tiistai 3. marraskuuta 2009

Pikku Linnea

Sinä aamuna Linnea tuli itkien opettajattaren luo.

- Opettaja-rakas, Iida kertoi juuri, että hänen äitinsä oli sanonut eilissäillalla, miten minä näytän ihan mulkulta.
- Linnea-hyvä, älähän nyt. Mistä sinä olet saanut tuollaista päähäsi, en usko että Iidan äiti...
- Mutta kun Iida oli näyttänyt sitä toverikuvaa, jossa me yhdessä keikistämme valokuvaajalle tuon seinävaatteen edessä...

Linnea ojensi kyynelten hiertämän, nihkeän suorakaiteen opettajattarelle, joka nosti sen varovasti lähemmäs lasejaan.
- Siinäs näet, mitä Iidan äiti sanoi.
- Mutta kultaseni, sinähän olet niin sievä, opettajatar sanoi lohduttavasti mutta hätkähti välittömästi kuin olisi jäänyt kiinni valheesta. Vasta nyt hän käsitti, ettei ollut nähnyt aikoihin mulkkua saati saanut sellaista sisäänsä. Hän katsoi Linneaa, joka tapitti häntä suurin, kostein silmäterin ystävänsä Iidan viereltä tummat saparot ohimoillaan. Enää hän ei ollut varma.

Linnean posket punoittivat. Opettajattaren vatsa kääntyi.
- Ummm, hän äännähti.

Samassa hän ymmärsi, että Iidan äiti näki mulkkuja illat pitkät. Häneen oli täytynyt kaivertua jokin keskimääräinen aavistus. Sitäkin kiivaammin hän pakotti sanat suustaan:

- Kulta, sinä olet todella sievä tuossa kuvassa, ja se on kaikkein tärkeintä.

Hän kietoi tytön hätäisesti syliinsä ja vältti katsomasta tätä kasvoihin.

4 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Yllättävää & kammottavaa!

Olet ytimessä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Todellisuuteen vetoaminen yllättää aina - siellä se kammottava ydin luuraa... Avausrepliikki on puhdas sitaatti tai ainakin voisi olla.

Irmeli Hautamäki kirjoitti...

Tuttua & kuvottavaa

terve vesa, olen liittynyt blogiesi lukijoiden joukkoon. pikku linnea toi välittömästi mieleeni erään "tutkimuksen" nimissä kirjoitetun jutun. eräs taidehistoritsija kirjoittaa meillä marilyn monroen valokuvasta:"halsmanin marilyn kuvan barthesilainen punktum piilee marilynin ruumista vaivoin verhoavan vaatteen epidermisissä poimuissa, ihopinnaan tai pintojen korostuksessa ja kosketuaistia virittävässä liikkeessä: vaate toimii rehevän ryppyisenä "esinahkana" joka muuntaa koko marilynin yläruumiin eräänlaieseksi koskettamisen,avautumisen ja antautumisen kuvaksi."

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi Irmeli,

ja kiitos kommentista. Mukava että olet käynyt kommentoimassa! Tässä tosiaan tiivistyy jotakin omituista ja todellista (myös muun kuin reaaliseen viittaavan seikan mielessä), ehkä juuri siksi että tämä on oikeastaan ainoita tekstejäni, jotka pohjaavat hyvin suoraan "tapahtui tosielämässä" -tyyppiseen aloitukseen.