

Kysynpä vain: Missä menevät logiikan ja historiallisten anakronismien rajat ja kuinka paljon tavallisen ihmisen pitää sietää paskapuhetta? Haluammeko olla valistuksen perinteen vai masentavan taantumuksen jatkajia?



Pietari



Pietari, eurooppalainen kulttuurikaupunki, venäläinen hallintokaupunki, toinen toistaan elegantimpien kahviloiden ja ravintoloiden, arkkitehtuurin ja taiteen runsaudensarvi. Vietimme sen keskustan ja Pietarhovin alueella neljä kesäkuista päivää. Edellinen vierailuni oli Leningradissa marraskuussa 1991, vain viikkoja ennen Neuvostoliiton romahtamista.

Edelliseltä vierailulta muistan, että raja fantasian ja toden välillä kulki hotellin ovella. Sisällä oli kaikkea minkä voi toivoa mahdolliseksi, ulkona paljon muutakin. Tuolloin vierailimme kaverini kanssa leningradilaisissa lähiöissä ja hänen tyttöystävänsä luona - tosin kaverini löysi seuraa myös hotellin yökerhosta, kun maksoimme pari tyttöä sisään.

Enää tuo 1990-luvun alun kaupunki, jossa raja kaiken ostettavissa olevan ja kurjuuden välillä oli selvä, ei ollut läsnä - tai ainakin rajaa oli siirretty. Kun nyt kurkisti talojen sisäpihoille tai kulki vähän sivummalle luhistumassa oleviin kortteleihin, saattoi siitä saada jonkinlaisen käsityksen.

Siistit, öisin tai varhain aamuisin pestyt kadut, joilla kulkivat pääasiassa loistoautot ja turistit sekä paikalliset rikkaat, olivat miltei täydellinen kontrasti sille, mitä näin miltei kolmekymmentä vuotta aiemmin.

Voin sanoa, että viihdyin kaupungissa erinomaisesti. Se oli täydellinen turistitodellisuus. Voisin palata takaisin milloin hyvänsä ja kirjoittaa pari novellia siitä ristiriidasta, joka omiin kokemuksiini silti piirtyi.

Jälkikäteen, junassa, mietin yhtä asiaa: missä olivat kaupungin paraatikeskustasta lapset ja teini-ikäiset tai nuoret perheet? Edes laajemmin metroissa liikkuessa heitä ei juuri näkynyt.




keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Ihana polku


Piti nähdä tämäkin alku jollekin: shariasta tehdään mallikelpoista median, valikoidun yliopistotutkijajoukon, instituuttien ja muun heränneen väen voimin. Ehkä tämä joukko hihkuu yhtä innoissaan, kun minä kaivan esiin lestadiolaisten opetukset ja hoitokokoukset sekä Jehovan todistajien vastaavat yhteisöllisen kasvatuksen metodit ja kerron, että onhan meillä näitä jo lännessä omastakin takaa, näitä korkean moraalin kannattimia, että tänne vaan muutkin, jaetaan tätä parhautta, vaikka toki emme ole vielä nähneet yhtä voimakkaasti koko yksilön olemista läpäiseviä elämänmalleja kuin muslimimaissa mutta kuitenkin - kyllä tänne mahtuu, pidetään seminaareja, joissa omat voimat ja tulijat vaihtavat parhaita käytäntöjä siitä, kuinka yhteisö lisääntyy ja pysyy samalla kurissa.

Miltäköhän näyttäisi konferenssi, jossa sharian puolustajat esittelevät kaunistelemattomasti tämän elämänpolun vaikutuksia maailmamme 27 muslimimaassa: Miten siellä voivat naisten oikeudet, seksuaalivähemmistöjen oikeudet, monikulttuurisuus?

Onnea urakkaan. Tulen mieluusti kuuntelemaan.


*


Tällä hetkellä en saa ajatuksistani irti tämän kummempaa: Voi helvetti, mitä paskaa - mihin ihmiset ovat kadottaneet ajattelukykynsä?

Korostan: minulla ei ole mitään muslimeita vastaan, mutta toivoisin heillekin, varsinkin alistetuille naisille, vähittäistä pääsyä ihmisarvoiseen elämään ja henkiseen vapauteen.

Eniten minua hävettävät ja suututtavat sivistyneet ihmiset, jotka ovat suvaitsevaisuuksineen aivan kujalla. Pidän heidän pyrkimyksiään ja ajatteluaan idioottien touhuna ja heidän motiivejaan erittäin epäilyttävinä.


*

Meillä on länsimaissakin paljon ongelmia, mutta emme me saa selvitettyä mitään tällaisella sotkulla, jossa perustavasti ihmisoikeuksia loukkaavaa ajattelutapaa ajetaan ruohonjuuritason oikeuden ja asioiden selvittämisen ja neuvottelun malliksi. Sille emme voi mitään, jos muslimit perhepiirissään vaalivat shariaa, mutta ei siihen tule erityisesti rohkaista.

Minulla on muutama kysymys, joista en pääse eroon: Miksi sharia-laille tai -polulle pitäisi antaa Euroopassa tilaa? Miksi tarvitsemme tällaista monikulttuurisuutta, joka pikemminkin pitää yllä kuin ehkäisee ihmisoikeuksia polkevia käytäntöjä? Kuka tätä paskaa masinoi ja millaisin tarkoitusperin?

Pieni pätkä Wikipediasta:

"Nykyaikana šariaa on kritisoitu epädemokraattisenajuutalaisvastaisena, naisia sortavana, länsimaiselle kulttuurille vaarallisena olevana arvojärjestelmänä, joidenkin rikosten nykymittapuun mukaan julmista rangaistuksista sekä uskonnollisten vähemmistöjen, uskonnottomien ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin tai niiden puutteeseen liittyvistä tekijöistä. Länsimaissa šarian on arvioitu olevan ristiriidassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kanssa, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti katsonut, ettei šaria sovi yhteen demokratian perusperiaatteiden kanssa."


No, nämä nyt ovat tietenkin vain pieniä väärinkäsityksiä, jotka jokainen osaa oikaista mielessään aivan automaattisesti, sehän on selvää, ja löytyypä määritelmäkin Wikipediasta. . .


PS. On sanomatta selvää, että sharialla on länsimaissa lähtökohtaisesti paremmat ja inhimillisemmät mahdollisuudet onnistua yhtenä uskonnollisen kurinpidon muotona kuin esimerkiksi Indonesiassa, Nigeriassa tai Saudi-Arabiassa. Tämä ei kuitenkaan ole sharian erinomaisuutta, vaan suhteellisen toimivien ja kontrolloitujen oikeusjärjestelmien ansiota.







perjantai 1. kesäkuuta 2018

Mustarastas




Kahtena päivänä peräkkäin olen kävellyt samaa tietä ja nähnyt mustarastaan tiheässä ruohossa. Se kääntää jähmettyneen niskansa ja hetken sen silmä on paikoillaan kuin himmeä rengas mustalla sametilla. Olen sen ubiquituous other, kunnes korret nielaisevat sen.





En lennä enää




En lennä enää, muutamista tuhansista kilometreistä valtavat haavat taivaalle. Mieluummin istun kallion juurella ja tunnen kuinka iho sekoittuu tuuleen ja lintujen ääniin, kasvoille putoaa suortuva ja kivi on lämmin pakaroiden alla. Minä en muutu tästä miksikään, en kilometrien myötä, juuri tässä väreilen täyttä aikaa.




Tiheyttä




Me puhumme säteilystä, hän sanoi, mutta itse asiassa tarkoitamme tätä: Aika hiipii lakkaamatta ohi, ja äkkiä olemme syvällä sen maisemassa ja tajuamme olevamme vanhuksia; emme tule perässä vaan kuljemme ensimmäisinä ja tulevaisuus edessämme on tyhjä ja painava, me lähestymme raskaimpien alkuaineiden tiheyttä.



torstai 31. toukokuuta 2018

Pysäkillä




Sisällissota, hugenotit, mcnuggetit, katolinen liiga ja muslimiveljeskunta, Pärttylin yö, Perttelin peikot, rutto, jotain tällaista pysäkillä seisova mies mutisi itsekseen, ja kun osuin kohdalle, katsoi minua suoraan kylmillä silmillään ja sanoi: Maailma on täynnä vaaroja, ystäväiseni, mutta voimme silti hengittää, meitä ohjaa ajankierto, tulevien vitsausten laivat ovat vasta satamissaan lastattavina. Jokainen hölmistynyt ilme on minulle lohdun yö, hän virkkoi aforistisesti.


Taikavarpu




Kävelen metsässä kuivalla kankaalla ja äkkiä taikavarpu värähtää: jossakin alla on vettä, sen päällä on vain mäntyjen juuria ja kunttaa ja moreenia ja valtavia kiven lohkareita. Mitä taikavarpu auttaa juuri nyt kun jano on kuumimmillaan ja maisema heiluu ja suhisee ympäriinsä, kun pyörryn vedenpuutteesta?



Ajasta




En pysähtynyt ajan eteen, ei ollut mitään sellaista, ja silti oli jokin kohta, jossa puhe tuli kohti, ajassa suunnistaminen, luonnollisuudessaan aina yhtä vaikeaa kuin kulkisi hämärässä talossa ja katsoisi yhä uusiin huoneisiin ja ulkoa kuuluisi lasten myöhäiset äänet ja äkkiä huomaisi kaivon keskellä lattiaa. Ehkä kaikki on hyödyntöntä mutta on tunne, kaipauksen varmuus: tilanteet ja läsnäolo ovat siellä missä katoaminen ja muuttumattomuus purevat toisiaan ja niitä, jotka uskalsivat liikkua.