perjantai 28. syyskuuta 2012

Prinsessa Emmi



-- Prinsessa Emmiä ei saa lyödä!
-- No ei. Kuka häntä lyö?
-- Kuninkaallinen poliisi.
-- Voi ei.
-- Häntä ei myöskään saa raahata häkkiin!
-- Kuka niin on tehnyt?
-- Taikuri Temppu. Ja Papan pitää heittää pyssy pois
    tai lapset ottavat sen.

(Juttutuokio Helmin, 2 vuotta, kanssa; usein keskustelumme koostuvat viittauksista lastenohjelmiin, kuten tässä Dibitassujen jaksoon "Prinsessa Emmi kaapataan" ja Muumien jaksoon "Fenix-lintu")


2 kommenttia:

Arnkil kirjoitti...

Toi on hieno! Pienet tytöt on niin ihanan dramaattisia. Ja hallitsevat intertekstuaalisuuden isiään nuorempina.

Kesällä Kerttu, 3 v, nojautui surumielisen näköisenä ulos ikkunasta ja lausui pimenevään iltaan: ”Ajatelkaa, jos teiltä olisi riistetty äiti – yksin, kylmässä, julmassa maailmassa!”

Äiti oli ehkä puoli tuntia myöhässä matkalla kotiin.

Tajusin vasta myöhemmin, että Kerttu siteerasi Dumboa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jep,

nuo pikkuneitien puheenvuorot on todella spontaaneja ja nokkelia. Usein tajuan vasta hetkien päästä, että Helmi on vastannut mulle ihan muissa yhteyksissä oleviin juttuihin kirjallisuus- tai elokuvasitaateilla - todella luovaa siteeraamista; ehkä sarjat / luettavat kirjat on sen verran hyvin tunnekäsikirjoittu, että niistä irtoaa ainesta omien tuntemustenkin verbalisointiin. Todella luovaa mimesistä. Niinhän se Aristoteleskin kuvasi jäljittelyn ihmiselle ominaiseksi toiminnaksi. Vähän sitä alkaa miettiä, että mistähän oma kielikin on loppujen lopuksi koostettu.