maanantai 25. tammikuuta 2010

2 merkintää 25.1.

Joku kuolee, en minä ja minä todistan sen, jo miljoonas voiton kirjaus, itsessäni olen kokonainen osa tätä repeilevää kartografiaa. Älä kiirehdi, hän lähettää koneet, hitaasti ne ohittavat merkkimme ja hymyilevät: Et vielä. Joskus hän sanoo, ettei ihmisen ole oltava koko maailma sen alustojen paljoudessa, eihän kukaan selviä tuosta kieltämisestä. Kirjoita nopeammin, sinussa on jotakin, ehkä lihaksissa, ne eivät kaipaa tätä hallintaa.

*

Hänen onnettomuutensa on heidän tärkein argumenttinsa, ja siksi kaikki on heille itsestään selvää. Hän jättää maailman ja ihmiset - tuota velkakirjaa he pitävät arvossa. Turhaan. Vuosia sitten hän istui eräässä kirjastossa ja katseli raunioita. Linna, tahallaan kesken jätetty, mätänevä vesi haudoissa, sitä ei ollut tarkoitettukaan valmiiksi. Upporikas maaherra oli tahtonut niin kyllästyttyään haukkoihinsa ja viestien nopeuteen. Miksi tiede on niin rikas, ellei siinä ole tilaa tällaisille suhteille? Hän päätti, että tekee niin kuin Diogenes. Sanaakaan sanomatta hän kävelee joitakin kertoja edestakaisin; tämän hän katsoi riittävästi kumoavan heidän jokaisen väitteensä.

Ei kommentteja: