perjantai 31. tammikuuta 2014

Toivo



Toivon kirja, joka hetki avasin sen

joka hetki se obduktoi minut vanhemmaksi kuin koskaan



2 kommenttia:

juha saari kirjoitti...

Tulee mieleen se juttu kilpikonnasta ja jäniksestä...

(Toivon välttämättömyydestä: Pessimismi, nihilismi ja kyynisyys ovat eräänlaisia ontologisen politiikan ja retoriikan lajeja, jotka tarvitsevat toivoa ollakseen mielekkäitä sanomassaan.)

t.juha

Vesa Haapala kirjoitti...

Näinhän se on.

Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Niin kauan kuin joku toivoo hän on jossakin määrin elossa, ja tähän elossaolemiseen voidaan kytkeä erinäisiä henkisiä pyrkimyksiä tai asennoitumisia. Tämä "Niin kauan kuin on elämää on toivoa" / "Niin kauan kuin on toivoa on elämää" on melkein tautologia. Lausumaa voi painottaa miten tahtoo. Esimerkiksi juuri noin kuin asian ytimekkäästi ilmaisit.