torstai 31. toukokuuta 2012

Harkitsemisen arvoista taiteen pysyvyydestä



"Esteettisestä muodosta kieltäytyminen ei poista taiteen ja elämän välistä eroa --- mutta se lakkauttaa olemuksen ja ilmentymän välisen eron, jossa taiteen koti on, ja joka määrittää taiteen poliittisen arvon. Taiteen desublimaation oletetaan vapauttavan spontaanisuutta --- niin taiteilijassa kuin vastaanottajassakin. Mutta radikaalissa praksiksessa spontaanius voi edistää liikettä kohti vapautumista vain välittyneenä spontaaniutena eli tietoisuuden muuntumisen seurauksena. Näin myös taiteessa. Ilman tätä (subjektien ja heidän maailmansa) kahtalaista muutosta voi taiteen desublimaatio vain tehdä taiteilijan tarpeettomaksi johtamatta luovuuden demokratisoimiseen ja yleistymiseen. Tässä mielessä kieltäytyminen esteettisestä muodosta on luopumista vastuusta. Se riistää taiteelta juuri sen muodon, jonka piirissä se voi luoda toisen todellisuuden vakiintuneen sisään [- -]."

Näitä Herbert Marcusen ajatuksia Taiteen ikuisuudesta (Permanenz der Kunst, 1977; suom. Ville Lähde, niin & näin 2011, s. 65-66) olen viime päivät pohtinut; jokin niistä on tarttunut minuun, joskaan kaikki Marcusen ajattelusta ei minussa täysin sula, kuten esimerkiksi ajatus luovuuden demokratisoimisesta. Vaikka teos on vuosikymmeniä vanha, uskon, että sillä on yhä voimaa herätellä ajatuksia taiteen poliittisuuden luonteesta. Kannattaa tutustua.



Ei kommentteja: