keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kansallinen meditaatio # 1

Liiketalouden valkosipulivaarnat kuin uudet tukiniskat veren kadottua. Kokoomuslainen ilmapiiri kuin suuri yhteiskunnallinen paska. Lopullisen ratkaisun tunnelmat kaiken tuhoamiseksi.  Näitä kysymyksiä tarjoaa maailma agendalle. Innovaatiopolitiikkaansa linjaava EU,  maabrändityöryhmä, Suomen Akatemia. Maailman viheliäisimmät ongelmat: Mikseivät kaikki vain ole terveitä, jätä turhat pohdiskelut ja palvele pyyteettä työelämää. Anus painoalojen kuvatuksessa. Byrokratia ajattelun harteilla. Juuri siksi olen valmis ottamaan haasteen vastaan ja tahdon, että tulokset ovat päätöksentekijöiden käytettävissä. Vapaa markkinatalous ja luokkaerot osaksi yliopistojen henkilöstöstrategiaa. Ihmiskunnan ongelmien ymmärtäminen on elämäni mato. Kuin keskustelu talouspopulistisen oikeistopolitiikan kanssa: tuntemukset, joita ihmiset herättävät toisissaan ollessaan yhteydessä ilman yhteistä kieltä. Kaikilla on oikeus huippututkimuksen kiinnittämiseksi, haasteiden käsittämiseksi. Tämän niukkuuden johto jakaa pääalojen kesken. Valtavat haasteet − ja monet pienemmät − ovat monialaisia. Niinpä rakkaus, useimmiten, on yksinäinen käpyretki lehtimetsään ja nauru kompuroi yhä lähempänä itkua:

− No mutta, Jyrki, miksi sinä nylkytät tuota puhjennutta barbaraa?
− Raiskaan hyvinvointiyhteiskunnasta paremman.
− Miksi olet tunkenut itseesi noin kaamean dildon?
− Valmistaudun siihen, että isot pojat tulevat. (Itsekseen: Luuletteko, että markkinavoimien palveleminen on pelkästään mukavaa - ennen kaikkea tämä on vastuullisten ihmisten hommaa...)

Ei kommentteja: