lauantai 17. helmikuuta 2018

Juha Hurmeen Niemi




Luen Juha Hurmeen Niemeä ja kysyn itseltäni: Onko tämä hyvä romaani eli käytetäänkö tässä taitavasti kaunokirjallisen kertomakirjallisuuden keinoja ja kuinka?

Niemi on ilman muuta proosaa, niin kuin esimerkiksi essee, pakina, pamfletti ja tietokirjallisuus ovat proosaa. Sen kaunokirjallinen anti eli maailman luominen sekä kokemuksellinen paikan luominen lukijalle ovat kuitenkin heppoista tekoa tai oikeammin, ne puuttuvat.

Tähdennänpä heti. Edellisen kappaleen arvostelmassani ei ole kyse siitä, etteikö romaani voisi saada vaikka minkälaisia muotoja. Käsitän sen, että eri lajien - esimerkiksi fiktion ja asiaproosan, fiktion ja omaelämäkerrallisuuden, fiktion ja dokumentaarisuuden - rajoilla voidaan leikkiä ja leikitäänkin jatkuvasti kirjallisuudessa erittäin menestyksekkäästi.

Hurmeen Niemeä lukiessa minulla on kuitenkin tuntu, että kirjailija itse puhuu, esittelee ikään kuin tietokirjapohjalta esihistoriallisia ja historiallisia tapahtumia. Aina väliin hän pistää omia mielipiteitään ja muuta aiheen kannalta anakronistista kommenttia tai "metatekstiä". En osaa erottaa teosta varten luotua kertojaääntä esimerkiksi siitä äänestä, jolla Hurme piti palkintopuheensa (hieman rosoinen, humoristinen, kontrastikas).

Jos minun pitää sijoittaa Niemi jonnekin kirjallisella kartalla, sanoisin, että luen pitkää tarinoivaa ja pakinoivaa esseetä, joka on jonkinlainen muunnos joukosta tietokirjoja - nekin tarinallistavat usein kuvaamansa ja käsittelemänsä ilmiön. Romaanimuodosta tämä ajassa etenevä maailmanselvitys muistuttaa ainoastaan siinä, että essee on jaettu lukuihin ja että se on tarina tai ainakin tapahtumien kuvaus.

Henkilöhakemisto viittaa tietokirjallisuuteen. Lähteitä ei ole mainittu, mutta selvää on, ettei Hurme ole luonut tätä faktapitoista teosta ilman tietokirjallisia lähdetutkimuksia. Sitä ei olisi ilman lähteitä. Kertomisen tai vahvan esseemäisen äänen sijaan tekisi mieli puhua esimerkiksi luennoinnista, niin vahvasti ollaan tietokirjallisuuden alueella. Niemi on ensyklopedistinen yleisluento kenelle hyvänsä lukijalle, joka on kiinnostunut maankolkkamme ja maailmamme historiasta.

Esimerkiksi Miki Liukkosen ja Jaakko Yli-Juonikkaan Finlandia-ehdokasteosten kohdalla minulle ei noussut kertaakaan kysymystä siitä, luenko romaaneja, sillä ne todella käyttävät romaanin konventioita ja kehittelevät niitä edelleen silloinkin kun hyödyntävät laajaa joukkoa muita kirjallisia ja ei-kirjallisia lajeja.

Hurmeen Niemeä lukiessa en uppoudu maailmaan, johon minut lukijana kutsutaan. Pikemminkin luen jonkun asiastaan varman ihmisen puheenomaisesti kirjoittamaa selontekoa maailmasta. Niemessä on käytetty asiaproosan ja puheen retorisia keinoja ja siirtymiä ("Verratkaamme", "tutkikaamme", "Näin kätevästi päästiin", "No joo" jne), mutta ei teos minun mielestäni ole muodoltaan romaani, vaikka se on osallistunut romaanikilpailuun. Kustantaja tietänee mistä syystä tämä on nimenomaan romaani, arvaisin että kaupallisesta syystä ja siitä syystä, että kirja on tahdottu mahdollisimman monen lukijan ulottuville.

En vähättele lainkaan sitä valtavaa tietomäärää, jonka Hurme on tiivistänyt teokseensa, en myöskään niitä rinnastuksia ja oivalluksia, joita hän tekee. Mutta nämä ovat esseistin ja päättelijän tekoja. Niissä kohdin, joissa olen historiasta paremmin perillä, minulle syntyy tunne, että Hurme on kerännyt pöydälleen kasan eri alojen tietosanakirjoja ja tutkimuksia ja sitten ainoastaan tulkkaa ne omalle kielelleen. Puhemankeli pyörii mutta estetiikan tasolla ei tule mitään yllätyksellistä, tiedollisesti mukana on jopa latteuksia ja suorastaan outoja tulkintoja - monelta osin historiallista yleistaustaa olisi voinut karsia.

Ei siis fiktiivisen, luodun todellisuuden tuntua, ei fiktion henkilöiden tarjoamaa samastumiskohtaa tai muuta sellaista. Ei kai minun pidä etsiä fiktiivisyyttä tämän tietoaineksen tuottamisesta? Juuri tämä ärsyttää. Verrataanpa esimerkiksi Knausgårdin Taisteluuni-romaaniin: Knausgårdin romaaniin mahtuu esseitä ja tutkivia jaksoja, pitkiäkin, mutta ne sulautuvat hienosti kerrottuun maailmaan ja sen hahmojen, etenkin päähenkilön, tajuntaan, ja ovat siten osa motivoitua henkilökuvausta ja (auto)fiktiivisen maailman rakentamista. 

Sitten Hurmeen maailmankuvalliset ja poliittisesti hyvinkin suoraan ilmaistut ja korrektin opettavaiset mielipiteet. Ne törröttävät asiatekstistä ja näkyvät myös ilmiöiden rajauksessa. Tällainen kansanvalistustyö on fiktiossa todella rasittavaa, sillä se aliarvioi lukijan päättelykykyä. Mutta tällaistahan tämä nykyään on, tai on kai ollut aina, kun oma maailmankuva arvioidaan niin tärkeäksi ja erinomaiseksi, että romaanimuotokin tai historiankirjoitus voidaan alistaa tendenssikirjoittamiseen.

Huomaan nettiä selaillessani, että oikeastaan kaikki teoksen arvioineet pitävät Hurmeen mielipiteistä ja lohkaisuista. Minusta kertoja on pääasiassa rasittava, luenhan oletusarvoisesti romaania. Hän paasaa poliittisesti niin korrektia sanomaa kuin olla ja voi, ei riskeeraa mitään. En näe tällä tavoin kommentoivaa, anakronismeillaan ja tulkinnoillaan itsensä esiintuovaa historianruotijaa kovin onnistuneena (romaani)kerronnallisena ratkaisuna.

Myönnän, että olin lopettaa lukemisen esteettisistä syistä ensimmäisille sivuille, mutta tekstin tietoaines veti mukanaan ja paadutin aistini  kerronnan suhteen, ja monen tietorikkaan kehitelmän vuoksi jatkaminen on kannattanut. Tietty ideologisen agendan yksisilmäisyys on sinänsä hauskaa seurattavaa, kun kirjoittaja ilmeisesti ajattelee, että se seuraa suoraan luonnonlaeista. Sinänsä tämä ei ole moitittavaa, sillä kaikkien kohdallahan maailmankuva on tulkintaa ja hyvä on, että joku on jaksanut perustella ja kirjoittaa auki oman maailmankuvansa mukaisen historian näin pitkällä aikajänteellä alkuräjähdyksestä aloittaen. Entä jos Hurme kirjoittaa tällä agendalla seuraavan osan Niemen tarinaan vuodesta 1809 vuoteen 2100 - pysyykö sävy samana ekokatastrofin ja ihmistsunamin maailmassa?



+


Juuri tämä romaaniasia on Niemen kohdalla monimutkainen ja hankaa. Kirjamainoksen mukaan "Niemi on kaunokirjallisuuden keinoin kerrottu yleisesitys kulttuurihistoriasta niin kuin Juha Niemi sen ymmärtää" tai kansitekstin sanoin "Niemi on maailmankaikkeuden kulttuurihistoria à la Juha Hurme". Eli sisällöltään teos ei ole mikään romaani, eikä itse asiassa Hurme ole itse teostaan nimennyt romaaniksi. Jatkuvasti kuitenkin toitotetaan kaunokirjallisuudesta - en näe itse tätä oikein minään kaunokirjallisuutena. Hurmeen usein siteeraama Nietzsche on filosofiassaan enemmän kaunokirjailija kuin Hurme kulttuurihistoriateoksessaan.

En suoraan sanoen aivan ymmärrä, miksei Hurmeen teosta ole lähetetty Tieto-Finlandian ehdokkaaksi. Tekstin perusluonteen vuoksi se olisi tuntunut luontevalta kategorialta, vähintään samassa mitassa kuin tekstin identifioiminen romaaniksi. Voi olla, että teoksessa ei ole aivan riittävästi tiedollista innovaatiota ja uutta näkökulmaa, jotta se täyttäisi palkittavan tietoteoksen kriteerit, mutta luulen kuitenkin, että niitä on enemmän kuin ansiokkaan romaanin piirteitä.

Kuitenkin teos on lähetetty romaanikilpailuun. Finlandia-palkinto on "vuonna 1984 perustettu kirjallisuuspalkinto, jonka jakaa vuosittain Suomen Kirjasäätiö tunnustuksena ansiokkaan romaanin kirjoittajalle". Alun perin palkinto myönnettiin mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle, mutta vuodesta 1993 sen on voinut saada vain romaani. Lukemistani ja edellä mainitsemistani ehdokasromaaneista Liukkosen ja Yli-Juonikkaan teokset, varsinkin jälkimmäinen, ovat aivan eri tasolla romaanimuotoisena kaunokirjallisena proosana kuin Niemi.

Jos Niemeä voidaan pitää romaanikilpailun voittajateoksena, niin ehkäpä voitaisiin saman tien avata ovi esseille, runoelmille ja muulle kaunokirjallisuudelle, jossa on joitakin kerrontaan liitettäviä piirteitä – esimerkiksi kerronnallisia jatkumoja ja proosataitto. Oikeastaan riittää, että kustantaja ilmoittaa teosluokituksen romaani, muu kirjallisuusinstituutio seuraa perässä, mikäli rohkenee.


Sanonpa kuitenkin lopuksi, että Finlandia-palkinnon esiraadin työ eli ehdokasvalikoima oli vuonna 2017 yleisesti ottaen erittäin laadukas ja antoi toivoa siitä, että instituutio seuraa aikansa kirjallisia ilmiöitä. Hurmeen kirjakin tuntuu arvioista päätellen uponneen suurimpaan osaan lukijoista diktaattori Rehnistä alkaen. Itseäni jäivät vain mietityttämään tämän vauhdikkaan teoksen ansiot romaanina, varsinkin kun tarjolla oli todellisia kirjallisia jymyjuttuja.



torstai 15. helmikuuta 2018

Me retweeted






Käsitykseni mukaan minulla on oikeus ajatella näin. Käsitykseni mukaan tästä asiasta ei vallitse yhtenäistä, perusteltua näkemystä. Käsitykseni mukaan eri osapuolten läheneminen on haaste, jota liennyttävä ratkaisu voi parhaimmillaankin hahmottua kaukaisessa tulevaisuudessa. Käsitykseni mukaan konsensuksen synty ei vielä tarkoita toimenpiteitä. Käsitykseni mukaan jokaisen on tällä välin vahvistettava näkemystään ja kuunneltava tarkasti muita. Käsitykseni mukaan jotkut tekevät niin joka tapauksessa, keinoja kaihtamatta. Käsitykseni mukaan tässä sopassa on liikaa keittäjiä eikä laisinkaan suolaa ja ei hyvä. Käsitykseni mukaan ratkaisu olisi laskettava muutamien osaavien harteille ja kaikki nykyiset näkemykset tulisi kitkeä väärinä. Käsitykseni mukaan tämä on aivan kuin puhuisi muovipussi päässä. Käsitykseni mukaan koko kaarti olisi vaihdettava ja laadittava uudet säädökset, jotka astuvat voimaan välittömästi. Käsitykseni mukaan turpa kiinni, saatte vielä maksaa. Käsitykseni mukaan paljastukseni osoittaa tekojenne paskuuden, joten haistakaa vittu, ei tähän mitään käsityksiä tarvita.



keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Eettinen nihilointi on uusi päästökauppa



Ilmaston pelastamiseksi käydään nykyisin päästökauppaa - kasvihuonepäästöjä vähennetään siellä missä se on halvinta. En ole tutustunut kylliksi tähän keplotteluun, jotta osaisin sanoa siitä mitään erityisen rakentavaa. Luultavasti touhu on vähintäänkin kyseenalaista ja tuskin pelastaa planeettaa.

Mutta eettinen nihilointi voisi pelastaa. Tarkoitan tällaista kansainvälistä ihmiskuntapolitiikkasopimusta, joka voitaisiin hyvin ottaa tulevaisuudessa käyttöön. Miksei sen valmistelu voisi alkaa jo nyt. Mitä pikemmin, sen parempi.

Ideana olisi, että ihmiset voivat vapaaehtoisesti antaa nihiloida itsensä tulevien sukupolvien hyväksi. He saisivat nimensä johonkin kansainväliseen virtuaaliseen muistokalmistoon, joka on kaikkien nähtävillä. Heidän jälkeläisensä voisivat saada jonkin nimellisen korvauksen suostuessaan samalla lisääntymisrajoitusehtoihin. Ennen kaikkea he olisivat hyvien ihmisten jälkeläisiä.

Ketkä voisivat osallistua? Ihmiset, jotka ovat saaneet kylliksi elämästään, seniorikansalaiset, mutta yhtä lailla ketkä hyvänsä yksilöt, jotka ovat huolissaan planeettamme tilasta. Iso askel sinulle, iso askel ihmiskunnalle. Näin voisimme ehkäistä rauhanomaisesti massiiviset väkivallanteot.

Tällainen mahdollisuus poistaisi kaiken turhan politikoinnin ja mahdollisuuden syyttelyyn. Ratkaisu olisi henkilökohtainen uskon teko. Jos jokin tällainen järjestelmä toteutetaan, olen valmis. Tämä malli olisi myönteinen, ei ulkoapäin saneltu, jos tahdotaan korostaa yksilön arvoa ja valintaa.


+


Mistäpä sitä tietää, vaikka järjestelmä onnistuisi aivan kivuttomasti. Vedottaisiin ihmisen hyvyyteen ja uskonnollisiin uskomuksiin.

Kristityille sanottaisiin: "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta", muslimeille "Paratiisin ilot odottavat", jälleensyntymiseen uskoville luvattaisiin parempi tuleva elämä ja uskonnottomille muistutettaisiin vanhasta kreikkalaisesta viisaudesta: "Parasta on olla syntymättä ja toiseksi parasta kuolla mahdollisimman nuorena." Hedonistille järjestettäisiin elämänsä orgiat, huumetrippi, vaellus tai mitä hän ikinä tahtoisikaan. Viisaimmat ymmärtäisivät ilman suurempia perusteita ja retriittejä.

Tulevaisuus voittaisi, planeetta pelastuisi. Fiksua eikö totta - oletteko mukana?


+


Maailman pelastamisen kannalta fiksua olisi kiintiönihilointi, mutta se tuntuisi yksilön oikeuksien kannalta pahemmalta ja herättäisi hurjan poliittisen älämölön jo lähtökohdista ja siitä, kohdellaanko ihmisiä tasa-arvoisesti. Kiintiönihiloinnissa nihiloitavien määrät ja valintaperusteet sidottaisiin hiilijalanjälkeen, nihiloitavien ikään ja arvoon työmarkkinoilla ja arvoon kestävän tulevaisuuden rakentamisessa, samoin kuin kansakunnan keskimääräiseen sikiämisprosenttiin - ja muihin tämänkaltaisiin realiteetteihin.

Aika reilu ehdotus tämäkin vai mentäisiinkö mahdottomuuksiin? Tässä ei eroteltaisi etnisyyksiä ja kansallisuuksia, elämäntapa ratkaisisi.  Tässä kiintiömallissa ihmiset voisivat tehdä elämäntapavalintoja. Olisi todellinen mietinnän paikka valita, miten paljon kuluttaa ja saastuttaa ja miten paljon lapsia siittää ja synnyttää tähän maailmaan. Valinnat linkitettäisiin siihen mihin ne faktisesti tuleekin linkittää: ihmiskunnan selviytymiseen ja planeetan tasapainoon.

Pienet luonnossa elävät alkuperäiskansat saisivat puhtaat paperit.


+


Unohtakaa löperö monikulttuurisuus- ja globaalisuuspuhe silloin kuin se kätkee ja jättää näkemättä ihmiskunnan suurimmat ongelmat. Jos maailma pelastuisikin sillä, että ihmiset vaeltavat ympäri planeettaa ja sekoittavat geenejään, kommunikoivat kyberkypärät päässä ja muuttuvat kuluttavaksi keskiluokaksi, niin olisipa helppoa.

Mutta herätäänpä nyt todellisuuteen! On siirryttävä subjektiivisten oikeuksien vaatimisen ja lisäämisen aikakaudesta todelliseen solidaarisuuden ja vastuun aikaan.

Tulevaisuuden kysymys ei kuulu "Miten minä toteutan parhaiten itseäni ja omaa identiteettiäni" tai "Miten saamme kaikista planeetan olennoista tasa-arvoisia länsimaisia kuluttajia", vaan "Miten minä mahdollistan ihmislajin selviytymisen ja otan vastuun siitä, mitä lajimme on ja siitä, mitä sen tulevaisuuteen kuuluu."

Miettikääpä tätä, ihmiset. Eettinen nihilointi. Minä väistyn, että te saisitte elää, että tulevat sukupolvet eivät syntyisi maailmaan, jossa ei ole elämisen edellytyksiä.

Voi olla, että ihmiskunnan enemmistölle käy vallan hyvin, että kaikki tuhoutuu, kunhan se ei tapahdu ihan muutamassa vuodessa. Siihen riittää pääpiirteissään se, että annetaan keskeisten ongelmien olla niin kuin ne nyt ovat tai tehdään kosmeettisia korjausliikkeitä ja ollaan huolissaan.

Olla huolissaan, onhan se toki enemmän kuin sammakoilla, jotka eivät älyä hypätä pois vähitellen kattilassa kuumenevasta vedestä. Mutta toisaalta: onhan se paljon sammakkoja tyhmempää, että tiedostetaan asia, mutta ei toimita eli hypätä pois.


Radiokanavat





Huoltoaseman pihassa

osuu korviin radiokanava

puhelu kiertää ja rätisee

mies selittää

ääni hakien Kristuksen kuolema    kerrotaan

että hän kantoi ruumiissaan koko maailman

synnit kivut ja sairaudet

on sanottu viimeisenä päivänä

hänen edessään seisoo

20 miljardia elävää ja kuollutta

onko kukaan laskenut

monenko ihmisen kivun

Jeesus kärsi sekunnissa

viadolorosansa aikana

se on aivan käsittämätöntä

joka hetkellä kymmenien tai satojen

miljoonien ihmisten   kanava huojuu

miten voisimme lievittää Kristuksen

ääni nousee ja häipyy kunnes studioisännän

fraasi Niin kiitos soitosta

epäilemättä tässä


Kaarran liikenneympyrään

ja vanhempi tyttäreni

odottaa aseman levikkeellä

sujauttaa puhelimen taskuunsa

avaa takaoven ja istuu reppuineen sisään sanoo

pistä tää papatus pois

laita Loop tai NRJ


Katson sivupeilistä käännän vilkusta

ja kiihdytän liikennevirtaan

painan paneelista oikean kanavan


All my sins need holy water, feel it washing over me
A little one, I don't want to admit to something
If all it's gonna cause is pain
Truth in my lies right now are falling like the rain
So let the river run



ja äkkiä muistan

sinä päivänä kun Jeesusta vietiin teurastettavaksi

häntä seurasi itkevien naisten joukko

Jeesus kääntyi heidän puoleensa ja sanoi

Älkää itkekö minua

itkekää itseänne ja lapsianne  sillä tulee aika

jolloin sanotaan Onnellisia ovat hedelmättömät

onnellisia kohdut jotka eivät ole synnyttäneet

ja rinnat jotka eivät ole imettäneet

niinä päivinä te rukoilette vuoria

Kaatukaa meidän päällemme

ja kukkuloita  Peittäkää meidät




Pieni fakta




The World Factbook arvioi vuoden 2011 väestönkasvuksi 1,092 % koko maailmassa.

Lajin määrän vuosittaisen kasvuprosentin ollessa 1, ennustetaan ihmismäärän vuonna

2200 eli noin 180 vuoden kuluttua olevan suunnilleen 37 miljardia yksilöä. Jo viisitoista-

miljardisen ihmispopulaation pysyvät elämismahdollisuudet edellyttäisivät

rajatonta luonnonvarojen käyttömahdollisuutta.



Ehkä joku nyt ymmärtää, miksi minusta esimerkiksi se, että 60 prosenttia maailman

väestöstä kuuluisi keskiluokkaan on kaamea painajainen eikä mikään osoitus

solidaarisuuden ihanteen toteutumisesta. Ei tuollaisia tavoitteita voi olla! Samoin

kuin kaikki tämä rajoittamattomuus: ihmisen rajoittamaton liikkuminen planeetalla

ja länsimaisen elämäntyylin omaksuminen. Länsimaisen ihmisen - joka nyt kaiketi

joka puolella asetetaan oikeuksien normiksi ja ihanteeksi - kulutusjälki on kehitysmaihin

verrattuna suunnilleen nelikymmenkertainen jos ei suurempi. Siis jokaisen meidän,

jotka tätä tekstiä luemme.



Joku tuollainen vuosi kuin 2200 tuntuu aivan mahdottomalta ajatella. Miettikää: alle

200 vuotta eteenpäin ihmisen miljoonia vuosia kestäneessä taaperruksessa - ja

ajanjakso on aivan utopistinen planeetan kantokyvyn kannalta.



Tällaiset luvut asettavat esimerkiksi nykyisen politiikan ja sen kömminnän seuraamisen

ja närkästyneen vatvomisen ja kaiken maailman lakkoilun ja lisäahmimisen niin

naurettavaan valoon, että en viitsi edes lehteä avata.



Jospa vaikka Juha Hurme kirjoittaisi humoristisella tyylillään jatkoa Niemelle,

niin muutamakymmentätuhatta suomalaista voisi herätä todellisuuteen romaania

selaillessaan. Poliitikkoja ja toimittajia kiinnostavat aivan muut asiat.



Hurme voisi aloittaa maailmanlopun historian tällä Niemen tyylille ominaisella

anakronistisen fantsulla ja pian erittäin ajankohtaisella kappaleella: "Suomalaisuus

kuten kaikki muutkin -laisuudet ja -läisyydet ympäri maapallon ovat tietenkin

yhä liiketilassa, ihmiset kulkevat ja sekoittavat geenejään. Se on ihanaa ja terveellistä!

Mixing The Colours, kuten Iggy Pop laulaa. Prosessi pysähtyy vasta ihmislajin

kadotessa planeetalta." (Niemi, s. 32.) Ihanaa ja terveellistä, tosiaan! Ehkä 11 000 ja

5 000 ja 50 vuotta sitten, kun väestömäärä ei vielä ollut ylittänyt kriittistä rajaansa

ja puhuttiin kymmenien tai satojen tuhansien tai korkeintaan miljoonien ihmisten

liikkeistä. Geenien sekoittamisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta kun

puhumme satojen miljoonien tai peräti miljardien henkensä vuoksi pakenevien

ihmisten liikkeistä, niin eipä siinä paljon monikulttuurisuus tai geenipankin rikkaus

lohduta, paitsi niitä harvoja, jotka selviytyvät tulevaisuuden kaoottisessa maailmassa

- heille asiasta voi olla etua.









Eloonjäämisoppia




"Eloonjäämisoppi alkaa ihmisestä. Ensimmäinen kysymyksemme on: minkälainen ihmislajin lukumääräinen kehitys turvaa parhaiten ihmisen eloonjäämisen.

Ikipitkän keräily- ja pyyntikulttuurin samoin kuin kymmenentuhatvuotisen maanviljelyskulttuurin kestäessä ravinnon määrä lähinnä sääteli ihmislajin menestymistä. Mutta kun ihminen tieteellisteknisessä kulttuurissaan on nyt vapautunut ravinnon jatkuvasta niukkuudesta, lajin menestymisen edellytykset ovat ratkaisevasti muuttuneet. Ihmislaji on siirtynyt kiihkeään, ennen kokemattomaan lisääntymisvaiheeseen, joka näyttää toistaiseksi kuljettavan lajia kohti ylikäymättömiä ristiriitoja. Eloonjäädäkseen ihmisen on otettava nyt itse ohjattavakseen oman lajinsa määrällinen kehitys.

Tieteellisteknisen kulttuurimme nykyinen tuhosuuntaisuus johtuu tämän kulttuurin kahdesta luonnonvastaisesta peruspiirteestä:

- ihmisyksilöiden määrä lisääntyy jatkuvasti
- yksilökohtainen luonnonvarojen käyttö lisääntyy jatkuvasti.

Yhdessä nämä tieteellisteknisen kulttuurin peruspiirteet saavat aikaan sen, että ihmislajin kokonaiskäyttäytyminen ei enää sopeudu luonnon kiertokulkuprosessiin ja sen säännönmukaisuuksiin. Eloonjäämisemme on uhattuna siksi, että biologisesta sopeutuvuudestaan kiitelty ihminen on ymmärtämättömyyttään oman kulttuuriuhonsa uhrina nyt eksynyt epäbiologiseksi luonnon tuhlaajaksi.

Jos toisaalta ihmisyksilöiden lisääntyminen ja toisaalta luonnonvarojen käytön yksilökohtainen lisääntyminen ovat eloonjäämisemme uhkana, kysymme ehkä mielessämme, eikö ainakin aluksi riittäisi, että jompi kumpi perustoiminta saataisiin pysyvästi sopeutetuksi biologiseen prosessiin? Eikö tällöin ihmiselle olisi ehkä helpompaa luopuminen yksilökohtaisesta luonnonvarojen käytön lisäämisestä, eli lisäkulutuksesta, kuin nouseminen ihmislajin määrälliseksi säätelijäksi?

Lisääntymisen ja luonnonvarojen käyttäminen kuuluvat kuitenkin perustoimintoina ihmisen kokonaiskäyttäytymisessä yhteen. Kun ravinnon jatkuvasta niukkuudesta vapautuminen on antanut meidän lisääntymisellemme uutta liikkumatilaa, me elämän lujittajiksi ohjelmoidut aivo-olennot emme ole tyytyneet kylläisyyteemme. Ihminen on päinvastoin kiihdyttänyt yksilökohtaista luonnonvarojen käyttöään niin, että ihmislajin kokonaisrasitus on luonnontaloudessa jyrkästi lisääntynyt. Täten eloonjäämisopin lähtökohta on kuin onkin tuhosuuntaisen muutosprosessin alkuunpanija ja subjekti: etenijäihminen. Eloonjäämisturvamme edellyttää, että lisäihmisten, lisäetenijöiden, lisäsubjektien aikaansaamisesta irtaudutaan, kunnes on käynyt selväksi, että luonnonkäytön yksityiskohtainen lisääntyminen todella varmasti kyetään sopeuttamaan luonnon kiertokulkuun."

Pekka Kuusi, Tämä ihmisen maailma (1982), luku 13. "Ihmislajin määrällinen säätely", s. 355-356.


Päivän epistola on omistettu kaikille, mutta erityisellä kiitoksella niille, jotka ovat minut tämän yksinkertaisen ihmiskuntapoliittisen lähtökohdan äärelle johdatelleet ja kanssani asiasta keskustelleet. Paljon on maailmassa kirjoitusta, mutta harvoin näin paljon olennaista muutamassa kappaleessa.

Se mikä minua surettaa: Aika on luultavasti ajanut ohi edes pienen toiveikkuuden, joka tähän 1980-luvulla laadittuun tekstiin sisältyi. Ihmiskuntaa kiinnostavat enemmän yksilölliset oikeudet kuin lajin pelastaminen.


tiistai 13. helmikuuta 2018

Credo



Niin kuin vasemmistolaiset

minäkin uskon

prosesseihin

ja että alkuperä

on olkihattu

Tanskan prinssi

on kuollut










Kiintiöruno II




Tiedän

kyllä

miten

kirjoitetaan

oikeaoppinen

vasemmistolainen

runo

taiteilija-

runo

mitä

siinä

sanotaan

ja mitä

jätetään

sanomatta


[unohdetaan

ihmisen

olemus

pahuus

ulkoistetaan

suurvalloille

virastoille

presidenteille

instituutioille

ja typerille

valkoisten

miesten

suomalaisten

joukoille

ja "ne"

ovat parempia

kuin "me"

ensijaisempia

kuin "me"

enemmän

elämässä

paikkamme

ansainneita

vaikkei

mitään

todellisia

perusteita

olisi

vaikkei

olisi

rikkaa ristissä

oikeastaan

edes "meitä"

ei ole

ja silti

ihmisen

hyvyys

"meidän"

hyvyys

ja oikeudenmukaisuus

on kaiken

mitta

somalimaan klaanit

ovat parempi

poliittinen järjestelmä

kuin suomalainen

demokratia

tietynlainen

väkivalta

on parempaa

kuin toisenlainen

ja silti kaikki

on tehty

virastojen

suojeluksessa

ja

mieluummin

kuollaan

luovutaan

annetaan

pois

kuin

tajutaan

jotain

omaksi

että me

kaikki

erotuksetta

olemme

samaa kultaa

samaa paskaa

että kohtuus

kaikessa]



[sympatiani

vasemmistolaiselle

runolle

sen menestykselle

se edustaa

hyvää ihmisyyttä

aplodit

kaikuvat jo

myönnytys:

ei ehkä

ole edes

periaatteessa

hyvää

oikeistolaista

runoa

en ainakaan

muista

lukeneeni

ideatasolla

voin uskoa

hyvin

paljon siitä

mitä

vasemmistolaisuuteen

kuuluu

työväenliikkeestä

paljonkin

ihmisten

välisestä

solidaarisuudesta

työn

arvosta]



Tiedän vain

ihmisen

runo

todistaa

pois-

saoloa

pois-

pyyhkiytymistä

surua

joka

rikkoo

hyviä

aikomuksia

ne

peittivät

maailmaa

liian

kauan




Raskain moite

vasemmistolaisella

runolla

ei voi kertoa

maailmanlopusta

kuvata

miten päädyimme

tähän





Kiintiöruno




Se mistä poliitikot nyt

kiistelevät   kuten pakolaiskiintiöiden kasvattaminen

tai pitäminen ennallaan

750-1000 ihmistä vuodessa

miten naurettava määrä tässä maailmassa

ja siinä tulevassa maailmassa

jossa jo elämme


jopa ehdotus kymmenkertaistamisesta

kertoo etteivät he

ymmärrä mitä tapahtuu


näemme vain itsepetoksen

mittakaavat



+



Luokkasolidaarisuus joka pitäytyy valtionrajoihin (kansallinen
sosialismi) on yksi suurimmista petoksista. Solidaarisuus ei voi
olla poissulkevaa (exklusiv), ja jos jokin vaatii rajattomuutta
niin se on solidaarisuuden käsite.

[Peter Mickwitz, Passport Somaliland, s. 33]



myös tässä hyvyydessä globaalissa idealismissa

näen vaikean perspektiiviharhan

mittasuhdeharhan  suloisen itsepetoksen


on täyden solidaarisuuden idea [tai vaatimus]

ja käytännön historiallinen solidaarisuus

joka aina mitataan vallitsevilla oloilla


mikään tällainen yhteisvastuu ei ole toteutunut

ihmisten maailmassa

puhumattakaan siitä maailmasta

jonka olemme saaneet aikaan


ei ole kenenkään hyvyyttä että tällainen ajatus on

yhtä vähän kuin kenenkään pahuutta ettei se toteudu

sellaisia me olemme

ja sellaisia he ovat



Kaaoksessa ei ole luokkasolidaarisuutta

käsitteet luokka ja solidaarisuus

eivät vain päde saati että ne yhdistyisivät


ei ole muita luokkia kuin

poispyyhkiytymisten luokka

kuoleman luokkahuoneessa

ja väkivallan


[ei mikään kansa ota tuolloin valtaa

vaan sekasorto kuolema]



Kertokaapa minulle

miten tulevaisuuden Suomi

esimerkiksi Suomi

olkoonpa kuinka monoliittinen

tai monikulttuurinen

jos pahimmat ennusteet ilmastosta

syntyvyydestä ja väestösiirtymistä toteutuvat

ottaa vuonna 2040 vastaan

vaikkapa 750 000 tai 1 500 000 pakolaista


miten tämä tapahtuu

tuolloin ja kenties

tulevina vuosina

yhä uudelleen


nämä mittasuhteet

jos miljardi [kenties enemmänkin]

globaalin etelän asukasta

liikahtaa sijoiltaan

kohti Eurooppaa


Kaikki mitat muuttuvat

[hyvä ja paha ja kestokyky

myös paha hiilijalanjälkemme]


emme tiedä vielä mitään kriisistä

2015 olemme nähneet surkean kenraaliharjoituksen

muutamilla miljoonilla

Eurooppaan tulleilla

ja sen rajoille pysäytetyillä

ja pois käännytetyillä

ihmispoloisilla



+


Minulla ei ole ratkaisua

maailman ongelmaan

ja pelkään mitään ratkaisua

ei olekaan

meidät pyyhitään pois

heidät pyyhitään pois

niin kauan kuin mitään ongelmaa

ei tunnisteta


"niin kauan kuin"

tuntuu täysin väärältä ilmaisulta

jälkijättöiseltä viisastelulta

tässä yhteydessä

kun tulevaisuus on jo

täällä



+


Minun idealismini

ajatukseni solidaarisuudesta

meidän pitää opetella heidän köyhyyttään

ja heidän opetella

meidän haluttomuuttamme lisääntyä







maanantai 12. helmikuuta 2018

Hämärä ei tanssi enää*








Unohda jo tuo transsendentti varmuus

ja hengen käsite    ei mitään varmuutta

yhtä hyvin unohda

pateettinen solidaarisuutesi

kaikkea kohtaan

kaikki on ei mitään

ihmisen menestys luonnonolentona

on kääntynyt itseään vastaan  katso lukuja ja laske

ei uuden maailman synnytystuskia   tämän ainoan tuho


kaukaiset esi-isämme eivät tienneet kuolevansa

me tiedämme mutta meidän pitäisi ymmärtää  laji kuolee

yksilöiden vanavedessä   edessä on helvetti

holokausti vankileirien saaristo


kaikki tapahtuu uudelleen

vain suuremmassa mittakaavassa

ei mitään mystistä

ihminen valitsee ja sitten evoluutio

valitsee ihmisen pois


jokin toivo ehkä

melkein täydellinen sukupuutto

tai Alfa Centauri



+



Hämärä tanssii

väistöliikkeet

sielulle on nautinnoksi kastua yrittää

hämärä valitsee iphonestaan soittolistaa

mutta rytmi on kadonnut

väestöliikkeet

hän tanssii kompuroi  laskee alleen

hänet ruhjotaan maahan

klubin edessä hän unohtuu

tallautuu kultaan



+



Ajatus apua kaikille

jotka saapuvat ja sitä tarvitsevat

ei ole naiivi

nyt  joskus tuo ajatus on mahdoton

politiikka muuttuu hyvä muuttuu

ja se mikä kerran oli pahin mahdollinen

on silloin ehkä ainoa mahdollisuus yritys sanoa ei

ei kaikelle  on sanoa kyllä

jollekin selviytymiselle

muttei loputtomiin

ei ehkä selviytymistä lainkaan



+



Ei mitään luonnollista rajaa eikä mitään yhtä

mutta yksi jonka tulemme saamaan

ei ole se

mitä odotimme

yksi kaaos

juuri kukaan ei tahdo sitä odota sitä

yksi kaaos

ehkä luonto

joka tuntee vapautuvansa siinä ihmisestä

mutta luonnolla ei ole tällaista vapauden aistia



+



Voimme myöntää

ihminen valitsi sitten evoluutio valitsi

ihmisen pois siinä ahneutemme tulos

pois elonkehästä


jotkut sanovat

todellista solidaarisuutta olisi avata

hyvinvointivaltioiden rajat köyhille

nämä ihmisten rakentamat rajat


niin ei ole mitään luonnollista rajaa

eikä mitään yhtä

mutta ihmisyhteisöt eivät ole luonnollisia

ne on kuviteltu kaiken oheen

juuri niin ihminen tekee


siksi se ettei rajoja ole ei päde ihmiseen

juuri raja on se jonka ihminen tuntee

hän tuntee siinä itsensä

ja kuvittelee kaltaisensa kyllin kaltaisikseen

rajattomuudessa ei ole sellaisia sanoja

kuin etiikka solidaarisuus ontologia

ei ole on vain kaaos



+



Aikaperspektiivi supistuu

emme näe tulevaan [sanotaan sadan vuoden päähän]

siksi vauhti kiihtyy

vuoteen 2030 mennessä

yli kuusikymmentä prosenttia maailman väestöstä

[noin kuusi miljardia ihmistä]

kuuluu keskiluokkaan

[15 000 dollaria on keskiluokan vuositulojen globaali raja

mikäli dollaria vielä on]

vuoteen 2070 mennessä

kahdesta kolmeen miljardia ihmistä muuttaa kaupunkeihin

[sikäli kuin niitä ei ole tuhottu]

Suomi ei ole tämän tapahtuman ulkopuolella

olisi naiivia ajatella että luokkataistelu käydään

tietyn valtion tai kulttuurin rajoissa


Globaali luokkanousu luokkataistelu

ovatko ne pyrkimyksiämme

pitäisikö niiden olla

on vaikea nähdä miten planeetta kestää

kaaos luonnossa meissä


uskon aivan toisin ihminen valitsee

ja sitten evoluutio valitsee

ihmisen pois

sanotaan vaikka näin

sellainen on kaitselmuksen historia



+



Jos keskiluokkaa on yli kuusikymmentä prosenttia

mitä loput tekevät    ovatko he ilmastopakolaisia

sotapakolaisia  poliittisia pakolaisia orjia omissa töissään työllistymättömiä   

vai muutoin vain jotain alempaa

keskiluokkaa  mikä kulminaatiokohta tällainen on



+



Joidenkin loputon optimismi

kasvu keskiluokkaan

saa minut

tukehtumaan

nauruun


voimme avata rajoja

sulkea rajoja

hetkellisesti

silti ei muuta

mahdollisuutta

kuin hidastaminen

paikallisuus askeesi

ja heikoimpien

auttaminen



*Sijoittamattomia katkelmia uusimmasta runokäsikirjoituksestani.