tiistai 4. syyskuuta 2012

Nimbus (versio 1)





11:05 istun aukossa jonka raivasin rantaan vapaaksi oksista, kivi, ainoa tehtävä nähdä aerosolipöly joka vaeltaa ylitseni 11:10 se mitä kutsumme taivaaksi näkyvyyden mukaan paljaalla silmällä katsoen, se vähä ja alkeellinen mikä eniten miellyttää kuten paljaat ruumiinosat miellyttävät toisiaan, voimme hetkittäin liioitella niitä kiihotuksen lisäämiseksi, kieli muuttuu etanaksi ja imee klitoriksen pystyyn, tanssimaan kanssaan, tätä samaa muovailuvahaa ovat pilvet 11:15 repeilevää harsoa, horisontaalisesti niemen päällä nimbus joka jatkuu toiselle rannalle saakka ja alkaa tihkuttaa, kuten Wordsworth myöhemmin kertoi he olivat ylittäneet Alpit vaunuilla keskustellen kiivaasti, ympäröivää luontoa huomaamatta, tämän menetyksen spekulointi oli synnyttänyt ajatuksen ylevästä, se tapahtui seuraavana iltana alangolla, jota joki seuraili, kaupungista ei löytynyt yhtään kunnon kapakkaa, huuru tiivistyi ikkunoihin, tämä uusi esteettinen kategoria, alunpitäenkään he eivät olleet kokeneet vaaran kauhua, mittaamattoman vaikuttavuutta, he olivat lukeneet siitä Burkelta, Kantilta, varvukotkin tuulenvireessä 11:20 ja sitten puuska heittää taustalta esiin kauniit valaanluun tähdykät, syysasuurilla kaksi nopeaa poikittaista viiltoa, joista voi heti ennustaa, jätti joka asettelee kivääriään varovasti suohautaan, taittaa hillan kukan, näkeekö hän siinä kauneutta joka ei voinut jatkaa, käytännössä kyse on yhteenpakkautuneesta vesihöyrystä joka härmistyy jääkiteiksi tiivistymisydinten ympärille 11:25 mustien pohjakasvien lehdet, taivaalla ei tällaisia fysikaalisia ilmiöitä ole, se on varattu kokonaan taialle, järvi on vain toinen nimi tälle vapaaksi abstraktioksi palautuneelle tilalle, sitä katsoessani tahtoisin ravita jonkin kauniin ruumiin magnaanilla ja sinkillä, elimeni oksitosiinilla ja tyreotropiinilla

(Sarjasta, jossa tutkitaan peruselementtejä: maata, vettä, tulta, taivasta)


Ei kommentteja: