keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Aamuisin

Aamuisin voi löytää itsensä keittiön pöydän äärestä ja huomata, että päivä on painanut leimansa hartioihin, vaikka suu ja kädet vasta aukeavat ottamaan taakkaa vastaan. Olen uneksinut kolmen viikon ajan kaupunkien profiileista. Eilen kun olin kääntymässä risteyksestä, rysäytti joku manageri kauppakassillaan perääni. Ajoimme sivuun, tarkastimme vauriot ja paperit, niitä oli vähän. Ovatko kaupunkien kivet koskaan iskeneet minua niin lujaa liikkuessani niiden keskellä? Monenko askelen, monenko kädenheilautuksen voima niskaani kohdistui? Pääni eksyi hetkeksi, puhuin ikään kuin saksaa, eikä se johtunut siitä, että olisin miettinyt ajan ja nopeuden olemusta. Isku, ja nyt niskani ovat jumissa, eivät kuitenkaan niin, etten huomaisi, miten lauseeni täyttyvät aikaan viittaavista ilmaisuista. Ehkä tämä on sitä etsikkoaikaa, joka sanoo, että tammikuu on loppumassa, vielä ehdit mukaan, ota kiinni, hanget putoavat maiden läpi, kohta valoa on liikaa ja sekin rysähtää, nyt, vielä nyt ehdit kätkeytyä tähän matkaan.

Ei kommentteja: