sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Puheenvuoro kollokviossa

Omasta puolestani kiitän esitelmästänne ja sen elegantisti muotoilluista naisen kieltä koskevista huomioista. Vakavasti ottaen minua on silti jo pitkään epäilyttänyt tai pikemminkin sanoisin, että olen suhteellisen kauan tuntenut tietynlaista varautuneisuutta puheenaolevaa ideaa kohtaan ja tahtoisin sanoa, että kaiken innovatiivisen ja aidon ohessa on myös vielä muotojaan hakeva, täysin kontrolloimaton, tätimäisesti kaakattava wanna bullshit, päivän mietelause, eräänlainen yön symbolien läpinäkyväksi tekeminen, jolla tarkoitetaan yksinkertaista mutta samalla hämärrettyä suorasukaisuutta tai oikeammin pelkkää kaasulaitosta, kuten kanavien ja poliisiviranomaisten ja mielikuvituksettomien feministityttöjen näkeminen elävinä ilmiöinä merkitsemässä jotakin - todellakin jotakin, hmm. "eräänlaista" - siten että samaisen tädin "puhuvan subjektin" tai "ruumiin" (en uskalla edes ajatella) painotus on sisällytetty kaikkeen mikä sanoissa näyttäytyy - juuri se on tullut jäädäkseen, ja kaikki mahdollisesti ajatteluksi kutsuttava on oikeastaan siihen sotkeutunut harvinaisuuus, ikään kuin vahinkona mukaan tullut aines, usein itse pääasian kanssa ristiriitainen ote; sikäli kuin näen kyllin selvästi kaikki fonotekstuaaliseksi virhetulkinnaksi kutsuttava aines oli jo sisäänrakennettu näihin yleisiksi vahingoiksi kehittyneiden aksioomien sarjoihin, olkoonkin, että ajallisten ja paradigmaattisten ulottuvuuksien huomioon ottaminen osoittautui huomattavasti odotettua vaikeammaksi houkuttelevan Donna Juan ja Donna Quijote -retoriikan ansiosta - ilmiön levinneisyyttä kuvastanee joka tapauksessa sekin, että yhä uusissa tutkimusantologioissa on helppoa julkaista tieteellisinä esityksinä huonoja runoja, joiden jotkut yhä kuvittelevat sisältävän kaikuja eksoottisista kielistä, kuten saksasta tai ruotsista tai jo sinistyvästä, hajoamistilassa olevasta venäläisestä raadosta ja vain siksi, etteivät he osaa kuin englantia. Tässä lienee oletettu pullonkaula, kontekstin "kohdunkaula" olisi mahdollisesti liioittelua, sanon mieluummin oletettu hymenin / khoran reema... Ja mikä pahinta, tässä vallankumouksessa ei ole kyse teorian uudistamisesta, sillä kaiketi kutsumme yhä teoriaksi kokonaisuutta, joka on testattavissa, jolla on kuvausvoimaa, selitysvoimaa jne, mutta jos kutsumme tätä aggressiivisuudessaan kaunopuheista ehdotusta uudeksi teoriaksi naisen kielen käytännöstä on meidän pääteltävä myös että... Pyydän anteeksi, rouva professori, sosiaalisen estyneisyyteni vuoksi en tohdi, noh, tuota, en tohdi viedä ajatuskulkuani aivan loppuun, sillä ilmeestänne päätellen olen kaiketi muutoinkin ilmaissut itseäni hieman sopimattomasti, tarkoitan suorasukaisuuteni tässä tilanteessa... Suokaa vain anteeksi, katsokaas päähänpistoni on seuraava... Ei nyt kannata pahoittaa mieltään, sillä todellisuudessa tilanne ei poikkea olennaisesti mistään muistakaan kirjallisuustieteen teoreettisten suuntausten osakseen saamista kritiikeistä, mutta petollista tässä on ainoastaan se, että asia esitetään toisin, kun lopulta on kyse siitä, että tahdotaan tuottaa hyvää mieltä tietylle tutkijayhteisölle, joka muutoinkin on ahtaalla, taloudellisesti ja sosiaalisesti päähänpotkittuna, kenties omaa avuttomuuttaan tähän umpikujaan ajautuneena, kuten suurin osa meistä, niin erinäisten häpeäntunteiden voittamisestahan tässä lopulta on kyse: Hyvä mieli tieteellisenä kriteerinä, vähän liksaa mukaan, se on kai parasta mielenterveyshoitoa. En todellakaan tahdo muuta kuin kiittää teitä esitelmästänne ja saamastani tutkimusapurahasta ja oikoluvusta ja, tosiaankin mielenkiintoista, hmmm... Nämä siis vain esityksenne herättäminä sivupohdintoina... Ehkä niistä on teille iloa jatkossa, kun kehitätte arvokasta tutkimustanne tieteenalaamme parhaaksi. Kiitos siis vielä kerran.

2 kommenttia:

TM kirjoitti...

Saanks mä varastaa tän ja esittää seuraavassa seminaarissa?

Vesa Haapala kirjoitti...

Saat, ole hyvä vaan!