tiistai 7. toukokuuta 2013

Vuosaari




in the end as we fade into the night, Vuosaaren pienvenesatama, laiturilla rinkka ja poika, pojat, lauantaiaamu herää, ja minä jätän hyvästit ja peruutan varovasti peräkonttejaan purkavien veneilijöiden ja trailereiden välistä ja käännän asfaltilta soralle ja pääsen golfkentän laitaan ja ajan ja ajan ja käännyn ja menen Porslahdentietä ja käännyn ja ajan yli esteiden vanhan ostarin ja uimahallin kohdalla ja sitten Alepan jälkeen Kallvikintietä, kylmä viima hioo pilvet vähitellen  pois, miten kylmä tämä aamu onkaan, me asuimme täällä noiden kauniisti kiertyvien mäntyjen takana, siitä on nyt, niin, onko siitä viisitoista, ei siitä on kohta seitsemäntoista vuotta, muistan siitä asunnosta, että edellinen asukas oli sulkenut komerosta tuuletuskanavan ja keväällä 1995 ikkunoilla kukki home, viimeisenä vuonna siellä, oli joulun aika, sinä sanoit, emmekö voisi ajatella lasta ja minä olin hiukan vaikeana ja sanoin lopulta että kai se sopii, ja jälkeenpäin kun kävelimme lumessa sinulla oli baskeri ja pitkä päällysvillatakki ja sanoin sinua Lutheriksi ja sanoin ettei minusta sittenkään taida olla isäksi, sinä loukkaannuit ja me menimme kirkkoon etkä antanut minun pitää sinua kädestä, ja nyt ajan tässä, tämä in the end, who will remember your last goodbye, tässä männyt ovat vuosikymmenet kasvaneet tuulen myötä kuin purjeet, kilpiä kuin merirokkoa, aallot siittävät tänne tuulessa betoniaukioita ja jokaisesta valuun jääneestä rososta lähtee heikko varjo, pajuissa untuvat, tämä kevät on myöhässä ja minä olen täynnä reikiä but with every sin I still wanna be holy


1 kommentti:

Ilkka Yelling Rosa Pakarinen kirjoitti...

Hei,
Sinulla on hienoja runoja.
Jos olet kiinnostunut lukemaan viimeisimmän runokokoelman ilmaiseksi, löydät linkin osoitteesta: http://yellingrosa.blogspot.fi/2013/07/postrahavasta-jutturunokokoelma.html
Kaikkea hyvää ja inspiksiä kuin sääskiä jänkällä.
Ilka Yelling Rosa Pakarinen