maanantai 19. lokakuuta 2009

Rekuperaatio

ab urfabriken otsani tikitti kotkat eivät laulaneet toin sateenvarjoni vessaan jokin aukko oli oltava kellot kenelle tapulit olin mitannut vaaksiaisen jättämää hopeaa suurin ongelmamme ei ole kuolema vaan kuolemattomuus tässä valintatalon mies huutaa siwan miehelle ja siwan mies valintatalon miehelle nyt on sopiva hetki tässä aika on oikea rekuperoikaa minut pestäisiin viinillä ja öljyllä ehkä pieksämäki olisi ratkaisu hyvä mies me puhumme nyt ikuisuusasioista monet turhautuvat poliittisesti en saanut kiinni tarkoitan jo lapsena olin aikaani edellä menetin tajuntani minulle tulivat tutuiksi sanat kronos ja kairos en tosin ymmärtänyt niiden merkitystä aika aikaansa kutakin ja kukin kutakin ja kuti kuti luultavasti se meni juuri noin hilfinger palfinger golden finger aika paha elämme pahoja aikoja ellemme viimeisiä viimeistä edellisiä antakaa pelastaa itsenne tästä kieroutuneesta sukupolvesta onko se hyvä noin takauman voi aina sopia muistoksi entä ennakoinnin auringon pisto muurahaiskeon kyljessä sen käytävien luhistuminen aina on rytmi temporaalinen itse tuntisinpa edes jalkani niillä sijoilla laavakenttä asettui tasangoksi tarkoitan kyse on varmasti samoista kaloista jotka matkasivat aroilta ylös vuoristoon me kohtaamme kauniilla soralla kuin kaksi huchoa tämä on elämäni parasta aikaa laaksoon rynnistävä tuhkakiila kannukset valkeaksi kalutun hevosenruhon kyljillä metsästyshaukka hauikseen pureutuneena hän kuoli viime viikolla en tiedä enempää ihmiset kuolevat useimmiten yhdellä nykäisyllä yö tamman ja jakin maidosta käytettyä viinaa jurtan edessä saattoi vain oksentaa edellisvuonna juntta oli pannut tuomiot täytäntöön juuri tässä te pyydätte että kertoisin teille aika oli jättänyt hänet olin unohtanut kelloni en osaa sanoa mitä on nukun huonosti kyllä minäkin tahtoisin nähdä mitä jumala aikoo sommitelmillaan ehkä 30 miljoonan euron varastolle vain on käyttöä ehkä hän sanoo kaikki saa olla annetaan jatkoaika tämä happy hour peräkärry mikäli mahdollista otan sen mukaan tahdon sanoa tämä on juuri minun aikaani en ollut siellä huomenna tiedämme enemmän niin ajattele se on tikittänyt se on käynyt ranteessani vuosikaudet kuka hyvänsä näyttelee junassa nämä kärsimyksen kasvot burberryn huivi kun kommunikaattori kehystää kommunikaattoria lagerfeld i felt lager in the fields the filth of the files sanon miltei innostuneena hän on siis kuollut se on totta viimeinkin jotakin todellista ystäväni se on tapahtunut meille kaikki ihmiset ovat lyhyempiä kuin muistan oikeastaan heissä ei ole lainkaan siemeniä niin kauan kuin olen tuntenut varpaani olen ollut kunnollinen pikkutyttö myös tunnollinen perheenisä

ja silti aivan eri asia kaunotaide

ja sitä tutkivat tiedonalat jo pitkään hän on soittanut harppuunaa ollut porvareiden ja marxilaisten lähetystehtävä mennään pimeälle ojalle lokakuussa koukuissa elävät hiiret odotetaan tärppiä sinä yönä minusta tuli vasemmistolainen plagiarismia harjoittava hyvällä kaupallisella menestyksellä saalistava rap-muusikko muut nauttivat maidosta tislattua hopeavodkaa oli tietenkin mahdollista että osa kokemusta meni ohi nuotion meillä suomessa tämä korkeakulttuuri kirjailijaliiton tehtävä legitimoida meillä tämä viisikielinen kitaraksi kutsuttu d-molli voitto kotiin vaikka verta jotkut pitävät myös karjalanpaistista
saippuasarjoja ja supertähtiä
rekuperoidaan
mikä kierous alateitse
osaksi hegemoniaa niin turha viiltää perhosta
vatsaan roikkua lihakoukuissa
kun kaiken saa muutoinkin edistyksen huumassa
jää useimmilta huomaamatta taide
ei lopultakaan muuta kuin halvalle paperille tuhrittu
referaatti freekshowlogiikasta

5 kommenttia:

TM kirjoitti...

En tiedä miks tässä on kaksi osaa. Ehkä mun pitäis lukea uudelleen. Miellän tän jonkinlaiseks mutavyöryksi (hyvässä mielessä!), joten mietin että olisko sitä kuvasteleva asettelu kans paikallaan?

Tosin mä nykyään huomaan ajattelevani tekstejä jotenkin animaatioina, ja sen seurauksen mua harmittaa etten osaa ohjelmoida. Tämä olis esim. tosi hauska nähdä jonkinlaisena hyllyvänä massana, joka vähän muuttelee muotoaan sen mukaan, kuinka kaltevalla pinnalla mennään. Tai jotain!

TM kirjoitti...

niin juu ja eiks tässä aikaisemmassa ollut tossa "heissä ei ollut lainkaan siemeniä" jälkeen jotain pikkutyttöjä? tai se sen kohdan puhuja oli sekä pikkutyttö että perheenisä? mun mielestä se jotenkin mukavan pelottavasti stemmas ton siementen kanssa, ja ajattelin jotain autopedofiliaa, jota tää meidän kulttuurinen subjekti itsensä kanssa harrastaa...

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi TM, joo, kiitti, oli siinä se sellainen, tyttö ja isä, ehkä palautan sen 1. osan loppuun, ylipäänsä tää toinen osa musta on nössö. ja ilman muuta, tämä on niitä tekstejä jotka pitää saada typografisesti lentämään.

ajattelinkin pistää tähän aluksi nootin siitä, että on raakamatskua sellaiselle piitkälle jutulle jossa typo vaihtuu homman edetessä, mutta jäi pois. (tietenkin vaikuttaa epäilyttävältä että asettelun tuoma rytmi tulisi vasta jälkikäteen, mutta näin kuitenkin käy tässä tuotannollisessa vaiheessa).

sen sijaan sulla on hyvät asettelut taas blogissa, käyn siellä taas heti kun ehdin.

TM kirjoitti...

Ei ne kauheen hyvät ole, kun mikään ei mulle ikinä synny silleen orgaanisesti vaan aina tulee jotain ihme keinotekosta.

Pitäs vaan keksiä jotain tiukkoja sääntöjä jotka olis ihan mielivaltaisia, ni sitte ei tarttis välittää.

Vesa Haapala kirjoitti...

Ymmärrän, ehkä proseduraalinen taide vielä joskus pääsee seivaamaan meidät omien mieleenjuontumiimme hukkuvat haahuilijat. lähden muuten tässä juuri yt-kokoukseen tai johonkin sen tapaiseen laitosjärjestäytymiseen. hauskaa, päivän pelastus!