perjantai 2. joulukuuta 2016

Ajattelen itseni olevaksi





I
Paha mahtava henki
oli Cartesin renki:

puhdas oletus, hypoteesi,
aivan aluksi jotenkin freesi –

ei niin syvä kuin Jumala,
ei niin hyvä kuin humala –

eikä sanonut koskaan "minä",
oli aatosten eetterinä.

Sitten alkoi glamouri karista,
henki muistutti vanhaa varista,

sitä pihalle kutsumatonta,
jota seurailee muitakin monta...



II
Niinpä oletti René:
Jos onkin pettäjä
niin mahtava ja viekas,
et’ minut lumoaa,
niin kuitenkin on minä
se jota petetään.





Joululuukku




Hetket, jotka varastimme ajalta,

ovat elämämme parhaat,

sementoivat pienen ikuisuuden.




torstai 1. joulukuuta 2016

Tyhjällä tiellä II




Kuljen ihmisten valaistujen talojen ohi ja näen,

mitä on olla niin ettei mikään odota.






Tämä aamu kuin van Gogh maalaisi

vain mustalla, harmaalla, valkealla.







Kerran, eräässä museossa, oli nahkainen pussi,

jota isä oli tehnyt tyttärelleen uroskuikan päästä.













tiistai 29. marraskuuta 2016

Tyhjällä tiellä






Olen tyhjällä tiellä:

ohikulkevia hahmoja, keräilyraiteillaan.

Menevät pois, palaavat takaisin,

mutta tie on tyhjä.

Ehkä kuvittelimme itsemme pisteiksi joita ei voi kammeta sijoiltaan

(kuin luonnontieteen museo, ei kansallisen ihmisen

lyhyt historia, kauniita käyttökaluja vitriineissä, kekseliäisyys, kipu ja häpeä).

Silti aika, hetki hetkeltä,

uurtaa meitä yhä enemmän itsemme kaltaisiksi:

Prisma jossa huomaamme maiseman valahtaneen ohi

ja tie on yhä täysin tyhjä.





maanantai 21. marraskuuta 2016

Kaksi ajatusta





Vaikka logos on kaikille sama, elävät useimmat
kuin heillä olisi oma viisautensa.

 
 

Mihin hyvänsä ihmisen mieli on kiintynyt,

on hänen mentävä sinänsä luo.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Jutun juoni


Tässä alku kuin tietoisuus: valtava räjähdys, joka ei seurannut mistään,
kaikki tuloillaan kuin olemassaolo.

Entä jos kaikki seuraa keskikohdasta, jota emme hahmota?

Tai väistämättömästä lopusta: alku kuin jonkin kyllin vanhan pirstoutuminen
pienimpiin, kaiken repiviin osiinsa?


 

perjantai 28. lokakuuta 2016

Muunnos





kieli tarttuu minussa

suun lakeuteen

mutta luut owat ricki lyödyt


perjantai 21. lokakuuta 2016

Olemme





Emme ole sotureita

emme mitään,

vain musiliinikangas

tai solukuvio

sen huomaa kun sunnuntain joki

tai tiistain

ja multa jonka

kukkuloilla näkee



tiistai 11. lokakuuta 2016

Meditaatio II


 
Kirkas taivas on asettunut nojalleen seinää vasten,
vetää siveltimellään tyhjään kuin rukousta.

Heti aamusta sekoitin taivaan ja tyhjän, olin kuulevinani
sanat: ”En ole tyhjä, olen avoin.”

Mutta tyhjä ei käännä kasvojaan puoleemme, kuiskaa,
itse me tahdoimme näyttäytyä sille näin.

perjantai 30. syyskuuta 2016

There Will Be Time



Aamun avaukseksi Mumford & Sons ja Baaba Maal.

Paino tuntuu heti kevyemmältä.


But in the cold light I live to love and adore you
It's all that I am, it's all that I have
In the cold light I live, I only live for you
It's all that I am, it's all that I have

So open up my eyes to a new light
I wandered 'round your darkened land all night
But I lift up my eyes to a new high
And indeed there would be time

But in the cold light I live to love and adore you
It’s all that I am, it’s all that I have
In the cold light I live, I only live for you
It’s all that I am, it’s all that I have

And in the cold light I live to love and adore you
It's all that I am, it's all that I have
In the cold light I live to love and adore you
It's all that I am, it's all that I have
Why do I keep falling?
Why do I keep falling?

There is a time, a time to love
A time to sing, a time to shine
A time to leave, a time to stay
There is a time, a time to cry
A time to love, a time to live
There is a time, a time to sing
A time to love

And in the cold light I live to love and adore you
It's all that I am, it's all that I have
And in the cold light I live to love and adore you
It's all that I am, it's all that I have
Why do I keep falling?
Why do I keep falling?


Ja iltapäivän ratoksi Of Monsters and Men Black Water...