sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Impressio pyykkitelineestä

Mikään ei ole lohduttomampi näky kuin puhkiruostunut pyykkiteline. Narut retkottavat velttoina ruoteiden välissä, tukiranka seisoo tuulen hitsausliekkiin unohtuneena. Pihan rikkirevittyä teräskeisoa ei tarkastella sateen lasittamien kottikärryjen keveydellä; kaikki yritykset lähestyä sitä muistuttavat enemmän tai vähemmän rauniota. Kuoriaiset, satunnaiset paarmat, etanat kiipeävät sen runkoa eivätkä avaa ainuttakaan rinnakkaisväriä; häväisty, maksoittuneella nurmella. Se jättää peitteisiin ruskeat varjot käärinliinoista ja maasta. Ne kannetaan kuistin pöydälle, levitetään vuoteisiin ja ikkunoiden sivuille, puetaan hikiselle varrelle lauantai-illan saunansavussa, kun kaivon vinssinnaru on hiertynyt kelvottomaksi ja pesä niin täynnä tuhkaa, että puita poltetaan kerrallaan yksi tai kaksi. Siinä muusani, jonka kaulaan tahtoisin heittäytyä, hieroa ihoni verille sen ankaruutta vasten ja unohtaa näkemäni niin kuin se muistaa kaiken hetkestä, jolloin rojahdamme heinän ja ratamojen sekaan kuin kaksi raiskauksen uhria. Ehkä kaikkein parasta olisi kuitenkin, että ostaisin sen kuin tuntematon sukulunastaja. Mutta sitten olisin velkaa koko tilalle. On helpompi uskotella, että jatkuvassa tarkkailussa se ei osoita vähäisintäkään elonmerkkiä. Basta. Ei. Vieläkään.

2 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Moi,

musta tuo alku on ongelmallinen, siinä on tuollainen kolumnimainen / esseemäinen rytmi jolle en lämpene. Myös nuo puhuttelut "Tuota rikkirevittyä" ja "Tuo juhta" on minusta ongelmallisia, niitä on vaikeata saada sopimaan aidosti tekstiin (ts. minun poetiikkaani ne eivät sovi, ne jotenkin alleviivaavat liikaa).

Mutta ehkä olen nyt hieman ylikriittinen lenkkeiltyäni koko päivän Texasin kanssa, onpa siinä aina vaan paljon tekemistä, koko ajan hyppii silmiin jotakin mistä en pidä... Kohta varmaankin turhaudun ja tuhoan koko kirjan, vieläköhän tässä ehtisi kirjoittaa kokonaan uuden? Minusta on epäreilua että kaikki tekstit joutuu kirjoittamaan 50 uusiksi ennen kuin niistä näkyy muutakin kuin vähän hyvää hahmoa siellä täällä.

Mulla on muuten flunssan lisäksi ainakin ebola, sars, rutto, kolera, keripukki, keuhkotauti, kaatumatauti ja pikainen-ja-tuskallinen-äkkikuolema-tauti, sellainen on täällä nyt olo!

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi sikarutto-sars-Harry!

ja kiitos kirpeästä kommentista, ai ai kun sattuikin pahasti! No joo, enpä usko, että kritiikkisi teki kovin kipeää, oli helppo muokata tekstiä askel toiseen suuntaan, joskaan en tiedä miten paljon parempi siitä nyt tuli.

Älä hyvä mies pilko Teksasia kokonaan, kyllä se oli pääosin kuosissaan jo silloin kun katsoin sitä viimeksi, usko pois. Äläkä kaadu tautiisi liian äkkiä, jotta saadaan toinen kokoelma maailmaan.