keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Vielä Euroopan ideasta



Joku voi ajatella, että nämä juttuni ovat aivan suuruudenhulluja puheita, mitä järkeä on pohtia tällaisia asioita, jotka on lähes mahdoton kohdentaa. Mutta minua kiinnostaa aivan aidosti: Mikä on Euroopan idea? Miten se meille tarjotaan ja mitä se tarkoittaa?

Minusta Euroopalta, puhun nyt etenkin EU:sta, joka näyttää meille Euroopan tietyllä tavalla, yhteisenä, puuttuu tällä hetkellä idea.

Idea ei voi olla pelkkä materiaalinen hyvinvointi ja sen jakaminen ja materiaalisten vastuiden jakaminen. Oikeudenmukaisuus ja yhtenäiset käytännöt ovat hyviä tavoitteita, mutta mitä ne konkreettisesti tarkoittavat? Millainen oikeudenmukaisuus ja millainen hyvä?

Jokin idea voisi olla sellainen ikivanha freudilainen teema kuin "työtä ja rakkautta", jotka ovat aina hyvän elämän perustana, mutta mitkä eväät niille löytyvät globaalissa kaupankäynnin ja ihmisen ulosmittaamisen maailmassa, jossa edes yksityistä, sitoutunutta elämää on äärimmäisen vaikea suunnitella pitkäjänteisesti? Tässä maailmassa Eurooppa ei pysty tarjoamaan työtä edes omille nuorilleen. Rakkaudesta en tiedä, mutta ei siltä tunnu.

Minä arvostan turvallisuutta. Onko Eurooppa rakentamassa turvallisuutta, kun se näkee itsenäiset valtiot ongelmana? Mikä ongelma niissä on ajassa, jossa kokonaiset maanosat hajoavat? Miksi Eurooppa kiirehtii yhtenäisyyttä, joka pyyhkii kansallista päätösvaltaa? Miksi se ei voi olla kulttuurien mosaiikki, joka antaa vapauksia jäsenmailleen, mutta myös sitoo ne yhteen järkevissä kohdin, yhteisissä projekteissa, kuten tiedonsiirrossa ja turvallisuudessa, joissa yhteistyö on voimaa?

Minusta Afrikan väestönräjähdys, Lähi-idän sotien ulostyöntämät pakolaisvirrat ja aatteet sekä selviäminen globaalin kapitalismin sairastuttavassa ja yhä kiihtyvässä vauhdissa ovat Euroopan kohtalonkysymyksiä.

Tässä kaikessa minua pelottaa, että Euroopalla ei ole ideaa, jonka pohjalta se vastaisi näihin haasteisiin. Toivon sydämestäni, että olen väärässä.


*


Ei siinä mitään, yhtä hyvin voidaan kysyä: Mikä on Suomen idea? Meneekö meillä hyvin? Kenellä menee hyvin ja millä tavalla? Kenellä ei mene niin hyvin? Mitä tämä vielä vauras yhteiskunta tarjoaa ihmiselle? Onko Suomella jokin käsitys merkityksestä?

Mitä minä sanon nuorelle ihmiselle, joka kysyy, mikä idea tällä yhteiskunnalla ja elämäntavalla on, onko siinä oikeastaan mitään mihin tarttua?

Tarkoittaako hyvä elämä Suomessa sitä, että opiskellaan, mennään mahdollisimman nopeasti työelämään jos satutaan pääsemään, hankitaan puoliso, otetaan velkaa, hankitaan ympärille krääsää ja parhaassa tapauksessa lisäännytään, ja kun on perhe, hankitaan lisää tavaraa ja elämyksiä, ja sitten kuollaan?

Ovatko tällaiset kysymykset olennaisia? Minusta tuntuu, että monelle ovat. Ihmisille ei ole enää kovin selvää, mikä merkitys kaikella on ja miksi pitäisi nähdä vaivaa turhan vuoksi. Miten niin turhan - tuleeko se valtavista odotuksista ja paineista saavuttaa jotain, mitä pitäisi saavuttaa?

Rakkaus ja työ ovat tärkeitä, mutta myös vaikeita asioita elämässä. Minulle ihannemaa on sellainen, jossa ihmisillä on mielekästä tekemistä eli työtä. Ihmiset voivat elättää työllä itsensä, mutta heidän ei tarvitse uhrata itseään täysin työlle, vaan heillä on turvallinen olo ja he löytävät tarvitsemiaan läheisiä ihmisiä. Liittyykö tällainen mitenkään yhteiskunnan rakenteisiin? Eikö tässä kuvata pikemminkin elämää?


*

Voi olla, että paikalliset, toimivat yhteisöt ja valtiot on päätetty uhrata globaalille markkinataloudelle, jota on naamioitu myös yleiseksi globalisaatioksi, jotta... Niin miksi? Jotta tavarat ja ihmiset liikkuisivat, jotta varallisuutta kasautuisi jonnekin hurjaa vauhtia ja sitten, mitä?

Siinäpä se kysymys onkin. Mikä on idea, jos vapaus kuvannetaan materiaalisen yltäkylläisyyden ja valinnan- ja elämysvapauden kuvin?


Nietzsche, Jumalan kuolema ja Eurooppa




Se mitä Nietzsche kirjoittaa Zarathustrassa Jumalasta, on itse asiassa täysin pätevä kuvaus nykyisestä heikon kristillisyyden ja demokratian varaan rakennetusta Euroopasta, miltei sanasta sanaan.

Eurooppa on Zarathustran Jumala, tutiseva isoisä, joka on kuolemassa suureen myötäkärsimiseensä. Viimeisenä tekonaan hän ojentaa maksaläikkäisen kätensä, jossa on läjä rahaa ja valtaa, ja vaipuu sitten kuolonkorinoihinsa.

Euroopan myytti ei ole enää härän ja neidon myytti, vaan ikivanha Lähi-idässä ja Välimeren alueella vaikuttanut myytti lepoon vetäytyvistä jumalista.

Aika tekee tehtävänsä jumalillekin. Kerran nuoret ja viriilit jumalat, heimojen ja kansojen jumalat, kaupunkivaltioiden jumalat, vanhenevat, ne muuttuvat hauraiksi ja myytin kaltaisiksi rakennelmiksi, hyviksi ajatuksiksi ja liitoiksi, joiden idea katoaa, vaihtuvat totuuksiksi, joilla ei ole enää arvoa todellisuudessa.

Vanhat jumalat ovat tuomittuja väistymään uusien tieltä. Uudet ja voimakkaat jumalat ovat usein heimojumalia: ne yhdistävät uskomukset, politiikan ja käytännöt, niillä on laki, joka naulaa yhteen yksilön identiteetin, uskon ja aseman yhteisössä.

On sinänsä aivan samantekevää, kuinka edistyksellisiä tai taantumuksellisia nuo uudet jumalat ovat, riittää että niillä on valtaa ja että ne ovat ehdottomia ja antavat kokonaisvaltaisen elämisen mallin. Vielä, jos niiden kannattajien määrä on huomattava, on niiden voima murskaava.

Eurooppa, tämä vanha ja tutiseva, omaan hyvyyteensä tukehtumaisillaan oleva isoisä ja isoäiti, kuvittelee, että raha, joka sen kädessä on, ja turva, jota se tahtoo tarjota, ovat jokin kaiken ratkaiseva deus ex machina. Näin ei ole, raha ja turva ovat vain uusien jumaluuksien kasvualusta.

Eurooppa on vanhus, vaikka se ei sitä itse käsitä, ja sen parhaimpina voimina esiintyvät ihmiset eivät käsitä, että ne valmistelevat tietä uusille jumalille, voimakkaille taantumuksen ja alistumisen jumalille.

Luen Nietzscheä tässä oman aikansa Eurooppaa ja myös nykyistä Eurooppaa kuvaavana kulttuurikriitikkona, en minään kansallissosialismin airuena.

Hän on oikeassa siinä, että tulevaisuus on heimojumalien. Näitä ovat idässä ja globaalisti Kiina, Afrikassa ja Euroopassa islam, lännessä, ainakin jonkin aikaa Yhdysvallat, mutta se joutuu todennäköisesti sopeutumaan Kiinan ja islamin vyöryyn. Israel rakentuu myös heimojumaluuden idealla: se on tehnyt itsestään jumalan, joka nousi holokaustin tuhkasta. Sillä on tahtoa puolustautua tai toimia jumalan tavoin, kyselemättä, se sanoo vain: ei koskaan enää.


*


En näe Euroopalla valoisaa tulevaisuutta. Olemme menettäneet pelin ymmärtämällä väärin heimojen eli kansallisvaltioiden liiton, olemme hukkaamassa ainoat toimivat instrumentit, jotka ovat nostaneet Euroopan eri alueet kukoistukseen ja joilla voisi tehdä yhteistyötä ja pitää tätä maailmaa jotenkin aisoissa. Itsenäisyydestä rankaistaan. Itsestä huolehtiminen on rajattu yksityisasiaksi, mikä naurettava parodia.

Islam ja Afrikan valtava väestönräjähdys hajottavat Euroopan pala palalta, meidän itsemme suurella myötävaikutuksella, rikkaan mutta tutisevan vanhuksen myötävaikutuksella.

Emme kykene rakentamaan rauhaa ja paikallista hyvinvointia, emme uskalla ja osaa edes vastuuttaa ihmisiä, joita autamme. Maailmassa ei ole sellaisia kumppaneita, jotka olisivat mukana tässä hyvässä ja nöyrässä palveluksessa, koska se on itsensänöyryytyksen palvelus.

Tällainen maanosa kaivaa oman hautansa ja palvelee hautajaisvieraita niin kauan kuin se on voimaton enää tekemään mitään. Viimein se asettuu hautaansa makaamaan ja toivoo, että vieraat suvaitsevat peittää kuopan.


*


Ainoa, millä Eurooppa voi ylpeillä, on että siitä tulee Ruotsin kaltainen humanitaarinen suurvalta, reservaatti, jota kaitsevat hämärän rajamailla hoipertelevat poliitikot. Tällä Macronin ja Merkelin kaltaisella eliitillä ei tule koskaan olemaan hätää.



tiistai 17. huhtikuuta 2018

Sanoista ja asioista



Jotkut ihmiset pitävät siitä, että asioita ajatellaan ja sanoitetaan ja niin hyvässä kuin pahassa myös käännetään kirjoitukseksi. Nämä asiat voivat olla mitä hyvänsä, isoja tai pieniä, ja joskus ajattelu osuu, toisinaan ei --- tärkeintä on havaita ja ajatella.

Jotkut ihmiset taas eivät siedä sitä, että asioita sanoitetaan, varsinkin jos niitä ei sanoiteta juuri siten kuin he tahtovat ja siten kuin he ovat tottuneet. He kulkevat mieluummin sumussa kuin kuulevat turhina pitämiään sanoja. Saarnoja ja pelkkää pöyhkeilyä, niin he ajattelevat ja että sumu ja usva on maailman luonne, niin se on turvallisin.

Tällainen on maailma. Itse kukin kuulee täällä paljon melua tyhjästä ja paljon hiljaisuutta ja vaikenemisia.


maanantai 16. huhtikuuta 2018

Sillalla








Kuolleita lehtiä menneissä vesissä ja menevissä

ja niissä, jotka pyörteilevät takaisin;

mutta tämän päivän ihmiset eivät ole

eilispäivien ihmisiä,

vaikka he yhä nojailevat sillan kaiteeseen

ja huokailevat ihastuksesta,

kun meren värit liikahtavat horisontissa

ja virran lehdet repeilevät vasten kivipohjaa.






Mukailtu katkelma Rihakun runosta "Ten-Shinin sillan luota"

Ennustus: Odotettavissa Euroopassa



Jos minun pitäisi nyt, niin kuin aion tehdä, sanoa miltä Euroopan uskonnollinen kartta näyttää sanotaan 30 tai 50 vuoden kuluttua, niin sanoisin, että se on yhä voimakkaamman islamilainen.

Mistä saan tämän ajatuksen päähäni? Eurooppa on kristinuskon vanhoja alueita. Eurooppalaiset elivät ennen kristinuskon leviämistä paikallisten kansan- ja luonnonuskomusten parissa, Välimeren alueella olivat omat jumalansa ja kulttinsa, pohjoisessa omansa. Kristinusko, siihen liittynyt koulutus, ja toisaalta länsimaiden toinen uskonto eli rationalismi syrjäyttivät kansanuskon ainakin näkyvimmältä paikaltaan jonkinlaiseksi kotiuskonnoksi tai uskomusten ja myyttien varainnoksi. Näille uskomuksille ei ole ollut varsinaista käyttöä laajassa mittakaavassa pariin vuosisataan, koska rationalismi toi teknistymisen, ja se puolestaan ratkaisi monet asiat ja käänsi myös ihmisen ajatukset pois luonnosta, olemassaolon raja-alueilta ja mysteereistä. Toki päätään nostavat erilaiset luonnonuskot, joita joskus uuspakanuudeksi kutsutaan, ja koko myyttien perintö on rikas eurooppalaisessa kulttuurissa.

Nykyinen Eurooppa on pitkälti sekularisoitunut, joskin kristilliset arvot ja käytännöt elävät yhä, useimmiten piilotettuina ja yleiseksi sosiaaliseksi oikeudenmukaisuudeksi ja demokratiaksi muuntuneina. Ihmisillä on yhä vähemmissä määrin tietyn tradition kannattelemaa ja siihen sitoutunutta uskonnollista käytäntöä ja vakaumusta, vaikka eurooppalaisista on yhä valtaosa katolilaisia, ortodoksisia ja protestanttisia kristittyjä. Varsinkin pohjoisemmassa Euroopassa uskonto on yksityistynyt ja eriytynyt yhdeksi elämän osa-alueeksi, joka ei tarvitse välttämättä instituutioita tuekseen. Samalla uskominen on ehkä monimuotoistunut. Usko on enemmänkin tulosta henkilökohtaisista valinnoista ja elämänkuluista - sitä ei määritä oikea oppi ja kirkon asema yhteiskunnassa vaan yksilöllisen henkisyyden tarpeet.

Yhä suuremmalla osalla eurooppalaisista ihmisistä on sekularisoitumisesta huolimatta jonkinlainen henkisyyden kaipuu. Ateistilla tai uskonnottomalla ihmisella se voi ilmetä esimerkiksi yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ajatuksena tai itsensä kehittämisenä - toki myös kristityksi itsensä kokevalla ihmisellä voi olla samoja pyrkimyksiä, mutta uskonnottomalla ihmisellä pyrkimys kohdistuu pelkistetymmin yhteiskunnallisiin asioihin.

Olen ollut huomaavinani, että monilla ihmisillä, joille uskonto henkilökohtaisena kokemuksellisena realiteettina on vieras elämänalue, on uusia intohimoja. Terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvoinnista huolehtiminen voi tulla uskonnon sijaan elämän merkityksen antajaksi. Tällainen ihminen saattaa palvoa omaa kehoaan tai ainakin kantaa erityistä huolta kehostaan. Esimerkiksi mahdollisimman hyvästä ruokailusta ja liikkumisesta tulee uskonnollisten rituaalien kaltainen toiminto. Toinen saattaa korostaa elinvoimaa ja kokemuksia: on nähtävä ja koettava mahdollisimman paljon lyhyen elämän aikana, pitää saada antaa maailman kirjoittaa omaan itseen jälkensä. Joku kokee luontosuhteen keskeiseksi, joku taas poliittisen toiminnan, esimerkiksi monikulttuurisuuden edistämisen tai isänmaallisuuden. Edelliset ovat tietenkin vain mahdollisuuksia ja usein risteytyvät.

Väittäisin, että Eurooppa on yksityisten uskomisen tapojen aluetta enemmän kuin mikään muu maanosa tällä hetkellä. Eurooppa on uskonnolliselta varaukseltaan päivä päivältä heikompi, sillä uskonnolla ei ole varsinaista yhteiskunnallista kokoavaa voimaa missään erityisen määräävässä merkityksessä, olkoonkin että kirkot tekevät yhä tärkeää sosiaalista työtä ja jäsentävät ihmisten elämänkulkua kastaen, vihkien ja haudaten. Voitaisiin jopa kärjistää, että sekulaarin Euroopan alueella vallitsee uskonnollinen tyhjiö, joka odottaa täyttymistään. Näin ei ole muualla maailmassa aivan yhtä suuressa määrin. Esimerkiksi kehittyvissä maissa ja kokonaisissa maanosissa, kuten Afrikassa, kristinusko leviää voimalla ja sekoittuu paikallisiin uskomuksiin.

Mutta Eurooppa. Maailmanuskonnoista islam tulee täyttämään Euroopan, ellei maahanmuuttajissa ole runsaasti uusia käännynnäisiä kristittyjä, jotka energisoisivat vanhan mantereen. Islam on kokonaisvaltainen yhteisöllinen uskonto, jolla on selkeät rakenteet ja voimakkaat yhteisölliset ulottuvuudet. Se ei ole mikään sisäinen yksityisuskonto. Islamilla on yhtenäistä poliittista voimaa. Euroopan islamisoituminen tapahtuu ennen kaikkea muuttoliikkeen myötä. Lähi-itä ja Afrikka islamisoivat maanosan. Sekularisoituneet ihmiset, jotka eivät ymmärrä yhteisöihin koheesiota luovan uskonnon voimaa, antavat sen tapahtua. Se on heille luonnollinen kehityskulku. Sekulaareilla ihmisillä ei ole uskonnollista perintöä, jonka he kokisivat kyllin merkityksekkääksi ja jota he tahtoisivat vaalia saati puolustaa. He eivät ehkä myöskään ajattele, miten voimakkaasti kristinusko on vaikuttanut eurooppalaiseen käsitykseen tasa-arvosta ja ihmisyydestä.

Sen sijaan heillä on oma uskontonsa, yksilöllisten elämänmerkitysten tuottamisen ohessa, nimittäin vapaus uskonnosta ja monikulttuurisuus, jonka he näkevät suurena arvona, asiana, jonka puolesta kannattaa kamppailla myös poliittisesti. Niin kuin kristinusko valloitti heikentyvän Rooman valtakunnan, niin islam valloittaa heikentyneen Euroopan. Tässä ei tarvita verisiä marttyyrikohtaloita, niin kuin Roomassa, ellei sellaisiksi lasketa jihadistisia iskuja, joita Euroopassa varmasti jatkossakin nähdään.

Islamin ei tarvitse tehdä paljoakaan, että se asettuu aloilleen Eurooppaan ja vankistaa asemiaan. Riittää, kun Eurooppaan muuttavat muslimit jatkavat elämäänsä niin kuin ennenkin. Mitä maltillisemmin he sen tekevät, sitä nopeammin syntyy islamisoitunut Eurooppa. Monikulttuurisuus antaa siihen täydet mahdollisuudet. Rationalistisella ateismilla tai uskonnottomuudella ei ole tähän mitään sanomista. Avioliittojen ja runsaampien lapsimäärien myötä islam leviää ja juurtuu kaikkialle.

Islamin myötä eurooppalainen lainsäädäntö sekä käsitys ihmisestä ja ihmisoikeuksista muuttuvat vähitellen. Kuinka radikaalisti ne muuttuvat, sitä emme tiedä. Millaisia vaikutuksia tällä on ihmisten mahdollisuuksiin elää niin kuin nyt, emme tiedä sitäkään. Muslimimaissa ihmisten henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset vapaudet ovat huomattavasti rajallisempia kuin nykyisissä länsimaissa. Eniten vaikutusta on kenties sellaisiin ihmisryhmiin ja uskonnollisiin yhteisöihin, jotka eivät ole islamin suosiossa. Näitä ovat esimerkiksi juutalaiset ja seksuaalivähemmistöt, myös naisten asema muuttuu.

En usko, että Euroopalla on mitään millä vastustaa islamin leviämistä. Poliittisilla päättäjillä, konservatiiveja lukuunottamatta, ei ole siihen edes haluja. He toivottavat tervetulleiksi islamin ja uuden Euroopan, jossa aikansa juhlivat globaalia demokratiaa. Mitä tämä kaikki tarkoittaa esimerkiksi 50 vuoden kuluttua, voi olla aivan muuta kuin mitä nyt monikulttuurisuudella ymmärrämme.

Voi olla, että islamin myötävaikutuksella syntyy esimerkiksi korrektin elämäntavan uushenkisyys, joka elää rauhanomaisesti islamin rinnalla - se voi korostaa askeettista elämäntapaa ja luontoa arvona. Se voi palauttaa uskonto- tai rotuerottelevat koulut, tuottaa rotu- ja sukupuolierottelevaa identiteettipolitiikkaa, tietenkin siinä määrin kuin järjestelyt sopivat islamilaiseen filosofiaan ja yhä lisääntyvään islamilaiseen valtaan poliittisella kentällä. Monet nykyiset liberaalit saattavat jopa kääntyä islamiin, koska se merkitsee yhteiskunnallista vaikutusvaltaa ja uskonnon uutta löytämistä.

Tässä kohden ennuste muuttuu kuitenkin hämäräksi. Emme yksinkertaisesti tiedä, millainen maailma on 50 vuoden kuluttua. Joka tapauksessa minun on vaikea uskoa islamin perinpohjaiseen sekularisoitumiseen, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Eurooppa muuttuu ennemmin, ja se päätös on jo tehty.


*

Nietzscheläisittäin voitaisiin sanoa: Eurooppa murentuu omaan myötäkärsimiseensä, omaan väsyneeseen hyvyyteensä, sen idea laimenee yleiseksi universaaliksi hyvyydeksi, mutta tulevaisuus on heimouskontojen ja heimojumalien. Laimea kristillis-rationalistinen Eurooppa on tutisevan isoisän tai tytisevän isoäidin kaltainen hyväntekijä, joka ottaa suojiinsa viriilin ja voimakkaan nuoren tulijan. Tämä tulija järjestää talon uudelleen.

Me emme näe tulevaisuudessa maallistuneen kristinuskon ja rationalismin eli demokratian ja islamin välistä kamppailua, mutta todistamme juutalaisuuden ja islamin kamppailua aivan Euroopan reunalla, se on miltei väistämätöntä. Tässä kamppailussa Euroopan suuri enemmistö on joko välinpitämätön tai islamin puolella.

Taistelu käydään pienestä maa-alueesta, joka on noin 60 prosenttia Etelä-Suomen läänin pinta-alasta. Alue tunnetaan Israelina.  Israel, etenkin sen pääkaupunki Jerusalem, on kolmen uskonnon leikkauspiste: juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon. Taistelu käydään kahdella tasolla: 1) poliittisena monikulttuurisuuden taisteluna, johon liittyy voimakas kansainvälinen painostus ja 2) aseellisena taisteluna, ellei ensimmäinen tehoa ja murenna juutalaisvaltiota.

Israel ei ole kuitenkaan höperehtivä vanhus, se taistelee viimeiseen mieheen ja naiseen saakka olemassaolostaan. Nähtäväksi jää, kuinka sille käy - asia riippuu pitkälti Yhdysvaltojen tuesta ja maailman reaktioista.

Vaikka tuota tukea ei tulisi ja vaikka ajauduttaisiin voimakkaaseen aseelliseen konfliktiin ja Yhdysvallat kääntyisi Israelia vastaan, juutalaisvaltio taistelee silti. Se on vastakohta Euroopalle. Sen tarkoitus on selviytyminen, ja sen idea on olla heimojumala itselleen. Jos se ei olisi, ei juutalaisvaltiota olisi tänäkään päivänä. Tästä taistelusta tulee hankala, koska se ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä sitä käydä hyvyyden ja eettisyyden asein, niin kuin ei ole käyty tähänkään saakka, sillä se on olemassaolotaistelu. On selvää, että Israel ei kohtele Länsirannan ja Gazan kaistaleen palestiinalaisia oikein - nuo asiat pitäisi saada poliittisesti ratkaistua ilman että Israel hajotetaan. En usko, että konflikti ratkeaa rauhanomaisesti.

Maailmassa on 24 muslimivaltiota, joissa elää reilusti yli miljardi muslimia. Maailmassa on yksi juutalaisvaltio, jossa elää reilut 8 miljoonaa ihmistä, ja joukossa on muitakin kuin juutalaisia. Tendenssi on, että myös se halutaan monikulttuuristaa Somaliasta, Eritreasta ja muualta islamilaisesta Afrikasta tulevilla pakolaisilla, jotka ovat joko todellisia pakolaisia tai talouspakolaisia. Voidaan kysyä, miksi he suuntaavat Israeliin? Luultavasti tämä on osa poliittista painostusjuonta, sillä Israel sanoo suoraan ottavansa vastaan vain juutalaisia maahanmuuttajia, ja reaalisena poliittisena toimintana ymmärrän sen täysin.


*

Sisällissodista ja maailmansodista huolimatta meidän nykyisten eurooppalaisten käsitys olemassaolon taistelusta ei ole enää niin tuore eikä se hallitse koko maanosaa siten, että ymmärtäisimme henkilökohtaisesti, mistä siinä on kysymys. Ennen kaikkea sotien ja toisten muslimien vainoamat muslimit ovat tällä hetkellä hyvyytemme ja ymmärryksemme kohteina, emmekä välitä ottaa selvää, mitä islamin voimaantuminen ja poliittinen valta käytännössä tarkoittaa. Seuraavaksi autamme väestöräjähdyksellisen orgasminsa kourissa heittelehtivaa Afrikkaa.

On tärkeää auttaa hädänalaisia, mutta aivan yhtä tärkeää olisi ymmärtää oman eurooppalaisen kulttuurimme tai pikemminkin kulttuuriemme kirjon arvo. Sitä ymmärrystä syvällisessä merkityksessä Euroopalla ei enää ole, ja nykyinen tilanne ja tulevat vuodet vain paljastavat tämän kulttuurisen identiteetin murentumisen yhä perusteellisemmin. Meillä on vain universaalit ideamme ihmisyydestä ja hyvyydestä ja ajatus  yhteisvastuullisesta rahansiirtoliitosta, koneesta joka ratkaisee kaiken - en usko kenenkään todella uskovan tähän.

Pahinta on, että maailma ei piittaa tästä jumalakoneesta ja sen eettisyydestä vähääkään, kunhan tulee kylään ja ottaa pois sen mikä irrotettavissa on. Surkeaa on, ettemme edes uskallamme ajatella lokaalisesti tai kansallisesti omia vastuitamme ja etujamme, koska muistamme Saksan johdolla toisen maailmansodan ja sen mitä teimme toisille, etnisille vähemmistöille, kuten juutalaisille, niin tavalla tai toisella olimme siinä mukana, toiset enemmän, toisen vähemmän. Tältä osin ajattelumme mittasuhteet ovat täysin pielessä.

Juutalaiset eivät luota alueitaan ympäröiviin muslimivaltioihin, koska heillä ei ole siihen historiansa ja kokemustensa vuoksi syytä. Tämä ei tarkoita, että juutalaiset toimisivat ehdottoman eettisesti ja oikein tässä epäluottamuksessaan ja oman asemansa lujittamisessa, joskus on jopa päinvastoin. Mutta tosiasia on, että olemassaolon kamppailussa ei toimita ensisijaisesti eettisesti ja toisen etua ajatellen, ei varsinkaan, jos puolustettavana on pieni maakaistale muslimivaltioiden hallitsemassa Lähi-idässä.



sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Hulluja nuo ruotsalaiset...




Tässä sijaitsi paljonpuhuva video, joka suhtautui erittäin kriittisesti Ruotsin yhteiskuntapolitiikkaan. Video näytti, miten hallituksen toimet ovat viime vuosina myllertäneet maata ja mitä uusia suunnitelmia on ollut kehitteillä. Video oli vuodelta 2015. Nykypäivänä todellisuus on pakottanut ruotsalaiset hallituspuolueet luopumaan osin unelmistaan ja hyvä niin.


*

Mutta tämä video. Olin tehnyt taustatyöni huolimattomasti. Jaakko (ks. kommenttilootaa) huomautti ystävällisesti, että videon on tuottanut ruotsalaisen alt-right -liikkeen aktivistin julkaisukanava. Sinänsä videolla ei ollut mitään sellaista, mitä joku muu kriittinen taho ei olisi voinut tehdä. Ei siis mitään totaalista pahuutta, vaan huomautuksia syrjinnästä, jota Ruotsin hallitus kohdistaa omiin kansalaisiinsa, ja huomautuksia toiminnasta, jolla Ruotsi nihiloi perinteitään.

Jos on lukenut Nietzschen analyysia länsimaista tai Houellebecqin Alistumista, jossa Ranska islamisoidaan, tai selaillut minkä hyvänsä suunnan yhteiskunnallista propagandaa, ei tämä ollut mitään kummaa - oikeastaan vain kärjistetty mielipide siitä, miltä Ruotsissa tuntuu elää, kun asiaa katsoo väistyvän etnisen väestönosan näkökannalta.

Mutta tuo äärioikeistolaisuus on jotain, jota kartan.

Niin, tämäkin video oli ehdottomasti ruotsalaisen kulttuurin tuote, varsin yhteiskuntakriittinen sellainen. Katsoin videota yhtenä vastareaktiona sille, että Ruotsista puuttuu järkevä yhteiskunnallinen keskustelukulttuuri. Konsensushenkisen vaikenemisen vuoksi syntyy protesteja virallista humanitaarista suurvaltapolitiikkaa kohtaan.

Videolla oli tilastoja, vasemmistopoliitikkojen puheita ja lehtikirjoituksia. Siinä oli myös kauhuskenaariokehys ja propagandistinen sävy.  Mutta myös oikeaa tietoa, jota on mahdoton kiistää. Ja poliitikkojen pimeitä lausumia, jotka he todellakin ovat lausuneet.

Tilanne on aina kinkkinen, jos tahtoo hahmottaa, mitä jossakin yhteiskunnassa tapahtuu. Totuutta löytyy paikasta kuin paikasta, mutta tiedon etsijän osaksi jää onkia totuudenmuruja - kullan ja hopean hippuja - paskan ja kissankullan ja muun vähemmän arvokkaan seasta.


*

Minä siis poistin videon tästä, koska tahdon sanoutua täysin irti äärioikeiston touhuista ja koska videon tuotantotiimistä löytyi kytkentöjä äärioikealle. Postausta en deletoi, koska siitä syntyi hyvä keskustelu.


*

Se mikä ruotsalaisesta ja suomalaisesta keskustelusta, ainakin julkisesta, selkeästi puuttuu, on halu lukea yhteiskunnan hiljaisia signaaleja - äänekkäistä puhumattakaan. Niitä tarkastelemalla huomaa monia asioita, joista ei virallisesti puhuta. Yleensä nämä signaalit torjutaan ja leimataan kielletyiksi puheenaiheiksi.

Mutta kun tilanne on tarpeeksi edennyt, kuten Ruotsissa on, pahoinvoiva yhteiskunta alkaa oireilla. Se oireilee esimerkiksi siten, että opettajien ja poliisien työtehtäviä on vaikea täyttää; ihmiset eivät tahdo enää ryhtyä näihin yhteiskunnallisesti vastuullisiin toimiin. Kantaruotsalaiset katoavat tietyiltä alueilta, samoin tietyistä kouluista. Väkivalta lisääntyy, myös sellainen väkivalta, joka ei ole ennen näkynyt niin suuresti tilastoissa. Parlamentti saa hyväksyttäväksi lakeja, jotka kertovat elämänmuodoista, jotka eivät ole kuuluneet länsimaissa hyväksyttyihin - tällaisia ovat lait moniavioisuudesta ja lapsiavioliitosta. Jopa noususuhdanteessa tietyt ihmisryhmät jäävät työllistymättä ja työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Joku näitä signaaleja kuitenkin lukee. Ihmiset tunnistavat ne omassa elämässään ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Ruotsissa tämä signalointi näkyy paljon selkeämmin kuin Suomessa - olemme vielä hyvässä asemassa monessa suhteessa. Mutta jos jollekin alueelle ei haluta muuttaa, siihen on syynsä. Jos tietyt ammatit eivät enää kiinnosta, siihen on syynsä. Jos oppimistulokset ovat yhtä alamäkeä, siihen on syynsä. Jos tiettyjä ihmisiä, jotka ikänsä puolesta kuuluisivat työmarkkinoille, ei siellä näy, siihen on syynsä. Ei auta vaikka valtakunnan virallinen totuus olisi mikä hyvänsä.

Näissä signaaleissa on jotain, jota voimme verrata luontoon. Ei tiedä hyvää, jos mehiläiset katoavat tietyltä alueelta tai lintupopuaatiot köyhtyvät. Ei se vielä kerro, että katastrofi tai romahdus on täällä, mutta signaalit ennakoivat usein pahoja ekologisia tappioita. Myös yhteiskunnissa pitäisi rohjeta kuunnella erilaisia signaaleja hyvissä ajoin.



perjantai 13. huhtikuuta 2018

Virtue signalling...





nyt rajat puheelle

nyt rajat teidän rajoillenne

nyt rajat vapaalle ja itsenäiselle ajattelulle

meidän hyvyytemme voima

on suunnattu

tähän olevaiseen maailmaan

meidän murskaava erinomaisuutemme

meidän älyllinen koskemattomuutemme

meidän kaunis uhrimme

meidän moraalinen huvittelunhalumme

on tulevaisuus


me panemme sen esille

akatemioissa ja raja-asemilla

mediassa ja pankkiautomaateilla

panemme sen esille

kodeissa ja puutarhoissa

moottoriteillä ja laitureilla

puhelimiinne tulvii henkisiä kissavideoita

meidän olevaisen maailman

kieltämisemme

on tulevaisuus




HS:n toimittajien kyky kirjoittaa analyyttisesti?





HS:n Lari Malmbergin juttu "'Hyi, maahanmuuttaja!' sanoi vastaan tullut nainen Tawab Qaderzalalle - Helsinki toivoo kasvavansa maahanmuuttajien varassa, mutta syrjintä vaikeuttaa heidän työllistymistään" (HS 13.4. Kaupunki, A 17-A 18) paljastaa jälleen kerran sen tason, millä Hesarin toimittajat kykenevät analysoimaan maahanmuuttoa ja suomalaista työelämää.

Ingressin nosto "Tawab Qaderzadan kokemusten mukaan ennakkoluulot vaikeuttavat maahanmuuttajataustaisten työllistymistä" paljastaa yhden osasyyn, ikävän syyn, mutta vain pienen osasyyn sille, miksi maahanmuutajat eivät työllisty. Paljon tärkeämpiä tekijöitä kuin epäluulot ja rasismi ovat puutteellinen koulutustausta, olematon tai huonosti dokumentoitu työhistoria ja kielitaidon puute.

Muualta tulleiden ihmisten vihaaminen ja rasismi ovat kerta kaikkiaan kuvottavia ilmiöitä eikä niiden olemassaoloa voida kiistää, mutta rasismikortin työntäminen selitykseksi maahanmuuttajien työllisyys- ja työllistymisongelmiin on epätoivoista, koska se ei yksinkertaisesti selitä sitä, miksi maahanmuuttajat, varsinkaan humanitaariset maahanmuuttajat, eivät työllisty kunnolla maamme melko vaativilla työmarkkinoilla. Tilastojen valossa tyhmempikin tajuaa, ettei ainakaan heikosti koulutetuista humanitaarisista maahanmuuttajista ei ole työelämämme pelastajiksi, vaikka osa heistä saataisiinkin kotoutettua ja koulutettua tai otettua suoraan osaksi suomalaista työelämää.

Tässäkin tapauksessa HS:n lehtiartikkelin lukeminen on masentava kokemus, paitsi inhottavien rasismikuvausten myös toimittajan osaamisen vuoksi.

Jos tahtoo lukea enemmän tosiasiapohjalta lähteviä lausumia, pitää avata nettilehden kommenttiosuus. Nostan sieltä esiin neljä kommenttia. Näitä hyviä kommentteja on vaikka kuinka, siellä on tilastoja ja tutkimustietoa niin, että hävettää Malmbergin puolesta.

Nimimerkki Prossimo Treno kirjoittaa:


"Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan Lähi-idästä ja Somaliasta tulleet työllistyvät selvästi huonoiten. Neljän maassaolovuoden heistä vain 15% on töissä ja 30% on kokonaan työvoiman ulkopuolella (eivät hae töitä tai opiskelemaan). Lähi-idästä ja Somaliasta tulleiden naisten työllisyys on perinteisistä sukupuolirooleista johtuen erittäin huono.

Myös koulutustaso on Lähi-idästä ja Somaliasta tulleilla selvästi huonompi kuin mediassa on annettu ymmärtää. Koulutuksella on merkittävä vaikutus työllistymiseen. Selvästi merkittävämpi kuin jutussa mainitulla syrjinnällä.

Muista afrikkalaisista kuin somaleista neljän maassaolovuoden jälkeen töissä on lähes puolet ja aasialaisista (Kiina, Vietnam ym.) 37%".

Nimimerkki Ganbare siteeraa maahanmuutto- ja työllisyysasioiden päällikkönä toimivaa Ilkka Haahtelaa ja kommentoi:

"'Haahtela sanoo, että etenkin työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan Helsingissä kipeästi. Väestö vanhenee, syntyvyys laskee, huoltosuhde heikkenee ja niin edelleen.'

Jos kaikkien maahanmuuttajataustaisten keskimääräinen työttömyysaste on 24.1%, täytyy sen olla muissa kuin tuossa taulukossa esitetyissä maahanmuuttajaryhmisssä olla varsin alhainen. Kuinka korkea muuten on helsinkiläisten työttömyysaste (12,4%), josta on maahanmuuttajien työttömyys puhdistettu pois?

Vaikea muuten uskoa, että huoltosuhdetta parantaa ryhmä, josta kolmannes on työttömänä. Eli, se työssäkäyvä osuus (poislukien kaupungin, valtion yms. verorahoilla kustannettavat työpaikat) pystyy kustantamaan työttömän osan sosiaalietuudet ja tuomaan vielä nettolisäpanoksen kokonaispottiin.

En jaksa uskoa, että työllistymisen esteenä on pelkästään rasismi tai syrjintä.

Tarvitaan puolueetonta tutkimusta siitä, miksi työttömyys kasaantuu juuri tietyille maahanmuuttaja ryhmille. Tarvitaan myös enemmän 'menestystarinoita' nuorista maahanmuuttajista, erityisesti nuorista naisista, jotka kouluttautuvat ja hankkivat yksityisellä puolella niitä oikeita veroeuroja.

Vain faktoilla pystytään purkamaan ennakkoluuloja."

Nimimerkki Wisewoman75 kirjoittaa täyttä asiaa:

"Suomi tarvitsee kyllä maahanmuuttoa, nimittäin oikeanlaista maahanmuuttoa. Kehitysmaista suuntautunut maahanmuutto on sellaista, joka ei hyödytä Suomea millään tavalla, koska tulijat ovat usein ilman minkäänlaista koulutusta ja heidän kulttuurinsa ja tapansa ovat tyystin erilaiset. Ruotsista, joka oli Euroopan turvallisin valtio aikoinaan, tuli 50-vuodessa Euroopan turvattomin valtio liian avokätisen maahanmuuttopolitiikan takia. Äärihumanismi on vaarallinen aate, joka pahimmillaan johtaa koko maapallon tuhoon.

Maapallon kantokyvyn puolesta Eurooppa oli menossa jo hyvään suuntaan väestömäärän laskiessa, mutta sekin saavutus tuhotaan ottamalla tänne miljoonia ja miljoonia kehitysmaista tulevia ihmisiä, jotka ovat alttiimpia saamaan suurikokoisia lapsimääriä. Emme voi ajatellä pelkästään humaanilla tavalla, mikäli aiomme selviytyä tulevasta väestönräjähdyksestä menestyksellisesti. Meidän tulee tavalla tai toisella tukea sellaista politiikkaa, mikä auttaa maapallon kantokykyä. Autetaan kehitysmaita taloudellisesti omissa kotimaissaan, jotta elintaso nousee ja naiset pääsevät kouluttautumaan. Tämä on ainoa oikea tapa kestävään kehitykseen ja siihen, että takaamme tulevien sukupolvienkin elinmahdollisuudet tällä mahtavalla sinisellä planeetallamme!" 


Nimimerkki vm1948 kirjoittaa useammankin asiallisen puheenvuoron, tässä niistä kaksi:


"Rasismi ei selitä irakilaisten, somalien ja afgaanien suurta työttömyysastetta: Kuten HS:n taulukosta ilmenee, muiden afrikkalaisten kuin Pohjois-Afrikasta ja Somaliasta lähtöisin olevien työttömyys on 26,5% eli venäläisiä pienempi. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastojen mukaan esimerkiksi Somalian naapurimaasta lähtöisin olevien etiopialaisten työttömyysaste oli 2015 vain 22,6%. Myös kenialaiset ja Tansaniasta lähtöisin olevat ovat työllistyneet kohtuullisen hyvin.

HS:n korostaa jutussa maahanmuuttajien työttömyyttä, mutta tätäkin suurempi ongelma muiden kuin EU-maista ja Pohjois-Amerikasta lähtöisin olevien yleensä todella huono työllisyysaste. Esimerkiksi tilastokeskuksen vuoden 2016 työssäkäyntitilastojen mukaan työikäisistä (18-64 v.) somaleista ja arabiaa puhuvista oli enemmistö kokonaan työelämän ulkopuolella. Näiden ryhmien työllisyysaste olikin vain 24%, kun suomalaistaustaisten työllisyysaste oli samanaikaisesti 70,3 % ja virolaisten 70,0%, venäläisten työllisyysasteen jäädessä 50,7%:iin. Afgaanien ja kurdien työllisyysasteen olivat vastaavasti edellisten, 32% ja jälkimmäisten 34,8%. Valitettavasti työllisyys ei paljon parane maahanmuuttajien toisessa, Suomessa syntyneiden, sukupolvessa, joiden työllisyysaste jäi 49%:iin.


Syy maahanmuuttajien heikkoon työllistymishaluun johtunee kultturisten tekijöiden lisäksi maahanmuuttajia passivoivasta sosiaaliturvasta ja heidän huonosta koulutuksestaan ja osaamisesta. Tilanne ei näytä hyvältä seuraavankaan sukupolven kohdalla. PISA-2012 tutkimuksesta (VTTV 12/2015) ilmeni erityisesti somalitaustaisten oppilaiden 2-3 kouluvuotta kantaväestön samanikäisiä oppilaita huonompi osaaminen matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa. FRAn haastattelussa somalitaustaiset kokivat syrjintää koulutukseenkin pääsemisessä, vaikka em. VTTV:n tutkimuksesta (ks. s. 50-51) ilmeni, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat saivat osaamistasoonsa nähden selvästi parempia arvosanoja peruskoulun viimeisellä luokallakin kuin kantaväestön oppilaat."


”Maahanmuutto vauraisiin maihin on yleensä merkinnyt sitä, että maahanmuuttajat ovat olleet pidemmälle koulutettuja kuin syntyperäiset kansalaiset. Näin on tilanne ollut keskimäärin OECD-maissa vuoteen 2010 asti. Economist.com julkaisi 6.12.2012 tätä koskevan artikkelin ”Degrees of mobility” OECD:n tutkimuksen pohjalta. Siitä ilmenee, että Suomeen tapahtunut maahanmuuton kehitys on ollut kaikkein huonointa vuosina 2000-2010 yhteensä 21 OECD-maasta. Suomessa maahanmuuttajien koulutustaso laski selvästi eniten kaikista OECD-maista, kun esim. Luxemburgin saamien korkeakoulutettujen maahanmuuttajien määrä on kasvoi eniten. Kun yliopistokoulutettujen maahanmuuttajien koulutustaso OECD- maissa kasvoi viisi prosenttiyksikkoä 31%: iin, jäi OECD-maiden kansalaisten vastaava koulutustason nousu keskimäärin 29%:iin. Yli 50%:lla Kanadaan ja 47%:lla Iso-Britanniaan muuttaneilla maahanmuuttajilla oli korkeimman kolmannen asteen tutkinto. Em. artikkelista ilmenee, että kyseessä olevat maat ja Australia ovat olleet johdonmukaisia tavoitellessaan korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia, mm pisteyttämällä oleskelulupaa hakevien koulutusta, ikää, terveyttä yms.

Suomen ohella Kreikka ja Italia ovat sen sijaan täydellisesti epäonnistuneet tässä. Saksa ja Tanskakin onnistuivat samaan enemmän korkeakoulutettuja maahanmuuttajia ainakin vuoteen 2010 asti. Portugali, joka oli myös epäonnistunut saamaan korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia, yritti tämän jälkeen Suomessakin tunnetuksi tulleella verovapaudella saadaan maahanmuuttoa kannattavammaksi mm. suurituloisia eläkeläisiä suosiessaan.


Maahanmuuttajien koulutustasolla on myös pitkäaikaiset vaikutukset, jotka ilmenevät mm. OECD:n PISA-2012 raportista. Juuri näissä maissa missä on korkeimmin koulutetut maahanmuuttajat, on myös maahanmuuttajaoppilaiden osaamistaso kouluissa jopa kantaväestöä korkeampi. Suomessa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja kantaväestön oppilaiden osaamistasoero on kaikkein suurin kaikista PISA-kokeisiin osallistuneista maista.


Kyllä kansa tietää, mutta HS:n toimittajilla, kuten Lari Malmbergilla, ei ilmeisesti ole juttuja tehdessään käytettävissä näiden kommentoijien tai kenen hyvänsä lukutaitoisen saatavilla olevia tietoja. Kenelle toimittajat kirjoittavat, ja kuka näitä juttuja edes jaksaa lukea?



Ilmeisesti tällainen journalismi kelpaa HS:lle hyvin, kun näitä rasismilla otsikoituja kirjoituksia jatkuvasti painetaan. Nytkin sivulla A 18 on Malmbergin pikku-uutinen samalla kärjellä "Apulaispormestari Razmyar saa jatkuvasti rasistista palautetta".

Arvon HS, rasismikortti alkaa olla käytetty loppuun. Toimittajien pitäisi kaivaa faktoja pöytään. Jari Tervolta ja muilta saadut kirjalliset ideat lääkäreistä, lentokoneinsinööreistä ja huippukoulutetuista ammattilaisista, joita syrjitään taustojen vuoksi Suomessa, eivät taida olla todellisuuden koko kuva, jos kuva ollenkaan. Agendajournalistista rasisminvastaista kasvatustyötä voi tehdä ihan omissa jutuissa, mutta ei asia suinkaan ole niin, että maahanmuuttajien osaaminen, koulutus ja työelämätaidot paranevat Suomessa vaadittavalle tasolle sillä, että rasistinen puhe loppuu. Sen pitäisi loppua joka tapauksessa, mutta tällaiset jutut ainoastaan sotkevat asioita ja saavat ihmiset hiiltymään.

Helsingissä on aivan näinä päivinä 100 000 maahanmuuttajataustaista ihmistä. Määrä kasvaa jatkuvasti. Suomeen tulevista humanitaarisista maahanmuuttajista iso osa asettuu pääkaupunkiseudun ja suurten kasvukeskusten alueille. Saa nähdä, miltä nämä alueet näyttävät 20 vuoden kuluttua, ja miten kasvukeskusten asumiskustannuksiltaan edullisimmille alueille saadaan muuttamaan muualta Suomesta tulevaa suomalaista työvoimaa - löytyykö heille ylipäätään asuntoja, vaikka he olisivat valmiita maksamaan niistä itse?




torstai 12. huhtikuuta 2018

Haiku





Jos vain voin, tahdon
tehdä saman kuin Nietzsche,
hajottaa harhan:

Mayan huntu on
kastettu vereen, sanaan
jonka veri soi.




Päivän oivallus





Naiselle riittää harvoin pelkkä draaman kaari:

täytyy saada kolmiodraaman kaari.*





*Seurasin tänään, kuinka 8-vuotias tyttäreni selvitteli tyttöjen välisiä juttuja. Ne ovat yleensä tyttöjen välisiä kolmiodraamoja siitä, kenen kanssa kukakin leikkii ja kuka lupasi ja mitä ja kenelle.