torstai 24. toukokuuta 2012

Havainto kirjallisesta realismista



Miksi emme ole enää tyytyväisiä realismiin --- siksikö, ettei se antanut lopullista tyydytystä, kokemusta kielen ja todellisuuden yhtymisestä, että se sittenkin paljasti olevansa kirjallinen muoto, yhtä hutera ja yhtä tarkka kuin muistimme ja havaintomme ja muistutti tästä monin tavoin? Kuinka paljon kyllästyimme itseemme hylätessämme jonkin, jota tahdoimme kutsua kirjalliseksi realismiksi?


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Väinö Linna ei valehdellut koskaan! Antti Hyry kirjoittaa vain mitä tarkoitta ja tarkoittaa vain mitä kirjoittaa!

Realistinen juoniromaani on monille vieläkin se rakkain iltasatu.

Ihmiset kaipaavat iltasatuja, ei heitä kiusaa että se mitä kutsutaan realismilksi onkin vain realismin illuusio.

Minä. Vihaan. Iltasatuja. Mutta minä olenkin pelkkä viisasteleva typerys, joka tykkää kaikista metajutuista, joissa ei tapahdu mitään. Paitsi
Paul Austerista.

Juppe P

Vesa Haapala kirjoitti...

Pidän itse monista ns. realistisista kertojista, Balzacista lähtien. Suomessa Juhani Aho lyhyimmillään ja lyyriseen kallellaan, esimerkiksi lastuissa, on hieno realistinen kertoja, onhan näitä muitakin: Maria Jotuni ja Linna tietenkin. Oikeastaan suurin osa suomalaisesta modernismista (Hyry mukaan lukien) nojaa jonkinlaiseen psykologiseen / fenomenologiseen realismiin, yhteisenä nimittäjänä toden tuntu. Realismin juonteet jatkuvat nykykertojiin saakka, Juha Seppälä monilla teoksillaan ja Sofi Oksanenkin menevät hyvin tuohon kategoriaan, ellei puhuta jo jälkirealismista, kuten kirjallisuudentutkimuksessa nykyisin.

Voisin kirjoittaa joskus tuohon merkintääni pienen jatkokäsittelyn. Realistisiksi kutsutut teokset voivat olla keinoiltaan todella hienoja, kun eivät mene ainoastaan osastoihin "iltasatu" ja "juoni edellä".

Metailu alkaa olla omalta osaltani yhtä nähty juttu kuin huonosti tehty realismi; sitä on ollut suomalainenkin "postmoderni romaani" (itsestään tietoinen romaani) pullollaan. Metajutut ovat sinänsä vain keinoja muiden joukossa - kiinnostavuus liittyy suoraan siihen, mitä esimerkiksi metafiktiolla saadaan aikaan ja millaisiin muihin rakenteisiin / ideologisiin juttuihin se kytketään.

Anonyymi kirjoitti...

Metajutuista, ja Austerista, puhui Alex Berenson HS:n haastiksessa muutama päivä sitten. Siitä tuo vitsini kommentin lopussa.

Juppe P