lauantai 3. joulukuuta 2011

Bonus track



Yö veisti kaiken
särinän kristallista.
Käännähdä taivas,

kerää hahmomme
muoveihin, multaan, tuulten
ja-kuiskauksiin.


Hiomaton, mahdoton huuto:
Outo, voimaton / arvaamaton himo.

Yksi. Aina. Yksin. Aikana. Yhden janan lailla:
ajautua, yhtyä.

Maralla oli osahammasproteesi. Sen kappaleet olivat lentäneet suusta.

Lihaa voidaan leikata kymmenin eri tavoin, mutta käytännössä pari kolme perusniksiä riittää.

Vaatehuoneen lattialla, osin märän patjan päällä, makasi 36-vuotias vainaja.

Rituaali ei ollut tehonnut. Siksi Ainon oli kuoltava.

Kun saat puhelun vieraasta numerosta, se voi olla hän.

Noitumisprosessit, joiden kiihkein kausi sattui 1600-luvun lopun Ruotsiin, olivat omituisia ilmiöitä.

Malleus Maleficarum, raivoisan naisvihan kuvaus, toimi monien oikeudenkäyntien innoittajana.

Tuuli vei poltettujen tuhkat, mutta mestattavien veri, joka valui hiekalle, oli kallisarvoista ja teki ihmeitä.

Vaikka sammunut olisi herännyt, ei hänellä olisi ollut pienintäkään pelastautumisen mahdollisuutta.

Richard Neave rekonstruoi uhrin kasvot muotoilemalla ne savesta paljaan kallon ylle. Hän palasi silmiin ja porasi pupilleja saadakseen ne elävämmiksi.

Seuraavina viikkoina ystäväpiiristä alkoi kantautua huhu, että kuolemaan liittyi nyttemmin pääkaupunkiseudulla kierrellyt Jukka.

Poliisi aloitti jälleen uuvuttavan työnsä. Syitä oli kolme: vihje oli lupaava, henkirikos ei vanhene koskaan ja surma oli edelleen selvittämättä.

Kivet keuhkon puolella. Lumi repinyt vauhdin pois.
Pian hän nousisi toiselle puolen, kiertäisi laaksossa takaisin jäljilleen, toisessa maailmassa.

DNA-tunnistus oli täydellä varmuudella osoittanut tekijäksi jonkun muun.
Intiaanitavat eivät sopineet heille.

Viimeisenä elonpäivänään, toukokuun seitsemäntenätoista 1953, oli Kyllikki ollut jossakin määrin levoton.

Minuutit autotallissa tuntuivat tunneilta.

− Onko jotain muuta, mitä voin tehdä hyväksesi? kysyi Kim Hirschovits.

Kostea pyyhe kulhossa. Avokadohedelmiä. Pieluksella verta ja tuhkaa.

Lattialle oli levinnyt pelikortteja, mutta viitteitä suoranaisesta kortinpeluusta ei ollut.

Kenkään oli tungettu kaulaliina, jossa näkyi hampaanjälkiä. Samassa jalkineessa oli miesten puuvillainen sukka.

Aukea risukon takana. Taivas puhkeamassa alboiksi, kanjoneiksi.

Huudot: kolme miestä jousineen rinteessä. Ei, ei enää yhteyttä toiseen kulkijaan.

Mainittakoon, että Lantto keksi peranneensa haukia edeltäneinä päivinä sisarensa mökillä, jossa yhteydessä hänen paitansa ja alushousunsa olivat tahriutuneet vereen.

Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että Lanton pyytämillä ja perkaamilla kaloilla oli ihmisverelle ominaisia piirteitä.

Monet unennäkijät ja neurootikot antoivat tutkimuksia haittaavia, perättömiä vihjeitä.

Kello 15.55 poliisit näkivät Toyota Corollan, joka pyyhälsi kovaa vauhtia kohti tiesulkua.

− Olen tappanut neljä ihmistä, Grimland sanoi.  − Minulle ei maksa mitään teidänkään surmaamisenne.

Mies oli joko humalatilansa tai huonojalkaisuutensa vuoksi könynnyt rappuja seinästä ja kaiteesta tukea hakien.

Kuten kerrottu, hän oli 35-vuotias ja telakkatyöläinen. Näiden epätodennäköisten puheiden vuoksi tutkijat eivät voineet jättää häntä epäilysten ulkopuolelle. Oli kohtuullista tutkia tarkemmin hänen vaatteitaan.

Haudalle isketty, päästään vaarnaksi teroitettu männynoksa oli lävistänyt mätänemistilassa olevan vainajan.

Himlarsen tunsi jäisen vavistuksen tarttuvan ruumiiseensa. Kello 11.00 hänen laukaisusormensa oli täysin turta.

Ja niin siinä kävi, että sattumusten sarja yhtäkkisesti veti siihen suuntaan, että kaikista vaikeuksista huolimatta juttu alkoi selvitä.

Lasten lähdettyä Jore oli mennyt Ainon luo raahaten hänet vaatehuoneen lattialle levitetyn patjan päälle.

Ruumis löydettiin likakaivosta pää alaspäin alaruumis paljaana.

Murhasarjan viattomimmalla uhrilla, Japi-koiralla, oli ikää noin kuusi vuotta.

Jotkut todistajista väittivät Jäämiehen olleen homoseksuaali. ”Raketit” olivat tuoneet päivän mittaan paikalle koko joukon ”houkutuspoikia”.

Vaikka poikien suhteen oli toimitettu lukemattomia kuulusteluja, ei mitään konkreettista löytynyt.

Olosuhteet olivat sellaiset, että vainajan henkilöllisyystietoja oli syytä etsiä prostituoitujen piiristä.

Ilmeisesti tästä 69-vuotiaasta grafologista lähti säteilyä, joka veti myös naisia puoleensa.

Vielä ostoskeskuksen jääkaapissa joku oli ampunut häntä kasvoihin ja ulostanut hänen päälleen.

Pölyisellä tiellä paloi öljyä. Hän uskoi unohtaneensa jotakin.

Näin kehitys kehittyy vai kehittyykö?

Ovatko nämä systeemit lopun alkua vai alkua vasta?

Nykyisin muoviräjähteet asennetaan rintaimplantteina.

Once again they call me Buffalo Bill, Buffalo Bill,
Buffa-buffalo bill…

Mitä sinä teit 18-vuotissyntymäpäivänäsi?

Ostitko Alkosta viinipullon vai kävitkö hakemassa autokoulunopettajaltasi ajokortin?

Julman haaskan kohtalo täytyy kestää,
tuskin löytyy vertaansa ullakoilta.
Silti vielkin kirvelee suonta kauna
kantaen surman.

Kirpos laahus harhaman yltä tumman
hahmon kaukaa menneestä tulleen, siispä
hurjin huudoin edessä seison suuren
rosvojen joukon.

Tulkaa vyöryin virtana vuoren yössä!
Lyökää vastaan, iskujen sataa suokaa!
Tähän paikkaan juurtuen aion haastaa
hyökkäyksen voiman.

Nimeni on David Guetta ja tulin bilettämään kanssanne!

2 kommenttia:

Jaakko kirjoitti...

Ah, viipyilevää ja samettista -93-vuosikertaa...

Flarf-mielessä suosittelen silti varhaisia 1970-luvun PK-kirjoja. Tuolloin sarjan kustannustoimittaminen oli anarkistisimmillaan.

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi Jaakko,

joo, tämä kirjaston poistosta napattu -93 oli ensimmäinen hapuileva harjoitus kirjoittaa PK:n pohjalta; muistan kyllä nuo 70-luvun veriruskeat sivut ja leipäveitset; PK:t olivat kirjoja, jotka aina ensinnä tarttuivat käteen kun menimme perheenä vierailulle johonkin tylsään paikkaan, jossa vanhemmat keskustelivat. Kävelin kirjahyllylle, aloin selata hyllyn alariviä ja sieltä tarttui mukaan joko näitä tai Valittujen palojen paranormaaleja ilmiöitä esittelevä teossarja (vai olisiko siinä ollut vain yksi kirja).