lauantai 4. heinäkuuta 2009

Kilpikonnan panssari

Ihmisten tapaan olen kehittänyt suojakeinoja heikkouteni varalle, hän sanoi luultavasti ymmärtämättä täysin sananvalintansa korniutta. Mutta kun hän jatkoi, en ollut enää varma oliko kyse pelkästä kielitaidosta. Yksi niistä on tämä kuva, hän sanoi. Laguuni kahden miltei mustaksi poltetun kallion välissä, tasaiseksi nuoltu kuoppa meren hampaiden takana: kermanvalkealla hiekalla virtaa nilkkaan yltävä suola. Lähempänä, aivan keskellä: kaksi kättä, välissä tuskin kymmentä jalkaa: Desert Eagle Mark XIX, Glock. Viisi riviä kahdensuuntaisia iskuja, iaku, suuliekit, iakuja. Äiti oli kuvissa aina kaunis, suojassa. Hiekalla Porsche Targa kuin riepoteltu kilpikonna, sen hännästä valuu öljy. Taivas ulapan reunassa turkoosia hattaraa, poijuja, sinne savu leijaa. Olen siirrellyt kiviä niin, että ne muodostavat aallon auton ja kahden ruumiin ympärille. Seuraava peittää jo silmät.

Sulje äänet, hän sanoo, muista. Älä koskaan ajattele, onko kuva äärimmäisestä ilosta vai äärimmäisestä surusta, onko se alun ylenpalttisuutta vai lohdutun loppu. Älä koskaan tuijota vastustajaa ylimielisesti vaan kuin halpaa makkaraa.

Ei kommentteja: