perjantai 15. tammikuuta 2010

Amerikkalainen elegia

kuin härän karvoista, häpyhuulista, kreppipapereista kyhätty naamio hän sanoi: minä olen sinun jumalasi ja sinä olet minun uskontoni, unohda muu. hän istui jalkaani vasten kuin taide iltaan saakka. olipas siinä. tursu ja pursu. kaikki levisi. ajatusten toteuttaminen oli mahdotonta. muistaen New Yorkin valot päädyimme esittämään vampyyreita, jotka eksyivät verenhuuruisille oikeusnäyttämöille Nevadan länsikanjoneissa ja mjuistaen Njevadan

(kuinka julmaa elämä voip olla vallankumouksen ytimessä! mutta hän yliarvioitsi ”vanhan silmän” voimat ja kaatui piiskatykin iskuun, mistä muistinkin sen heti hänen mnenehdyttyään) - joka tapauksessa ihanaa aikaa, silvottu koti, tulppaanit pöydillä, jotenkin norjalaista, miltei arjalaista.

tiesin että klassiset tunteet katkeaisivat, epävireessä kuin elämä olin ne sullonut tämän fiktion sellofaaniin.

kuivakas friktio, räjähtävien nesteiden, siitepölyn, urheiluhallien kiiman, mäskisankojen, kotitungosten ja pesemättömien lentokenttien huuma, kaikki bysanttilaisen, kuperaksi kuvitellun tornin ruuhkauma, vanha yliopistovinjentti, jossa vinsentti laiduntaa selässään enkelin siipi. päällimmäisenä lupausten banaalius, koko uutteran mantereen mainoskoneiston raskas huohotus jalkaani vasten. hus! sitä samaa joulukinkun rasvaa jääkaapin alahyllyn vasemmassa nurkassa.

3 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

http://sutturat.vuodatus.net/blog/category/A-M

hehe, katso ja opi. yksi "suttura" tuola "hurisee" "kuin pikkuhaapa"... joo joo, eiQ iha oikeesti, cazzo!

Vesa Haapala kirjoitti...

Gatson ja härmästyn!

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Toi sutturat-sivusto on itse asiassa täysin nerokas. En ollut saada eilen unta sen vuoksi. Huono kirjoittaminen kunniaan.