keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kirjailijaksi so. runoilijaksi jättäytymisestä



Minulta on kysytty usein, tahtoisinko jättäytyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi, jos minulla olisi siihen mahdollisuus. Nähdäkseni tuo mahdollisuus on aina olemassa, mutta niin kauan kuin kirjoitan runoutta tai muuta lyhyttä muotoa, ei asia ole ajankohtainen tai pikemminkin se ei ole olennainen. Oikeastaan kysymys kokopäiväisyydestä sisältää kaksi ehtoa, jotka eivät ole asian ytimessä. Ensimmäinen liittyy talouteen, ja tältä kannalta päätelmä on helppo. Runous ei kannata taloudellisesti, en pystyisi elättämään sillä itseäni enkä varsinkaan perhettäni, vaikka kuinka temppuilisin. Myös aikaan liittyvä ehto lipuu ohi. En tarvitse kokopäiväisyyttä kirjoittaakseni runoutta. Jos työskentelen tunnin puolitoista kaksi päivässä, saan aikaan teoksia, joiden takana voin seistä.

Se, etten ole kokopäiväinen kirjailija tai että käyn päivätyössä, ei liity mitenkään runoilijuuteeni, ainakaan siinä suhteessa kuin asia on nyt esillä. Runous ei ole ammatinharjoittamista, ja yritykset kytkeä runous rahaan tai ansaintaan näyttävät minusta alusta alkaen epäonnistuneilta. Tarkoitan, että niin runouden laadun kuin ansaitun rahan suhteen kysymys kokopäiväisyydestä ja runoudesta ammattina tai suorituksena on jokseenkin omituinen. Kuten sanoin, en pystyisi kirjoittamaan niin paljon runoja, että elättäisin sillä itseni, tai ajatuskin yhteyksistä --- runous viini- ja teemukeissa, vessapapereissa ja pefleteissä --- joissa runouteni olisi taloudellisesti kannattavaa on tavattoman korni.

Luultavasti runoudella onkin paljon enemmän tekemistä historiani kuin nykyisyyteni tai tämänhetkisen ajankäyttöni tai rahanhankintani kanssa; kokoan sitä, mitä en ole kylvänyt, ja olen siellä mihin minut on heitetty. Ajattelen, hieman naiivisti, että kirjoittaisin joka tapauksessa. Ja koska aion kirjoittaa, on onni, ettei siitä seuraa mitään erityisen laskettavaa --- ei talouden, ei julkisuuden eikä juuri muunkaan suhteen, vaikka toki uskon, että runous on kohdallani kannattavampi harrastus kuin esimerkiksi golf.

Menemättä syvemmälle golfin ja runouden vertailuun, totean, ettei runous ole omasta näkökulmastani määrällinen suure. En osaa laskea sitä ajassa tai rahassa, enkä usko, että runous syntyy kummastakaan. Näistä lähtökohdista on vapauttavaa olla runoilija ja antautua kirjoittamiselle. Tiedän tekeväni jotakin, jonka voin kuvitella olevan tärkeää, mutta ei ole mittaa, jolla hyötyä voisi arvioida, ellei sitten ajatella henkisempiä asioita alkaen tyydytyksestä.

Vertailussa golfiin annan sen verran myöten, että voin sanoa ansaitsevani kirjoittamalla jotakuinkin rahamäärän, jonka joku kuluttaa kaudessa golfbäginsa ja pelioikeuksiensa ylläpitoon. Luultavasti sellainen tyyppi ei ole kovin innokas golfari. Mutta tässä ei tietenkään ole sanottu vielä mitään runoudesta. Aluksi pitää olla ainakin hieman viitseliäisyyttä... Pitää ajatella kuin runoilija.

Ei kommentteja: