torstai 7. helmikuuta 2013

B-loggaamisesta


Olen huomannut, että blogin pitämisessäni pätee seuraava sääntö: mitä vähäisemmät suunnitelmat minulla on tulevien teosteni osalta, sitä useammin teen blogimerkintöjä. Nyt näitä merkintöjä on ilmestynyt tiheästi. Osin on kyse siitä, että olen ollut tutkimusvapaalla tammikuun, ja spontaaniin kirjoittamiseen on jäänyt aikaa. Tosin kun selailen merkintöjäni taaksepäin, huomaan, etten voi olla kovinkaan ylpeä tuherruksistani. Miksi sitten kirjoitan?

Blogilogiikkani sisältää muutamia premissejä: en kirjoita luodakseni mestariteoksia tai aikaa kestäviä helmiä, vaan pitääkseni tulta yllä ja pitääkseni yllä toivoa. Uskon, että kirjoittajan tulee olla jatkuvasti valmiina, jotta jotakin isompaa ylipäänsä voisi hahmottua näkyviin. Ja valmiina olo vaatii ainakin pienimuotoista harjoittelua. Versoja on siis valmiustila, aktiivinen ylläpitotoimenpide, kenttä harjoitusliikkeille. Sääntönä on, ettei typerinkään ajatus, idea tai riimi jää sivuun, vaan se kirjataan ylös ja siihen palataan, jos tarve on, sitten kun... Horrostaminen ei sovi minulle. Totta kai Versoja on myös julkinen merkki siitä, että olen elossa, että teen jotakin. Siitä voi olla tietenkin monta mieltä, mitä järkeä on tuhertaa julkisesti, eikö se onnistuisi yhtä lailla yksityisyydessä... No, kun en pyöri juuri missään, olkoot turhamaisuus ja näyttäytyminen omalta osaltani hoidetut tässä.

Juuri nyt toivon, että olisin toipunut edellisen teoksen teosta ja että uusi tekisi tuloaan. Se tarkoittaisi blogimerkintöjen vähenemistä ja yksityisen kirjoittamisen aikaa, lopulta loggautumista ulos kuukaudeksi tai pariksi kolmeksi.* Siihen vaadittaisiin kuitenkin tiettyjen perustekstien alustavaa ryhmittymistä niin että ne alkavat pidellä minua magneettikentässään ja kerätä irtokappaleita ympärilleen. Sellaista ei ole aivan vielä näkyvissä.

Jatkukoon siis plan b. Sitä paitsi olen huomannut, että täällä on käynyt viime aikoina enemmänkin porukkaa, monin verroin enemmän kuin on niitä, jotka ovat lukeneet kirjojani tai artikkeleitani. Hauska juttu -- siinäpä yksi hyvä syy jatkaa!

*Tällä tavoin ajattelen myös blogeja, joiden toivoisin päivittyvän useammin ja jotka ovat syystä tai toisesta hiljenneet. Jokaisella on kuitenkin oma blogiikkansa. Siitä olen varma, että jotkin blogitekstini vuosilta 2012 ja 2013 pääsevät mukaan seuraavaan teokseeni, ainakin jossakin muodossa.

2 kommenttia:

Jaakko kirjoitti...

Kiinnostavaa tämä on ollut koko ajan. Mielekäs kommentointi varmaan helpottuu, mikäli taas jossain vaiheessa pääsen näkemään konteksteja, kokonaishahmotelmia tai osakokonaisuuksia...

Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos, Jaakko, ymmärtämyksestä.

Taisin vähän pimahtaa tuossa kirjoitettuani tuon merkinnän ja saarsin joukon proosatekstejä blogistani ja muualta erilliseksi tiedostoksi ja aloin lukea niitä läpi. Saa nähdä saanko taiottua niihin jonkinlaista koherenssia, uskoisin, että saan. Siinä menee vaan jonkin aikaa näillä aikaresursseilla!

On ihan totta, että konteksti on näissä merkinnöissä hankalasti hahmotettavissa ja synty yleensä vasta tietyn saartamisen jälkeen.