torstai 26. elokuuta 2010

Odotan korppien paluuta

Odotan iltaa ja korppien paluuta. Ja. Ja nyt tulemme lähemmäs aistimustasoa. Keskustelu voi edetä asiallisesti ilman propagandakeinoja. Ensimmäinen aistimus: Pentametri on heksametri, joka jää vajaaksi kolmannessa ja kuudennessa metrumissa, niin että sulka nykäistään irti... Oh, siis jo antiikki tunsi Derridan ajatukset keskuksesta - korpit nokkimassa Eliaa, korppikotkat ruokkimansa maksan kimpussa... Ehkä, ehkäpä, mutta juuri siksi Hans Castorpin paskantamisesta ei puhuta mitään, ei edes hienovaraista viitettä piereskelyyn vaikka ruumiintoimintoja eritellään kiitettävästi, sekin tapaus kananliha, tukka pystyssä... Hyvä on, hyvä on... Hänen kohdallaan väite siitä, että True Bloodissa olisi liikaa naiskentelua ja liian vähän mässäilyä verellä, osoittaa kuitenkin vain, että paljasta pintaa saisi joka tapauksessa olla enemmän... Rouva Chatchau, tarkoitan Chauchat... Tuo ääni, joka lausuu kokonaisen runon tietyssä tilanteessa, kun päänsärky on lähempänä kokemustasoa kuin maksan tuska. Olen niin iloinen. Pisarat, märät rakennukset, kokonainen vuoristo paalutettuja torppia, pien valuuta. Saarelle unohdettu terska. Näin saamme kuvan sateesta pienistä yksityiskohdista huolimatta.

Ei kommentteja: