tiistai 25. syyskuuta 2012

Tahra


-- Noin, helpottiko jano yhtään?
-- Voisitko nostaa päätäni, ihoa särkee, oikealta, ota kiinni vaikka hiuksista.
-- Tästä päälaeltako?
-- Siitä. Käännä hiukan, niin näet oikean poskeni kokonaan. Siinä on jotakin märkää.
-- Odotas... Ehkä siihen valui mehua... No niin... Tosiaan...
-- Otatko vanua ja hanskan tuosta laatikosta, ylempää. En yletä tästä.
-- Kas tässä.
-- Voisitko? En tunne kättäni. Sormetkin... Ja voisit vaihtaa pussin...
-- Pelkäänpä, että joudun viemään sinut lääkäriin. Poski märkii leukaan asti.
-- Onko se niin paha?
-- Kauanko olet maannut noin?
-- Viimeksi täällä kävi joku maanantaina. Mikä päivä nyt on?
-- Torstai. Minä olin täällä maanantaina.
-- Pöydälle jäi jotakin. Se taisi olla hedelmä, ja sitten oli veitsi. Pudotitko sen jonnekin, tähän lähelle?
-- Väitätkö, että minä jätin veitsen poskesi alle ja käänsin sinut kylkiasentoon?
-- En... minä... Muistan vain kivun ja sulavan rasvan hajun.
-- Tulen taas maanantaina.
-- Ethän jätä minua näin.
-- En. Käännän sinut toiselle kyljelle ja avaan ikkunan.

2 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Hyvä, ahdistavakin! Kirjaan vaan!

Vesa Haapala kirjoitti...

kiitti kovasti - minustakin tämä toimii aika monella tasolla!