tiistai 10. heinäkuuta 2012

Leposide



Unimaailman merkitys alkeellisten organismien itsesäätelyssä (nk. päivätajunta) on turvavälinekauppiaiden lempipropagandaa.

Ensimmäinen yöni (nk. sydämen aamu) huvilakaupungissa sujui huonosti. Tehtäväni oli tarkastaa burungdilaisen (sic) Eugene Yoncerin (todellakin, se oli hän) tuotannosta kirjoitettu väitöskirja ja toimia opponenttina paikallisessa yliopistossa. Hetkeä ennen tilaisuutta olin vasta lehteillyt työn teoreettista johdantoa, joka oli uuvuttava. Hädin tuskin tunsin käytettyä käsitteistöä, ja häpeäkseni tunnustan, että olin pakotettu kyselemään paikalle saapuneilta ranskalaisintellektuelleilta Yoncerin teosten henkilöasetelmia ja juonenkulkuja vaivihkaa sellaisin muististani pudonnein fraasein kuin "Qu'est-ce qu'il a mangé?" ja "Aller et retour -- afin de pour?"

Lopulta ainoaksi mahdollisuudekseni jäi pelastaa oma nahkani, mikä ei oikeastaan edellyttänyt muuta kuin rutiininomaista akateemista ylimielisyyttä (olin kokenut sellaista itsekin useammin kuin kerran): muistutin väitöskirjan laatijaa muutamasta hankalasta muotovirheestä (en edes tarkistanut pitivätkö väitteeni  paikkaansa, lamauttava vaikutelma oli tärkeämpi) sekä syydin hännän niin vaikeasti muotoiltuja kysymyksiä, että saatoin jo ennalta nähdä niiden halkovan salin eriasteisiksi turva-alueiksi; niiden avulla selviäisin läpi tilaisuuden vain toistamalla vastaajan viimeisen lauseen pienen nousevan intonaation kera.

Käytännössä toimeni osottautuivatkin menestyksekkäiksi. Ne vastasivat loivia mutta upottavia hiekkabarrikadeja ja teräskypäriä, joita saatoin vaihdella mieleni mukaan. Vasta kirjoittamaton loppupuheenvuoro paljasti heikot kohtani, mutta siinä vaiheessa kaikki odottivat jo kahvitilaisuutta.


3 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Ihastuttava teksti, kuin suoraan omasta elämästäni sitä paitsi! Kertomus kattaa ikävuosieni 19-26 kaikki kokemukset täysin aukottomasti.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jou bro! Tultiin käymään kaupungissa kun satoi vettä niin mahottomasti. Pitää tässä vähän jotakin raapustaa ettei kirjoittaminen ihan unohdu.

Nähdään piakkoin!

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Moi!


Tosiaan - soitellaanpa joku päivä tässä ja sovitaan milloin suunnilleen tulet. Aion käydä Turussa ennen kuin tulet ja mennä Helsinkiin sen jälkeen kun lähdet. Joten täytyy pysyä samoissa nuoteissa ja tahtilajeissa, jotta emme mene ristiin.

Markus tulee tänne huomenna, joten kunnianarvoisia vieraita riittää. Mahtavaa! Täytyy ottaa liimapuikot ja muovipussit esille... ja ei muuta kuin R-kioskin taakse tajuntaa laajentamaan, vantaalaiseen tapaan!