keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Impressio illasta

Ilta, me pelkäämme kuin vainotut, kuin mikroskooppeihin taltutetut; mikä kauneus Tohtori Živagon tarttuessa lasiin, tarttuessa Laraan, tarttuessa Siperiaan. On ilta, kuusitoista askelmaa nostavat meidät. Jos vielä näkisimme, mitkä roskajoukot kohosivat Jaltan huokosista, jos yhä löytäisimme lahtivajat datshojen takaa, jos silti tuntisimme kuinka Maria, ruhjeille hakattuna, kaatuu kahden lepän väliin ja synnyttää pienen Josifin. Mutta jos nostalgia on näin hajalla, jos halu maahan näin ajoksilla, mikä ilta tämä sitten on, miten kutsumme historiaa? Tuuli on rikkonut järven timanteiksi, raivaa saareen aukion.

Ei kommentteja: