lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ennen inspiraatiota



Yhä suurempi tietoisuus siitä, mitä kirjallisuuden ei tarvitse olla

ja yhä suurempi epätietoisuus siitä, mitä se voisi olla.





4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lukijapalaute, reklamaatio.
(Otat tämän nyt miehekkäästi torjumatta vastaan. Nimittäin lukijan hätkähtämisen. )
Ötziä viimein luettu, selattu, plarattu, katseltu, luettu taas...
Haapala, olet (ehkä) nero! Kokeellista joo, mutta ei sillä tavalla. Aikamoinen sekamelska se oli muttei sittenkään. Se pysyi kasassa samaan tapaan, yhtä oudosti, kuin elämä vaikkei siltä näytä.
Tälläiselle konventionalistille oli tietenkin parasta se automatka Vantaalla mutta kyllä muukin. Tuollaista kirjallisuuden tulee olla. Toivottavasti juttusi leviävät laajemmallekin kuin siihen piiriin missä porukka lukee runojaan toisilleen runoilloissa. Reklamaatio koskeekin Otavan markkinointia (hah), j o s kirjasi käännösoikeuksia ei ole jo myyty vähintään viiteen maahan.

t. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi, Jope,

ja lämmin kiitos palautteestasi. Johan tässä itävantaalainen kynäilijä ihan... No joo, ei se Ötzi ihan vahingossa syntynyt, pistettiin Pyörälän Markuksen kanssa parastamme. Osia siitä on käännetty Teemu Mannisen toimittamassa Six Finnish Poets -antologiassa. Runoudessa viiden kielen käännöksiin taitaa päästä vain suhteilla ja olemalla siellä missä pitää olla. En ole ollut, kun on ollut niin paljon muuta, henkilökohtaisesti akuutimpaa. Mutta olisihan se hienoa, jos Suomesta lähtisi kokonaisia runoteoksia maailmalle eikä vain proosaa, joka valitettavan monesti voi kuulostaa jo alkukielellä käännösproosalta. Ei tosin aina. Mutta en usko, että kustantamoilla löytyy paukkuja runouden kääntämiseen, laadusta ja tärkeydestä huolimatta se on liian marginaalista - taloudellisesti. Tosin jos otettaisiin nyt esim. 5 parasta nykyrunoteosta ja käännettäisiin maailmankielille onnistuneesti, tajuttaisiin miten järjettömän kovasta tasosta puhutaan. T. Vesa

Liisu kirjoitti...

Hm. Ötzi. Runoteos, ilmeisesti. Jos saan käsiini, luen.

Nyt riittää mainiosti nämä 5 riviä:

"Yhä suurempi tietoisuus siitä, mitä kirjallisuuden ei tarvitse olla

ja yhä suurempi epätietoisuus siitä, mitä se voisi olla."

(5.rivi = syvä hiljainen huokaisu välissä)

Jokainen rivi pätee tietoisuudessa(ni).
Minun vaikeuteni on karsia sanoja. Ihailen minimalismia, joka on kaukainen haave(eni). Liiat sanat tärvelevät ruumiin ja mielen.

Vesa Haapala kirjoitti...

Liisu, Ötzi on siis graafikko Markus Pyörälän ja mun yhteisteos Kuka ampui Ötzin? vuodelta 2012 (Otava). Hieman "inhimillisempi" on Termini vuodelta 2009, siis se on vähän perinteisempi ja suppeampi kokonaisuus, runoromaaniksikin sitä voisi kutsua.