keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Anders Portin: Millaista on?

Millaista on, kun on munat? En tiedä, on myös munanvarsi, tahdosta riippumaton, alempia reaktioita ja aistiärsykkeitä, niin sisäisiä kuin ulkoisia seuraileva paisuvaiskudos, sen voi viedä paikkoihin. Millaista se on? Se on miehekästä. On myös munia, jotka eivät laskeutuneet. Ne jäivät liian lähelle ruumista jäätymiskuolemaa peläten, piiloutuivat vatsan onteloon, se oli virhe - pelkkää kastraatin kieuntaa ja loputonta ramppaamista lääkäreissä. Isäntäolennon pahin vahingoittaminen. Millaista munien kanssa on? Mukavaa, niitä voi hypistellä, kiertää, väännellä pusseissaan. Karvoista voi heristää, nostella ja laskea. Voi harjoittaa tahdonvoimaa, hilata vuorotellen oikeaa ja vasenta, ylös alas kuin hissipoika. Kankea ei nosteta tahdonvoimalla, vaikka jotkut sitä munaksi kutsuvat (ehkä haalenneen suuren terskan vuoksi tai punaisen joulumunan tai muuten vaan läheisyyden vuoksi). Sillä on oma elämänsä. Mutta munat ilman kankea tai kanki ilman munia, mieluummin jälkimmäinen vaihtoehto, ei talviaamu yhtä talipalloa kaipaa, ei edes kahta. Millaista on ilman munia? Luultavasti korkeita ääniä, aavekipuja, pettymystä kun lähdön tunne ei kehity, apatiaa. Munien heilunta paneskelun tai juoksun tahtiin, kun ne rikkoutumatta liikkuvat, kireinä tai raskaina, karvat tahmassa tai paljaiksi ajeltuina, saksanpähkinän tai lingon kaltaisina, mielessä kauppakassi ja mies, jonka vasen kives leikattiin. Ilmassaolon, keinun tai heilurin tie on korvaamaton. Kuin bändi ilman lyömäsoittimia, marakasseja on mies ilman kasseja. Näen käen munan, näen munat kädessä, se saa laulamaan typerästi: "Lenni nauttii kesästä kuin muna pesästä..." Siinä voi olla suonia - voiko siinä olla suonikohjuja? Muna on ollut aina olemassa, kaiketi jo silloin kun Aatami lankesi, kun miesnainen halkesi. Silloin munat heitti volttia. Ne tiesivät kaiken elämän tarkoituksesta. Minä vain kysyn, millaista on. Niinpä kun tarkastelen munia, tarvitsen peilin, kuten nämä kirjaisimet, jotka väittävät, että jotkut meistä hairahtuivat sivuteille, pakkasivat mukaansa vain tyhjää puhetta...

- Mihin tämä kaunopuheisuus tähtää?
- Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut häiritä. Ajattelin jälleen kerran huomaamatta ääneen aihetta, johon aion syventyä tieteellisemmin. Näiden tammien alla on niin... Ja pyörätuolissa sitä... No, tämä oli vain runollinen puuskahdus suuntaan, josta todellakin aion ottaa selvää.
- Kaikin mokomin, mutta jos voin tunnustaa, minullakin on harrastuksia.
- Niinkö, tekin siis puhelette itseksenne, kun ulkoilette?
- En nyt aivan. Tahdotteko kuulla?
- Sen päätätte te. Minulla ei tosin ole syytä tuntea teitä, joten voitte yhtä lailla kertoa kuin olla kertomatta.
- Olen ammatiltani autonasentaja.
- Vai niin, siitä en tiedä paljoakaan. Tosin kerran vuodessa pyörätuolini viedään huoltoon, mikä tarkoittaa lähinnä laakereiden voitelua. Vanhasta mallista uusittiin sähköjärjestelmä, kun tuolini jäi kerran sateeseen...
- Minulla on kolme lasta ja vaimo.
- Mutta hyvä niin, onnea. Itse vietän vanhanpojan elämää, kuten ehkä saatoitte arvatakin. Lapsena kärsimäni polio on näet aiheuttanut sen että...
- Sanalla sanoen pakkomielteeni kohdistuu miesten peniksiin. Erityisesti suuret ja suonikkaat kanget saavat minut kiihkoon. Niitä tapaa usein iäkkäämmillä herrasmiehillä kuten teillä. Päällepäin ikävätkin ruumiit saattavat kantaa mukanaan mitä uskomattomampia aarteita.
- Saanen sanoa, etten ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. Oleskeltuani joitakin aikoja Khao Lakissa ja nautittuani joitakin annoksia paikkallista häränkivessatayta ymmärsin selkeästi, miten ainutkertainen elämämme on ja samoin ruumiimme, jonka elämä meille lahjoittaa. Olen päättänyt tutkistella tätä kallisarvoista temppeliä, ja tänä aamuna satuitte kuulemaan ajatukseni kiveksistä, jotka kieltämättä ovat todelliset rubiinit, joita ilman ihmiskunnan historia... No, huomasitte varmasti, että viittasin puheeni lopuksi ohimennen Platonin esittämään myyttiin sukupuolten synnystä. Hänen tavassaan kuvata eros sekä mies- ja naispuolikkaan hakeutuminen vastinkappaleensa luo on monia yhtymäkohtia myös kivesten suhteen...
- Olen houkutellut jopa juoppoja hallilleni kuvatakseni heitä ja jotta he, tuota, olen lahjonut myös narkkareita, jotta saisin seurata heidän reaktioita kun he, no, ymmärrät varmasti selittämättäkin mitä...
- Luulenpa, että olen kuullut tarpeeksi.
- Ei, korjaamoni takahuone on täynnä mitä eksoottisimpia dildoja. Piireissä, joissa pyörin, on suosittua muovailla niitä savesta ja muovista ja arvannet, että tuollaisessa seurassa...
- Kuten sanoin, me kuljemme monia teitä. En voi kuin toivoa, että saatte voimaa salaisista harrastuksistanne kohdata ammattinne harjoittamisessa eteenne tulevat hankaluudet. Löydän varmasti keskustelustamme yhden juonteen selvitykseeni, kunhan pääsen sinne saakka.
- Jätän sinulle joka tapauksessa käyntikorttini, jos joskus hankit auton ja se kaipaa huoltoa.

"GEWALT, Koivuhaka", luki kortissa. Hän ei voinut aavistaa, miten suhtaudun pakkomielteisiin. Hänen ei olisi pitänyt jättää korttiaan.

JATKUU...

2 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Moi!


Muutteletpa tätä nopeasti! Minulla oli muotoiluidea siihen versioon, missä oli eri kappaleita tuossa alussakin jo. Ajattelin että voisi olla tehokas jos olisi pelkästään kysymys ensimmäisenä, ja sitten vastaus sisennettynä. En tiedä. Kappalejaot kyllä tekivät minusta hyvää. Nyt näyttää vähän raskaalta lukea.

Aika selvää proosaa muuten. Tai siis ei tunnu runolta. Ehkäpä tämä taipuu runouden ja proosan välimuodosta proosan puolelle, niin kuin ehkä on hyväkin.

En ole aivan varma, pidänkö tästä tekstistä. Ehkä parodia on vielä hieman puolitiessä. Tuo aloitusrepliikki on aika pudottava; voisi olla hyvä jos kysymykseen vastattaisiin tieteellisemmin. Minua tämä muistuttaa Ulysseksen siitä kohdasta jossa kertoja vastaa omiin kysymyksiinsä. Siinä osa viehätyksestä on erikoissanastossa, jota tässä ei vielä ole käytetty. Voisi tehdä hyvää.

Olen muuten ihme otus kun yötä myöten täällä kommentoin. Lueskelin tätä blogia tänään alusta asti, ja kommenttihistoriani on raskauttavan pitkä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi,

en pidä itse tästä tekstistä olleenkaan, sehän on ihan kesken! mutta olen ottanut periaatteksi, että lähetän tänne myös nolon huonoja tekstejä (vaikka se myös tavallaan harmittaa ja hävettää minua). Ajattelin trimmata tätä nyt sitten toiseen ulottuvuuteen, proosaksi kuitenkin. Tämä ei todellakaan ole noussut vielä parodiaksi tai miksikään muuksikaan, on vain raakaversio siihen, että alan muokkailla tätä edelleen. Oikeastaan tässä sanotaan vasta nyt se, miten ns. "banaalit" aiheet ovat pelkästään banaaleja eivätkö hätkähdytä millään tavalla. Tämä on luultavasti noloin yritykseni sanoa, ettei ole mitään sanottavaa, mutta ajattelin, että nämä tyypit voisivat keskustella hieman "nolommin" Platonin dialogien tapaan eroksesta.