perjantai 1. helmikuuta 2013

Ajatus jonka voitte halutessanne skipata




Kaikki kauniit virhepäätelmät. Se ettei Jumalaa ole tai että hän on. Tässä asiassa vain makumme ratkaisee, sanoi Nietzsche, eikä meidän hyvä makumme salli koskaan että on jotakin meitä suurempaa. Ergo...

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin yksi Nietzschen oppilaista kirjoitti: Ei kysytä onko Jumalaa vai ei, ihminen panee yksinkertaisesti oman pikku järkensä sivuun...

Joskus 90-luvun alussa luin yhden (siis toisen) sen ajan johtavan runoilijan sanat: Eiköhän nämä kysymykset ratkaistu viimeistään 1800-luvulla. En ollut kuullut aiheesta aiemmin mitään yhtä typerää enkä ole kuullut sen jälkeenkään. Tosin olen kuullut muita yhtä typeriä juttuja samaiselta runoilijalta.

Miten tällainen asia voitaisiin ratkaista jossakin historiallisessa hetkessä muuna kuin makuarvostelmana, jonakin muuna kuin asiana joka koskee yksilön omaa maailmassaoloa? Tai voidaan kai korkeintaan sanoa, ettei tällainen sana kuulu minun kielipeliini enkä voi osoittaa sille minkäänlaista mielekästä käyttöä tai että voin osoittaa sen tarkoittavan mitä tahansa. Minäkin voisin sanoa niin. En silti ole koskaan uskonut sellaiseen kieleen palautuvaan peliin, joka ratkaisisi lopullisesti jonkin tällaisen asian kohtalon siten, että tarjoaisi todisteet puolesta tai vastaan.

Luultavasti koko aihe ei kiinnosta ketään, mutta minulle se palautui mieleen kun kävelin kaupasta kotiin enkä ajatellut mitään erityistä tai korkeintaan jotain ajattelun rituaalia.



Ei kommentteja: