perjantai 18. joulukuuta 2009

Päiväkirjan epätäydellisyys

Tänä aamuna muistan kahvin mausta tulipalot. Jouluaatto, taas huomenna kun ajamme ohi, on siinä vain musta reikä, jäätynyttä rautaa ja hiiltä, tuo ajaminen on kahdenkymmenenviiden vuoden takana ja valuu veden kuljettua paahtuneiden jyvien yli alas vatsaani. Taivas syljetty nokeen, hanget noruvat kauemmaksi, me kaarramme takaisin, joulupöytään, ne maut yhä tässä jauhatuksessa. Ehkä jotakin oli lehdissä, en lukenut jälkeenpäin. Pitkät voimakkaat takajalat ja puoleen selkään yltävä häntä, viisitoista miljoonaa vuotta sitten olisin saattanut tehdä jotakin tuolla tiedolla, nyt kävelen ulos ja otan sängyn paloina varastosta. Kittaan sen tänään, vien osat saunalle. Huomenna hion, ylihuomenna maalaan. Kolot, joita täytän, joskus ilahdun melkein enemmän lommoista kuin niiden kadottamisesta ja kutsun sitä muistamiseksi, sanon että muistan, mutta syytä ei ole. Typerä analogia, typerä lyhyt muisti. Tähän sänkyyn tulee lapsi. Kun avaan koneen, on siellä viesti kaukaisilta mailta kuin olisin seuraava kuningas. Ratsastan materialisoituvaa aasinsiltaa mielikuvituksen paikkoihin kuin Herodes murjaanien kuningasta vastaan:

Greetings,

Please excuse me for all the inconveniences my mail could cause you. I have the pleasure to expose to you my predicaments. Please even if we never knew before, I believe firmly that on the basis of the right of humanitarian assistance that a real confidence and love can arise from our communication. I was told by the doctor few days ago that my liver was damaged beyond control as a result of poisonous food my step mother served me and can only live for some months.

I believe my step mother out of her selfish greed wanted me dead by all means because she did not have a child for my late father and that was why he willed his deposited treasures to me as the only daughter.

Because of her plight, I have decided to donate a reasonable part of this treasure to churches, mosques and charitable organizations. The reason is that my late father never wanted me to live in Africa that was why he instructed them never to release this treasure to me here.

As soon as I receive your response I will explain further and send you my personal documents legalizing the treasures; on the other hand if I don't hear from you within two or three days, I will be left with no option than to look for another person who is willing to execute my wish.

Remain blessed as I wish you accomplish my wish. Pray for me always.

Sincerely,

Janet Cohen

Ha, myrkyttävä äitipuoli! Tällaiset jouluviestit... Ehkäpä tartun tilaisuuteen. Tuo perintö veisi minut kieltämättä itäisten maiden moskeijoihin, kirkkoihin, synagogiin... Paljonkohan vastaaminen maksaisi, pääsisinkö pohjoiseen Afrikkaan lahjoineni... Tahtoisin nähdä kaikki kylät, joiden virrat ovat täynnä abortoituja poikalapsia ja talleihin ammuttuja äitejä ja suolakaivosten liepeillä heitä on lisää...

Ei kommentteja: