Anders Portin: Millaista on?

Millaista on, kun on munat? En tiedä, on myös munanvarsi, tahdosta riippumaton, alempia reaktioita ja aistiärsykkeitä, niin sisäisiä kuin ulkoisia seuraileva paisuvaiskudos, sen voi viedä paikkoihin. Millaista se on? Se on miehekästä. On myös munia, jotka eivät laskeutuneet. Ne jäivät liian lähelle ruumista jäätymiskuolemaa peläten, piiloutuivat vatsan onteloon, se oli virhe - pelkkää kastraatin kieuntaa ja loputonta ramppaamista lääkäreissä. Isäntäolennon pahin vahingoittaminen. Millaista munien kanssa on? Mukavaa, niitä voi hypistellä, kiertää, väännellä pusseissaan. Karvoista voi heristää, nostella ja laskea. Voi harjoittaa tahdonvoimaa, hilata vuorotellen oikeaa ja vasenta, ylös alas kuin hissipoika. Kankea ei nosteta tahdonvoimalla, vaikka jotkut sitä munaksi kutsuvat (ehkä haalenneen suuren terskan vuoksi tai punaisen joulumunan tai muuten vaan läheisyyden vuoksi). Sillä on oma elämänsä. Mutta munat ilman kankea tai kanki ilman munia, mieluummin jälkimmäinen vaihtoehto, ei talviaamu yhtä talipalloa kaipaa, ei edes kahta. Millaista on ilman munia? Luultavasti korkeita ääniä, aavekipuja, pettymystä kun lähdön tunne ei kehity, apatiaa. Munien heilunta paneskelun tai juoksun tahtiin, kun ne rikkoutumatta liikkuvat, kireinä tai raskaina, karvat tahmassa tai paljaiksi ajeltuina, saksanpähkinän tai lingon kaltaisina, mielessä kauppakassi ja mies, jonka vasen kives leikattiin. Ilmassaolon, keinun tai heilurin tie on korvaamaton. Kuin bändi ilman lyömäsoittimia, marakasseja on mies ilman kasseja. Näen käen munan, näen munat kädessä, se saa laulamaan typerästi: "Lenni nauttii kesästä kuin muna pesästä..." Siinä voi olla suonia - voiko siinä olla suonikohjuja? Muna on ollut aina olemassa, kaiketi jo silloin kun Aatami lankesi, kun miesnainen halkesi. Silloin munat heitti volttia. Ne tiesivät kaiken elämän tarkoituksesta. Minä vain kysyn, millaista on. Niinpä kun tarkastelen munia, tarvitsen peilin, kuten nämä kirjaisimet, jotka väittävät, että jotkut meistä hairahtuivat sivuteille, pakkasivat mukaansa vain tyhjää puhetta...

- Mihin tämä kaunopuheisuus tähtää?
- Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut häiritä. Ajattelin jälleen kerran huomaamatta ääneen aihetta, johon aion syventyä tieteellisemmin. Näiden tammien alla on niin... Ja pyörätuolissa sitä... No, tämä oli vain runollinen puuskahdus suuntaan, josta todellakin aion ottaa selvää.
- Kaikin mokomin, mutta jos voin tunnustaa, minullakin on harrastuksia.
- Niinkö, tekin siis puhelette itseksenne, kun ulkoilette?
- En nyt aivan. Tahdotteko kuulla?
- Sen päätätte te. Minulla ei tosin ole syytä tuntea teitä, joten voitte yhtä lailla kertoa kuin olla kertomatta.
- Olen ammatiltani autonasentaja.
- Vai niin, siitä en tiedä paljoakaan. Tosin kerran vuodessa pyörätuolini viedään huoltoon, mikä tarkoittaa lähinnä laakereiden voitelua. Vanhasta mallista uusittiin sähköjärjestelmä, kun tuolini jäi kerran sateeseen...
- Minulla on kolme lasta ja vaimo.
- Mutta hyvä niin, onnea. Itse vietän vanhanpojan elämää, kuten ehkä saatoitte arvatakin. Lapsena kärsimäni polio on näet aiheuttanut sen että...
- Sanalla sanoen pakkomielteeni kohdistuu miesten peniksiin. Erityisesti suuret ja suonikkaat kanget saavat minut kiihkoon. Niitä tapaa usein iäkkäämmillä herrasmiehillä kuten teillä. Päällepäin ikävätkin ruumiit saattavat kantaa mukanaan mitä uskomattomampia aarteita.
- Saanen sanoa, etten ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. Oleskeltuani joitakin aikoja Khao Lakissa ja nautittuani joitakin annoksia paikkallista häränkivessatayta ymmärsin selkeästi, miten ainutkertainen elämämme on ja samoin ruumiimme, jonka elämä meille lahjoittaa. Olen päättänyt tutkistella tätä kallisarvoista temppeliä, ja tänä aamuna satuitte kuulemaan ajatukseni kiveksistä, jotka kieltämättä ovat todelliset rubiinit, joita ilman ihmiskunnan historia... No, huomasitte varmasti, että viittasin puheeni lopuksi ohimennen Platonin esittämään myyttiin sukupuolten synnystä. Hänen tavassaan kuvata eros sekä mies- ja naispuolikkaan hakeutuminen vastinkappaleensa luo on monia yhtymäkohtia myös kivesten suhteen...
- Olen houkutellut jopa juoppoja hallilleni kuvatakseni heitä ja jotta he, tuota, olen lahjonut myös narkkareita, jotta saisin seurata heidän reaktioita kun he, no, ymmärrät varmasti selittämättäkin mitä...
- Luulenpa, että olen kuullut tarpeeksi.
- Ei, korjaamoni takahuone on täynnä mitä eksoottisimpia dildoja. Piireissä, joissa pyörin, on suosittua muovailla niitä savesta ja muovista ja arvannet, että tuollaisessa seurassa...
- Kuten sanoin, me kuljemme monia teitä. En voi kuin toivoa, että saatte voimaa salaisista harrastuksistanne kohdata ammattinne harjoittamisessa eteenne tulevat hankaluudet. Löydän varmasti keskustelustamme yhden juonteen selvitykseeni, kunhan pääsen sinne saakka.
- Jätän sinulle joka tapauksessa käyntikorttini, jos joskus hankit auton ja se kaipaa huoltoa.

"GEWALT, Koivuhaka", luki kortissa. Hän ei voinut aavistaa, miten suhtaudun pakkomielteisiin. Hänen ei olisi pitänyt jättää korttiaan.

JATKUU...

Vaatimaton ehdotus (II)

Toreilla rummutus joka huojuttaa kylttejä TAPPAKAA VEGAANIT
murtuneet mielenosoittajat ja bussit jotka kyytsäävät
paikalle lisää lihanpaloja
Nainen nimeltään Mooses ja rouvansa
Olen väliin hiukan masentunut ja hävettää
mutta en osaa sanoa tarkkaa syytä
Lisää vaikeusastetta vähennä maisema-analogioita
siinä psykiatrini neuvo
Tuskin kukaan voi sanoa olevansa elämänsä herra
mutta jos Britney ja Vincent Black Shadow niin Okei
Kaiken taiteen tarkoitusperä on yhtä lailla
kaupallinen kuin minun tarkoitusperäni
ja kritiikin tarkoitusperät
mistä muusta voimme edes puhua
No millaisilla nahkahameilla
tämä yhteiskunta on kansoitettu Haluaisin
että Suomella on ydinase
ja että sitä myös käytetään Meillä kaikilla
on paljon oppimista
Jyri Jukka Häkämiehen periaatteista
Niin onni että palikat jotka meille tarjotaan
putsataan yksi toisensa perään
Kauanko siis luulette
että kannattaa performoida
Alepassa on aina jono kurkkaa myös maitohyllyjen taa
Aina löytyy naapuri jota kantaa
mutta on muistettava myös nostella jalkojaan
jotta syntipukin pallit näkyvät
muuten kukaan ei kerro mikä tilinumero
Kiitos näistä Saamme lupauksia
aamu aamun perään taivas kuin eetteröity preeriamyyrä
Lucian kynttilät Presidentin todellisuudessa
on yksitoista ulottuvuutta Vieläkö minun täytyy todistaa
että on näitä rakkaudellisia yhteisöjä Kriitikot
esittävät tähtiroolia niissä Jeesus pelastaa
kirjallisen pohjasakan imelästi hymyillen Kukaan ei pääse
sanomaan että heidät on lahjottu Kulta paistettaisko
mekin verilettuja kun pääsen kotiin
ajan nyt tasoristeykseen ja nenä repes
olen erittänyt tänään dopamiinia
ja arvostelukykyni Tulet vaan portaille vastaan kulhon kanssa
lorautan taikinaan Ajetaan illalla Jumboon
ostamaan puolukkahilloa ja vanutuppoja
lapset saavat katsella eläinten paloja
ja uutta adoptiokeskusta ”Kun kuluttajan luottamuksen
on kerran kadottanut jää ainoaksi mahdollisuudeksi ostaa
se takaisin” Ja kun käymme höyryävälle aterialle
voimme kerrankin tuntea kiitollisuutta ja ylpeyttä
itsepyydystetystä riistasta
Niin onhan se mahtavaa kun ei anemia Sitä jaksaa
kun on mitä Juuri rautaista mystistä parrua
tässä kaivattiinkin Sellaista kuin huvipuistojen teltoissa
ennustajaeukkojen hivellessä kristallipalloja
ydinten liike ja joka pöydällä
sinisenä pölynä swift Ottaisit varmaan
toisenkin munuaiseni Ne koirat oli hakattava
elävältä Nautinto sinänsä
mutta kyllä vegaaninkin elämä
voi olla rikkaampaa Perinteisin menoin
En muuten ikinä ymmärtänyt
mihin ihmiset tarvitsevat veripalvelua
kunnes meditoin Kluuvin Mäkkärissä
ja oksensin kaiken syömäni rasvan Silti ajattelen
että elämä voi olla
yhtä vakaumuksellista ja ahdistunutta
kuin Helvi Juvosella
Niin helppo järkyttää kasviksia raastavia ystäviä
Kyllä minä tiedän on virhepäätelmä lisääntyä
kuin keskiluokkainen mies ja vitsailla
heistä joita kivitetään Olen vainunnut
päiväkausia tätä kysymystä
Löytyykö vielä Jumala joka käskee
Ota poikasi ja valmista minulle hänestä
palapaistia harjoitusta sinulla kyllä on
Ehkä absurdi on hätäratkaisuista paras
Matti Kyllönenkin kykenee siihen
vaikka tahatta mutta uskotko mieluummin
Kiinan vankiloiden kuin formuloiden lumoon Tässä
synkkyydessä päämäärä Ei hän kysyisi poikaa
Palat yli laidan Kivenmurut silmiin Hän laskee kätensä
olkapäälleni Poikani tämä teksti
on vieläkin ihan paska mutta minä rakastan sinua
Ruumiillistu siinä Ennen kuin huomaatkaan
on typeryytesi tuhonnut aivan kaiken

Hegel ja pullo

minä olen ruumiini ja siksi ihminen
samalla sekä luonnostaan että refleksiivisesti
tapani mukaan eli itsessäni
niin kuin luonto < pitää sisällään, ei ole syy >
läpi sydämeni kylmiä pulloja
sikäli kuin omassa erityisessä sisällössään minä olen
tapojeni vanki pysyvyyteni orja sikäli
kuin pulloja on ne tahdotaan
rikkoa lihaksin on luontaista lujuutta ymmärtää
että väkivallalla on kaksi tapaa
suhtautua jatkuvaan hakatuksi tulemiseen
neljä tuntia unta tunti meditaatiota
loput ajasta kuin kone hengittäisi hegeliläistä aukkoa
döner kebab im fladenbrot ja majoneesi
joka leviää ensin paidalle sitten housuille pilkkiteltat
metrotasanteella ei enempää
berliinistä tämä itseensä kääriytynyt refleksio törmäät
siihen ennemmin tai myöhemmin

a) sudanilaisessa hökkelikylässä
maitojauheen vuoksi tapetut naiset
b) muslimi ja joukko tanskandogeja ja chilipaprikoita
c) teksasilainen majuri päivittäisissä töissään
Fort Hoodissa nippu parsaa

mikä ei ole sydämestä on tämän tietämisen ja ruumiin asia
yleensä fanaatikko ei epäile jumalaa
äärioikeistolainen oikeusfilosofiaa vegaani veren logiikkaa
mahdotonta ajatella samaa asiaa toisin
paha on juuri tässä
paitsi kun se pitäytyy vastakohtaansa
eli virtaa yleisyyteensä
kun se ottaa kaapista kaljaa
ja tarkistaa panosten määrän
ennen niiden pesään työntämistä
nyt alamme puhua
nyt iskuri viritetään

sanonpa vain
tähän tarvittaisiin konkreettinen kuva

he asuivat kerroksissa joissa lattia hikoili
rikkinäisten putkien kohdalta
ojista he saivat vetensä heihin osuttiin ilmakivääreillä
oi suvanto avatar

tässä tavarassa näemme kerron
siinä ui paljon enemmän
he saavat

nyt putosin kärryiltä

sanon siis jos jumala on kaikkivaltias
on olemassa psykiatreja
mitä tarkoitat tarkoitan että ehdimme
huomisenkin lähetykseen
kadulla seisoo mies studiosta ja tuijottaa
meitä maanisesti kuin althusser
mitä kuuluu kouluun mitä kotiin
mitä koulukotiin missä mättää
mättääkö missään
hän seisoo kadulla kuin mättäällä
ja tuijottaa meitä yllään teräsmiehen asu
rinnassa iso Ü sellaista on julkisuus
sydämeni läpi putoaa kylmä
tarvitsee ajatella myönteisesti
jotta näkee tämän sankaruuden
tulee syödä riittävästi pähkinöitä
yrittää aluksi edes tunti vuorokaudessa
tavallisesti jo se riittää

mutta lapsena uskoin
muistiinpano merkitään aivoihin
aivot ovat suuri kaupunki
jota ohjaa kirppu
tykkäsin hurraakakusta
sen parempaa
ei ole mikään näistä

Perheenäidin suru

Lyhyenä, kauhistuttavana hetkenä hän on käsittää miten armoton elämä on. Tulet kotiin, on sota, sunnuntai, tiskiä paljon, klassiset tunteet. Hän on pyhä! Kun ei enää voi mitään tehdä, ei mitään, referaattia ei edellä johtoilmaus, kypsät miehuusvuodet on myytävä rahasta. A dull head among windy spaces! Mut se oli kaikkein huolettominta aikaa. Liikkumattomana minä makasin, vain oman itseni seurassa. Vinttikomeroa en jaksa muistaa ollenkaan. Olen katsellut asiaa. Olen täs ajatellut kuinka se oli kuin painajaisunta. Kun Einon luona asuttiin, siellä se vasta olikin virkku. Vain sarja liikkeitä. Niin leikkisä, olisin tykännyt siitä. Miehen tukka oli hiessä ja kuurassa. Vielä ihan kaista, välitä mistään, kello tulee seitsemän. Joskus tuntuu, jäisin siihen, arkipäivänä, mut eikös: ”Täytyy meidän olla vähän arvokkaampia.” Mikä on musta? Missä ovat kivet? Hoiti itse lompsansa, Liisa hommas huoneet, koira natustanut rytkyä. Jokainen saa mitä tahtoo. Toisin kuin metonyymisesti rakentuvassa persoonapäätteessä - kylän ämmiä. Poika parka! Kun se ei tahdo edistyä öisin ja kysyn hoitajalta ”Joko se nyt seisoo?” sanoo vaan: Tuolla elopellon kuhilaita puidaan.

Perheenisä

Mitä perheenisät nyt puuhailevat omalla ajallaan - potkivat varpaansa paskaksi seinään ja huutavat Jumala on kuollut vaikka kynnet vain irtoavat. Hän ottaa vauhtia huoneen toisesta päästä ja lennähtää kylki edellä takan reunaan. Seuraavaksi vuorossa nilkat, ne hän murtaa helposti. Nauravia nakkeja - hän konttaa työtilaan ja kiinnittää oikean ranteensa ruuvipenkkiin. Sähkösaha. Viisi nauravaa nakkia, verta kaikkialla. Hän iskee naulat nakkeihin ja päättää marinoida ja paistaa sen mitä kädestä on jäljellä. Marinol, Miranol. Possu, naulat rasiaan. Tasohöylä, filettä. Katsokaa häntä! Hän tekisi mitä tahansa, mutta on täysin valtavirtaa. Hänen tilataiteensa - sama kuin nussisi maailmankaikkeutta silmään. Pingo, pupu, pingo!

Gyproctalo, koko kevytrakentamisen huippukonsepti, ei terveysriskejä, allergiaturvallinen, ei mitään mihin ripustautua. Totta kai hän käyttäisi hyväkseen ikkunoita, mutta ne ovat panssarilasia. Ja tällaiset pikku reklamaatiot menevät taloyhtiön piikkiin, vakuutusaika kymmenen vuotta. Sankarimme kaatuu omaan ansalankaansa.

Niinpä. Hetkessä siinä on taas kolme sisääntulon herättämää, liian nopeasti vanhentunutta kaunotarta kuin tyhjän kloonaamina, käsissään Centrumin kulmikkaat kassit vuodelta -76:

- Lopultakin, missä oikein viivyttelit!

Nyt he jo puhuvat maisematapeteista, kokolattiamatoista, halvoista tammiviilutetuista kulmahyllyistä. Ja täälläkin kasvaa rinteittäin kanadalaista vaahteraa ja palmunlehvien kattamia rantoja, meren hioma kalkkisora vyöryy tuulikaappiin saakka...

- Kultaseni, oletko loukannut sormesi?