perjantai 25. lokakuuta 2013

PS Paikalle tulee myös Mika



Kaikki on astetta graafisempaa, sfääri musiikeissa, tieluiska. Miesten huone, miesten lehdet, miehen kunnia ja työ. Minä näytän samalta vuodesta toiseen, mutta ajatukseni pysyvät yhtä häpeällisinä kuin Pukinmäen kerrostalot. Nyt on aika kääriä hihat. Koska toteutuksen ytimenä on: Tämä projekti ei vaadi kovinkaan suuria ponnistuksia. Se mikä tässä ei näy, mies jolla on päässään valkea emalikulho ja huulten kokoinen tupakka, aluksi hän oli musta, mutta sitä ei voi mainita tässä, hän värjötteli pysäkillä junan puskiessa ohi, kaksi mäntyä kun ajoimme Helsingin rajan yli. Naisten huone, naisten lehdet, nainen pukeutuu ja syö. Minulla on suolissa latvuksen tyhjyys. En voi kuin tervehtiä kaunista nuorta blondia, sillä en muista hänen nimeään. On otettava huomioon, että tausta saattaa olla aivan muualla kuin siinä mikä tarjoutuu näkyviin. Minun on pakko synnyttää joka kolmas vuosi tai menetän tajuntani. Teen näitä merkintöjä kämmeneni suojassa. Siinä suhteessa muistutan psykiatria.  Joen kumara voima. Eikö myös psykiatri voi junailla? Kun minulta kysytään, mikä muusani on, vastaan kuolema, mutta elämä on harvoin kiinni inspiraatiossa. Siis linkkiä, videota, vaihtoehtoisia kuvia ja muuta sähköistä ekstraa. PS Paikalle tulee myös Mika. Hän on luvannut vastata kaikkiin kysymyksiin. Jos et pääse paikalle, laita minulle s-postia. Jos jäät lukkojen taakse, niin soittele.

Ei kommentteja: