sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Romantiikkaa taas


Hautausmaat, urut. Vainajain muistelu on sydänten anteeksiantoa. Tämä on epigonista. Tämä on epiteelistä. Tämä vaatii diagnoosia, diagoniaa.

Kuka haudataan? Mikä maksaa? Ovatko kirkollisverot kunnossa? Missä on diagonaali?

Koira ruhossa on lapsen kengissä. Se kokee olevansa vain vainaja, vajaa ihminen.

Ei kommentteja: