perjantai 18. toukokuuta 2012

Sosiaalidemokratia



Sosiaalidemokratia parhaimmillaan: filtteri, suodattava periaate. Sosiaalidemokratia heikoimmillaan: inhimillisten erojen reduktio ad absurdum - hallinnolliseksi periaatteeksi.

En ole koskaan tavannut sosiaalidemokraattia, joka olisi suostunut auttamaan yksityistä ihmistä vetoamatta periaatteen ensisijaisuuteen - siihen että "yleisesti ottaen", "riittävästi" ja "kyllin hyvin" jne. Tällä aatteella ei ole voimaa ajassa, jossa yhteisöjen sisäiset ja yhteisöjen väliset erot ovat ylittäneet rasterin erottelukyvyn (yhteisöjen riekalaisuus yhteiskunnallisena realiteettina).

Niin kauan kuin sosiaalidemokratia ei tule sensitiiviseksi hätien, voimien ja mahdollisuuksien eroille ("yksilöllisyydelle") se jää jäätelötikkujen jakamiseksi kunnallisvaalien alla.

Periaatteellinen maailma, jonka mekaanisuudessa yksilöille ei ole tarvetta, paitsi kuvitteellisen ja homogeenisen joukkosydämen hetkellisinä apukäynnistäjinä, vaniljajäätelön hymyilevinä annostelijoina.

Odotan ilolla, että joku osoittaa ajatukseni vääriksi --- käytännössä, esimerkiksi täällä Vantaalla. Ei siihen tarvittaisi kuin pientä joustavuutta ajattelussa, sitä, että rasterin reikiä revittäisiin hieman isommiksi. Edes mielikuvitusta ei tarvitsisi käyttää.*


* Mutta järkeä sen verran, ettei pelkällä konsultoinnilla tai sosiaalisen median mukaan vetämisellä selvitä siitä, jos kyky havaintoihin, ajatteluun ja yhteistyöhön puuttuu.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sosiaalidemokratian ongelmat alkavat yleensä silloin, kun se saavuttaa tärkeimmät tavoitteensa.

Kun niistä tavoitteista tulee peruskauraa, sosiaalidemokratiasta tulee, Juha Seppälän romaanihenkilöä lainatakseni, kuin huonoa pornoleffaa: haaleaa punaista lihaa, elähtänyttä aatetta ja ammattirutiinia.

Onko koskaan nähty sosiaalidemokraattisessa maassa elävää ihmistä, joka tulenpalavasti julistaisi: " Sosiaalidemokratia tai kuolema!"

Tai edes keksisi jotsin uutta. Ei, sos.demit ovat kuin vanhaan vappupuistoon unohtuneita kaiuttimia, jotka toistavat sata vuotta vanhoja iskulauseita. Ja jätskiä jaetaan, kun ei muuta voida. Sos.demin ilo on maksusta viihtymistä.

Mutta hieno aate se oli. Silloin kun siinä oli uskoa ja eteenpäinkatsomista mukana.

Juppe P

Vesa Haapala kirjoitti...

Näin se on; oli varmasti hieno aate ja on ollut osaltaan rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kyllä sosiaalidemokraatit vieläkin tekevät jotakin yhteisöjen ja alueiden eteen, ainakin kun asiat sattuvat olemaan heidän ja heille keskeisten sidosryhmien intresseissä.

On tietenkin typerää nostaa esiin yksi poliittinen aate (kun se vielä liittyy niin selkeästi tiettyyn suomalaiseen puolueeseen), ehkä pitäisikin vaalien alla tehdä ihan omaa äänestyspäätöstä varten yleiskatsaus kaikkien puoluiden taustaideologioista - eri asia tietenkin on, löytyykö eroja sitten enää reaalipolitiikassa kuin rajoitetusti. Silloin motiivitkin ovat niin moninaiset, että tietty ideologia vaikuttaa enää vähän.

Tämä sosiaalidemokraattinen vaikutus nyt on vaan ollut mielessä, kun asun täällä Vantaalla, Suomen nyky-Neukkulassa.