maanantai 3. syyskuuta 2012

Vedestä



Vuode täynnä satuja, uusia, vanhoja, seinät tihkuvat ysköksistä, sirittävät kuin painekello. Ulkona on valoa. Se täyttää kuusten oksat, asettelee harsoja, kaikki on piirretty tarkasti satama-altaaseen: veneet, joiden alla mustekalan, purren ja polkupyörän lumomaailma, kasa peltipurkkeja, jokainen pohjaan vajoamisen kuva lapsenomaiseen geometriaan aseteltuna, akvariaanisessa tasaisuudessa ja silti täsmällisenä kuin laiturin kivet matkalla ohi marmoripöytien. Nojaan verkkoaitaan. Tämän virran alla vesi on niin syvää ja nopeaa, ettei läpileikkausta ole, jopa kuohuista jää vain keltainen, tuskin havaittava rihma. Lähellä rantaa on kala, jonka kidukset vuotavat verta ja kuvaavat kaiken juuri näin.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mannerin haamu näkyy.

Vesa Haapala kirjoitti...

No niinpä näkyy kun sanot! Ihan selvää Manneria. Sain idean kun luin tyttärelleni Barbapapan seikkailuja, joissa kuvitus on mainio: teoksessa oli kuva satamasta, jonka pohjassa oli oma romumaailmansa. Viimeiset kuvat ovat joelta, jossa virran saattaa hahmottaa todella noin. Lähellä rantaa lepäsi harjus, joka oli vahingoittanut poskensa kalastajien koukkuun.