perjantai 23. tammikuuta 2009

Paikoista ja ajoista

Kirjoitan mieluusti paikoista, joissa olen tuskin ollut ja joita tunnen vain vähän. Onhan näitä, Vantaa, Rooma. Paikka on mielikuvituksen sija. Sain vahvistuksen ajatuksilleni, kun kävin pari viikkoa sitten Villa Borghesen museoissa. De Chirico oli vallannut modernin taiteen kansallisen museon, Berninin Daavid ja Apollo ja Dafne olivat yhä paikoillaan Galleria Borghesessa. Eniten minua miellytti tapa, jolla taiteilijat, kuten Rafael, Correggio, Carraci, Caravaggio, Bassano ja Zucchi ja muut, olivat maalanneet paikkoja ja henkilöitä. Heitä kaikkia yhdisti anakronismi, oikeastaan se oli avain jokaisen tarinan ja myytin tulkintaan, oli kyse sitten Raamatun tai kreikkalaisen taruston aiheista, ja niitä he maalasivat muotokuvien lisäksi. Esimerkiksi Bassanon Viimeinen ehtoollinen tai mikä hyvänsä De Chiricon teos; hienostunut tai väkivaltainen tunkeutuminen toisen nahkoihin, itsensä piirtäminen mahdottomaan paikkaan niin että itse on joku muu, että syntyy mielikuvituksen tila, jonka reaalisen dekorumin vielä saattaa nähdä ja aavistaa. Vähän enemmän kuin pastissi siis.

Anakronismi eli vääristynyt ajallis-paikallisuus on oikeastaan ainoa kokemuksellisesti perusteltavissa oleva kronotooppi, josta lähtien voin ajatella kirjoittavani. Juuri se on lähimpänä elävää kokemusta. Ja juuri se sai edellä mainitsemani mestarit tuntumaan läheisiltä ja kiinnostavilta.

Heidän suuruutensa on kuitenkin aivan toinen asia. Se on siinä, että he osaavat veistää ja maalata.

Ei kommentteja: