torstai 23. syyskuuta 2010

Arpi

Minun vesirokkoni. En puhuisi sairastelusta. Olen monesti imenyt sinua, oi peilikuva. Akne ei ole merkki hivenaineiden puutteesta. Kuvaile typerin ukko kenen kanssa olet käynyt treffeillä ja kerro se kuudella.

Arpisuinen, laihat ja tummat hiukset ja täysin yksinkertaisesti römpsän perään. Mies löytyi kylpyammeesta, vaahtoa yli laitojen, kiljahteli kuin säikähtänyt ämmä ja kesken jonkin lauseen lopetti puhumisen ja laittoi kouransa olkapäilleni ja vannoi hiljaa: "Sulla on avain mun sydämeen."

Oltiin ehkä toisilla treffeillä, kun mentiin pizzalle. Jaksoin syödä koko Suomi-Specialin, mutta se veti vain puolet Margareetastaan. Kyllä tunsin itseni norsuksi. Kiinnostus loppui mun osalta siihen. Samassa huomasin: Jätkällä on aivan järkyttän pitkät naisen kynnet! Sit se halus hampurilaiselle, kun oli vielä niin kova nälkä. Ajettiin Mäkkärin draivinniin. Onneksi mä en ottanut enää mitään. Oksetti pelkkä ajatuskin, kun se söi elmacoaan. Sillä oli kynsien aluset täynnä sitä majoneesia. Elämäni karmeimmat treffit.

Sit se kyseli, josko hän voisi muuttaa Suomeen ja suunnitteli suunnilleen häitä. Katsoin ulos. Autot humisivat ohi. Koko kottero heilui ilmavirrassa. Ei vielä mitään, myöhemmin illalla bensa loppui keskellä risteystä! Se yritti tulla mun syliin ja reppuselkään ja vei mut treffeille työpaikalleen. Oli töissä yhden kauppakeskuksen pullonpalautuksessa. Se oli saanut päähänsä, että nyt loppuu kiltti ja puritaaninen elämä. Oli aikonut päästä neitsyydestään JUST SINÄ YÖNÄ. (Mä olin sitä vuotta vanhempi ja "kokenut" yhden lapsen yh). Se kävi joka kulmalla kimppuun ja koetti jyystää ja leipoo mua joka näyteikkunaa vasten. Lopulta annoin periksi.

Myöhemmin menimme baariin, ja kun tarjoilija kaatoi miehelle viiniä, se kiekui naisellisella äänellään: "Kukkainen, kukkainen."

Sellaista on peilin edessä. Vähennä siitä.

2 kommenttia:

Erkka Mykkänen kirjoitti...

mahtavoo!

Vesa Haapala kirjoitti...

Sellaistahan siitä tulee, kun hätäisesti tekee!