torstai 22. tammikuuta 2009

Hiljalleen

Hiljalleen leijaa lumi. Olo on kuin Saarikoskella runossa "kuin ikkuna", jota en ole lukenut aikoihin ja jossa en usko Saarikosken koskaan olleen. Syön pizzaa, miehet pystyttävät tien viereen roskakatosta, entinen poltettiin vuodenvaihteessa, nyt meetwurstin makuun sekoittuu savun haju, viileitä molemmat, pellon laitaan piirtyy kolme autiotaloa, joista on viety kaikki mahdollinen ovenkahvoja vaille.

Kahteen suuntaan putoava lumi on ehtinyt peittää noetun maiseman. Pystyssä kolmasosa rankaa, kuusi nelosnelosta, nurkkanojat, vaakalautoja, nyt sarja vasaraniskuja, toinen mies hytisee haalareissaan, näkee, että lapsen tekemä ukko on kaatunut, pakkanen on jättänyt sen, katuharja seisoo keskellä pihaa.

Näistä asioista ei synny enää runoja, ne ovat 60-luvun lumia, imetty niin monin valoin pois. Silloin oli vielä havaintoja, sanot, mutta en osaa ikävöidä niitä, en ollut edes syntynyt silloin.

Puitteet ovat jo pystyssä.

Ei kommentteja: