perjantai 13. heinäkuuta 2012

Etummainen pihtipoimu



Henkisten sairauksien suhde ruumiin kivulloisuuteen.

Hänelle kipu ei ole olemisen tai hengen ilmentymä,
vaan olemista koskeva oire.

Olemistamme (subjektiivisena ajatteluna, toimintana)
määrää viime kädessä se, orientoidummeko todellisuuteen
ilmentymän vai oireen logiikalla.

Ilmentymä on rajaton, hämmentävä, oire reduktiivinen,
mekaaninen, passivoiva.

Oire on parannettavissa, ilmentymä kohdattavissa.

Logiikka ei ole tässä vain tiedostettua toimintaa
järjestelmässä (kieli, ruumiin fysiologia), jota rajaavat määrätyt
kvanttorit ja yhdistämissäännöt vaan se,

miten tapahtuman ennakoimattomuus mutta myös sen
ennustettavuus kohdataan.




Ei kommentteja: