perjantai 27. marraskuuta 2009

Nyt n:o 2

Jos kuolisin tänään ei väliä kuinka yö oli lämmin satoi tuhannet lohikäärmeet jokin kokous ei tärkeä kahvi croissant Valintatalon hyllyt täynnä muovia siellä täällä räjähtäneitä ruoan tähteitä sade ylitin kadut puistossa ajattelin naista "tanskankieliset" keskustelut jumppakopin patjakasassa kun sivuseinä murtui ja ylemmät olennot vuosikymmeniä siellä piilotelleet

te typykät siellä patjoissa näytätte uppoavalta saarelta vuosisatoja loimme lajeja ja planeettoja harjoitellaksemme olemista ja nyt todellakin on niin että Laila Hirvisaaren Laatokka-sarja on parasta mitä tällä laboratoriolla on tarjota ja Panu Rajala esittelee Lailaa Anni Sinnemäelle tuomioksenne saatte kokea mitä on galaksinen viha ja jos yritätte vielä jotakin luemme samat pätkät uudestaan

äkkiä he ovat tavallisen oloisia miehiä avaruusaluksen näköisen baarin vessassa muna kädessä pisuaarin edessä laskeutuessaan alus oli räjäyttänyt valtavan kraatterin esikaupunkeihin tämä tapahtuu yhä jossakin maaseudulla missä Valintatalo on unelmieni ainut kehto

2 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Alkaa siististi, ja toi joka toinen rivi tyhjä -asettelu toimii mukavasti, mutta minusta tällaisenaan tämä on aika keskeneräinen. Kulkeminen loppua kohti ei toimi. Viim. tässä kohdassa ontuu:

niin kuin se joka ei usko

humanismiin niin kuin se joka sanoo

Ehkä jo aikaisemminkin. Siitä eteenpäin loppu on minusta tylsä; niin kuin voit kuvitella, sateeseen lopettaminen ei miellytä minua.

Nyt näitä on tosin vaikea kommentoida, kun tiedän että kirjoitat kohti kokonaisuutta, jota en tunne.


Olen käynnistellyt tämä on sivua uudelleen, hieman, varovasti, mutta siellä on joitakin uusia tekstejä. Käy joskus katsomassa, jos ei blogikutsu ole jo käynyt vanhaksi. Tekee mieli, kaikesta mielen tylsyydestä huolimatta, hieman kirjoitella jotakin.

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi H, kesken on kesken ja sellaiseksi jää mitä suurimmalla todennäköisyydellä; en saanu tähän sitä tunnelmaa joka minulla sillä hetkellä oli.

Olen muuten lukenut tässä huvikseni Joycea ja niinpä: suurin osa proosaa ja myös runoutta (jonka Joyce myös pelastaa proosaansa), jota siellä ja täällä tuotetaan näyttäytyy tietenkin täysin toisarvoiselta. Ei minulla kaikkien klassikkojen kohdalla tule tällaista tunnetta, mutta isolla J:lla kaikki on vaan niin kohdillaan kuin voi olla.

Ei auta kuin harjoitella 10 vuotta... Tms. Käynpä tässä tämä on sivulla heti kun ehdin. Hienoa että olet jatkanut sitä taas! Hyvää settiä oli ainakin silloin kun siellä viimeksi vierailin.