keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kajal

Asioilla on nimensä, nimillä tapansa järjestyä, ja me tiedämme miten petollinen tuo sopimus on. Istun keinun ääressä rajatuin silmin ja sanon että tyttöni on 14-vuotias, omaksi kierrokseen irronnut, mitä enää tästä puuhevosesta, ei hän palaa keinumaan, näin asiat ilmestyvät ja katoavat... Silti ei ole keinua, on vain muutama kehno veto kajalia. Ei ole kajalia, ovat pitkään valvoneet silmät. Jos katsot tarkemmin, huomaat mistä puhun. Niin luonnollista kaikki. Huoneeseen on piirretty viivoja, eikä huonetta ole, on vain tämä sanojen lumous, joka tulee nimien takaa, sinä tihkut sen itse, vaikket suostu hetkeksikään ja huudat: Astu esiin, sinun on viimeinkin tultava! Annoin sinulle kerran nimen, muistat sen kyllä!

Ei kommentteja: