lauantai 12. syyskuuta 2009

Risti ja Rautalukki (fragmentteja)

PROLOGI

Sankarin olemus säröyttää teoksen. Hän kehittyy koomisesta juoruilevasta vanhasta neidistä Nemesis-hahmoksi, joka kostaa viattomien puolesta. Näitä kahta peruselementtiä kehitin eteenpäin holmesilaisiin yli-ihmisiin ja tavallisiin miehiin. Kaksi miestä tai viisi, riippuen kriitikosta. Tässä tapauksessa viittaan novelleihin.

Jo 40-luvulla Philo Vance -kirjojen suosio tuntui vanhentuneelta. Ei ollut enää aikaa pysähtyä riittävän kauaksi. Olemme oikukkaita, kiivaita ja ilkeitä yksityisihmisiä. Eräät ovat alkoholisteja, kuten minä. Seksuaalisia luonnottomuuksia pidän mauttomina. Jätin Otavaan toisen käsikirjoituksen, uskoin saavani sen kuntoon, niin että sen voi turvallisesti julkaista. Niin innokas Gardby-sarjan lukija kuin olinkin, kustantaja antoi palttua aikajärjestykselle. Helsingissä tapahtui nyt melkoisia muutoksia. Vasara uhkaamassa sidottua miehen hahmoa, pahan naisen, pahan Venäjän, pahan Saksan, pahan homon valvova silmä, tässäpä meille kimppu psykoanalyyttisia ongelmia. Ei kuitenkaan selviä, miksi Otava ei jatkanut kustantajana. Joulumarkkinoille Kansantuhooja, vertailukohteena Ellery Queen:

- Nyt savupirttisi suljetaan perusteellista tuuletusta varten.
- Kuin puhkaistu ilmapallo, kaasun voimalla.
- Kuuletko, minä nauran sinun verkoillesi, kuuletko kuinka minä nauran!
- Sellainen te olette. Pehmeys ei pysty rikollisiin.

Outsiderin sota oli ohi. Yhteisöä uhkaavat älykkäät naisrikolliset.

*

Osallistuessaan tähän taisteluun epäaidot ihmiset antavat lapsilleen ruotsinkielisiä nimiä.

*

- Kapteeni Martti Sorsa, Mannerheim-ristin ritari, oli homo. Hän tahtoi vaimokseen naisen, jonka nilkan ympärille saisi yltämään kätensä. 'Tyypillinen kaunis ystävä'. Ja velvollisuus oli täyttää miehen odotukset, miten te...
- Hän työnsi tarjoilupöydän sivuun, käänsi minut kontilleen ja sanoi: Esteri! Sinä et ole sellainen tyttö kuin olen luullut! Viime kevätkesällähän… - On sanoin kuvaamattoman raskasta olla sinun kaltaisesi miehen aviovaimo! sanoin. Miksi keskeytät? Jatka, sinä julma mies! Niin, me rakastimme toisiamme. Tulkitsen epäonnistumisen ominaisena ajalle. Se oli hirmuinen talvi ja - ihana. Nyt tuo kaikki on kuin kaukainen, katkennut uni.
- Te tunnette taiteilijapiirejä. Tiedätte, että juuri millekään ei anneta siellä arvoa. Vain pilkkaa, parhaassa tapauksessa mautonta leikinlaskua: "Suurkiitos kannustavista kommenteista." Eikö sinun olisi puhuteltava häntä? On jo kahdeksan vuotta...
- Minä pelkään...
- Kumpaa sinä pelkäät?
- Me olemme liian onnellisia. Eikö ole väärin olla näin onnellinen?

*

Hän rakentaa hiekasta uljaita linnoja uittaen purjelaivaansa. "Penikka" ja "pentu", se kuulostaa melkein... Inkeri pitää tekstiä inhottavana. - Ja tekö olisitte muka nainen! Eikö se ole konjunktuuria!
- Sellainen te olette. Pehmeys ei pysty rikollisiin. Silmissä ei oikeastaan ole todellista valtaa, hän kivahti.

Vanhuuttaan vihertävä musta kävelypuku, olkapäillä ja takin rinnuksella hänen silmänsä olivat valppaat. Jok' ainoan sielun hän vangita voi / ja piinaten surmaa ne, oi! Siinä sydämeen ammuttu merimies, Obersturmführer von Markenfeld, kyynisyys perhearvoja, koska se määritellään.

- Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista.
- Minun aavisteluni voivat olla aivan naurettavia, te tiedätte ne asiat paljon paremmin.
- Mielettömyyksiä! En ole syrjäyttänyt sinua. En ikinä salli sinun... Palaa takaisin matkustajakoti Piilopirttiin.

Huh, naiset olisivat paljon kiinnostavampia.

*

Bruno Rygseckin ympärillä ollut Irma Vanne ja Irja Laantila ovat kaukana "kilteistä tytöistä". Irja varoitti:

- So, so. Vuorokaudessa on yökin.

Tytössä oli jotakin ylipingoittunutta. Mutta virkistävä hän oli. Guy Cornplowin murhan saattoi ymmärtää sen valossa. Hän oli valmis, hän edusti helsinkiläisyyttä, hallitsevaa keskusta. Pienen ruskean turkislakin alta kohti sänkyä. Paljas olkapää hohti lampettien valossa. Mistä näissä pahoissa naisissa on kysymys? Hän tiesi liian paljon. Kuka on tämä Kana-Kristiina?

*

Tiuskimista, unettomuutta, suuttumista ja epämääräisiä pelkoja. Sodan jatkuessa tuollaisia korvenkätköjä oli ilmestynyt eri puolille. Lehti kehotti lukijoitaan korjaamaan hermostuneisuuden tilansa esimerkiksi siirtymällä tavanomaisesta poikkeavaan ympäristöön. Kansanhuolto ja mottitalkoot, jossa juodaan korviketta ja todetaan pula kaikesta.

- Rauhan juhlaa, porvarit.

Kenenkään näkemättä kynttilät sirottivat tähtiä flyygelin koskettimille. Silloin hän virkahti:

- "Peer Gyntisi" on palannut kotiin. Vanha suomalainen perhesysteemi on paljon parempi - kaikille asianosaisille.

*

Bärlund oli tuolloin tunnetuin suomalainen nyrkkeilijä, mikä aiheutti paljon henkisesti ja fyysisesti vammautuneita miehiä ja Gee-Bee-hysteriaa. Sodan jälkeen hän polttaa amerikkalaisia savukkeita North Statea ja Raleighia. Merkkituotteet ja lujaa kulkeva auto olivat hänen isänsä ihannoitu omakuva. Nämä esimerkit eivät vain luo ideaa (tai toivetta, tai haavekuvaa) vaan tekevät sen todentuntuiseksi. Viimeisenä sankarin vastustajia, haavoittuneita ja vajavaisia - ei enää laajan yleisön tuntema kohtuullisen isänmaallisuuden idea.

5 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Moi!

Hauskaa! Tosin ei tuota lähdettä tarvitse mainita, ts. tuntui tylsältä saada tietää lähde.

Tuo GeeBee-kohta on mahtava, Vanha Mestari ja väkivaltaurheilu olikin aika ottaa esiin.

Paha Venäjä, paha Saksa, paha homo.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jep, kiitti, piti lykätä tää tänne, kun tekstiä tulee (Toisaalta oon vähän jäässä, kun ei ehdi oikein miettiä mitään.) Ehkä poistan ton lähteen, koska se tosiaan lässäyttää jutun. Ajan kanssa miiksaan paria muuta juttua mukaan, jotta teksti pääsee mittoihinsa. Nähdään taas, kun saavut pelipaikoille.

TM kirjoitti...

Määkin oon jäässä enkä jostain syystä osaa kommentoida. Jotain ajatuksia oli näistä viimeisimmistä, mutta en saanu itteeni kasattua vielä silleen että ne kehittyis järkeväks. Kohta!

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi Teemu,

syksy tulee, aivot tuppaa tukkeentuun kaikesta krääsästä ja maaliman huolesta, jota tunkee ihan mistä vaan (työt, työt). Pitäis kai kloonata itsensä ja asentaa lisäominaisuuksia sekä uudelle että vanhalle. Palaillaan kuitenki näihin aiheisiin heti kun vähän hellittää. Mä muuten lueskelin A 2.0:aa tässä yks ilta ja aattelin, että jokainen tekstikomponentti on itsessään hieno ja toimii, ei oo ku vähän säädöistä ja pikku leikkauksista kiinni (paketti pitää saada toimimaan jollekin tietylle radalle). Mikä se rata on tälle säädölle / mikä se auto on tälle radalle, mutta simahdin siinä sitten.

TM kirjoitti...

Joo älä puhu mulle töistä. :( Alkaa näyttää aika etäiseltä tohtorinhattu päivä päivältä. Aakakkoseen on tullu taas se ärsyttävä etäisyys jonka toisesta päästä katteltuna kaikki näyttää tosi tylsältä ja arvonsa menettäneeltä. Perusflengi.