lauantai 1. maaliskuuta 2014

En määrittele mutta sanon



Kaikki mitä minulla juuri nyt on sanottavana sisäisen ja ulkoisen suhteesta:

aivan yhtä lailla kuin tiedostamaton ei ole peräisin meistä itsestämme

vaan meitä edeltävän ja muovaavan todellisuuden kohtaamisesta,

ei inspiraatiokaan ole peräisin syvästä sisäisyydestämme,

vaan havaittavaksi tulemisesta, jonka maailma meille äkisti tarjoaa.



5 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Tahdon vain sanoa, että tuo lyyrinen pätkä tekstiä on oivallus, jonka allekirjoitan.

Onko se runo, ajatus, mietelmä
- en osaa enkä halua sitä määritellä -
mutta se on totta, ja hyvin ilmaistu!

Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos, Liisu! Ajattelen itse lähinnä aforismina tai sen tapaisena.

juha saari kirjoitti...

Tunnistan tuossa ajatuksenjuoksussasi muinaisen mietelmäni:

"Kaikkialla näkyy ontologisen eläimen kognitiivista kuolaa."

Vesa Haapala kirjoitti...

Hienosti sanottu, Juha! Tuo kävisi esimerkiksi tyylikkäästä retorisesta kiasmista.

juha saari kirjoitti...

Kiitos.