torstai 2. toukokuuta 2013

Kallisarvoiset muistikuvat



Jos muistikuva onkin kallisarvoinen, on sen arvoa mitattaessa otettava huomioon myös ympäristö, jossa se on syntynyt. Merkillepantavaa on, että usein arvokkaimpina kimaltavat salit paljastuvat hätäisesti kyhätyiksi onkaloiksi, jotka on koverrettu estämään sinänsä mitättömiä, mutta tietyllä hetkellä suunnattoman uhkaavina näyttäytyneitä voimia; jälkeenpäin saattaa vain ihmetellä, miksi juuri nuo voimat ovat puristuneet suojeltavaa kohti ja onko niillä ylipäänsä ollut jokin suunta.

Joskus sitä kuitenkin kysyy: Kuinka tosissaan taiteen on otettava todellisuusperiaate, ja onko se otettava jopa niin vakavasti, että se on syytä hajottaa sen omalla maaperällä?



5 kommenttia:

Jaakko kirjoitti...

Näitä lukiessa mielessäni herää kallisarvoisia muistikuvia Kafka-fragmenteista (synti, kärsimys, toivo ja oikea tie). Hienoja!

Vesa Haapala kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos, Jaakko, olipa hauska kuulla; muistan kyllä kirjan ilmestyneen V-J Sutisen suomentamanakin, mutta en muista lukeneeni. Eläköön siis kallisarvoinen yhteys, joka kenties muodostuu minunkin päähäni. Kirjoitan kuitenkin vielä muutaman ennen kuin turmelen aforistisen etsikkoaikani lukemalla kaiken parempana! FK, kova luu...

Jaakko kirjoitti...

Viittaat viime vuonna ilmestyneisiin tuberkuloosifragmentteihin, jotka ovat minultakin vielä lukematta. Tarkoitin Keisarin viesti -kokoelmassa mukana olevia mietelmiä. Aika vähän niistä muistan, mutta jokin temaattinen/tyylillinen mieleyhtymä lauseistasi sikisi.

Vesa Haapala kirjoitti...

Aah, joo, kyllä, Keisarin viesti on luettu ja muistaakseni myös joitakin Kafkan kirjeitä ja lyhyempiä fragmenttentteja sieltä ja täältä. Die Zürauer Aphorismen eli Tubertikkeliräimeet on tosiaan lukematta. Varmasti temaattisia / tyylillisiä mielleyhtymiä löytyy. Yleensä kaikki tuollainen tulee pintaan kun yrittää tehdä jotakin ns. spontaanisti.