tiistai 20. toukokuuta 2014

Teologiaa




mercy seat mersun etupenkki tai

bema seat bemarin takapenkki

kunhan vaan joku kiesi

ikuisuuteen            there's no way to go

nada  says only lada





6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista tekstimaisemaa nuo aina välillä sinulta esiin pommppaavat "autojutut." Oliko se Vainonen vai kuka joka runoili autoista ja autoilusta enemmänkin? Pidä nuo autot mukana, niistä muodostuu jtkn.

Itse olen vasta vanhoilla päivilläni ryhtynyt ajelemaan enemmän. Luulin ennen että auto on vain peltilehmä jolla kuljetaan paikasta a paikkaan b. Mutta sehän on paljon enemmän! Varsinainen levottomuuden hillitsijä. Ja hemmetin hyvä alkoholin korvikekin muuten. Myös ekologinen harrastus, kun ei harrasta eikä käytä mitään muita saastuttavuuksia (teknovempaimia, golfia, lentomatkailua, ulkomailta tänne rahdattua soijarouhetta, hah ha...).

Kun vetelee, vaikkapa vanhahkolla korealaisellakin kiesillä, edestakaisin Uudenmaan kyläteitä tai sukeltelee tunneleihin Turun moottoritiellä reipasta vauhtia, on se parhaimmillaan kuin joogaa (mulle), ihan tosi. Ja lapset tykkää, kun isi ajaa eikä istu viinilasin takana ja puhu p-kaa. Taajama vaihtuu ikkunan takana, ja jos huvittaa, sitä voi nousta katsomaan, muttei ole pakkko.

Auto on eksistentiaalinen käyttöliittymä, parhaimmillaan. Tosin oma on nyt remontissa...

t. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Jope,

tämä "autoteksti" lähti sellaisesta läpästä kun luin Hannu Helinin blogia ja sinne Hannu oli postannut Nick Caven & bs:n "Mercy Seat" -biisin;

assosioin teologiseen suuntaan mihin Cavekin omalla tavallaan viittaa. "mercy seat" ei liity mulla sähkätuoliin vaan pikemminkin vähän toisenlaiseen kuvioon eli niin juutalaiseen raamattuun kuin kristittyjen raamattuunkin ja on melko monimutkainen juttu: "mercy seat" on vt:ssa konkreettinen osa juutalaisten ilmestysmajaa - kapporeth, paikka jossa Jumalan kunnia tulee esiin, jossa se paikallistuu - ja kristinuskossa se tulkitaan kreikaksi sanalla "bema", jolla tarkoitetaan Kristuksen tuomioistuinta, jolla kristityt kuoleman jälkeen tuomitaan (nk. armotuomioistuin, jossa ei punnita enää ihmisen pelastusta mutta kuitenkin hyvät ja pahat teot); okei, ehkä tätä kaikkea ei kannattaisi edes selittää, mutta vetäisin näistä linkin saksalaisiin automerkkeihin(Mercedes, BMW). Kanta joka kieltää tien ikuisuuteen tiivistyy vähemmän mairittelevasti riimiparissa nada / lada (ei mitään venäläisiä automerkkejä vastaan, olen istunut ladoissa aina 80-luvun alkupuolelle saakka ja yhden kaverin ladassa vielä 80-luvun lopullakin).

Tämä nyt on jonkinlainen puolittainen kielellinen vitsi, mutta talvella golfini penkeistä meinasi tulla tällaisia (armo)tuomioistuimia ja olisi varmasti tullutkin, ellei kaikki olisi mennyt hyvin, so. selvittiin pienillä vammoilla ja autoon kohdistuvilla mittavilla vaurioilla - joka tapauksessa minun ei tarvinnut olla tuomiolla ja katsoa, mitä maallisista tekosistani jäisi jäljelle (sitä tuskin olisin tervejärkisenä kestänyt, että perheeni olisi menehtynyt ulosajossa kun itse olin ratissa).

onhan runossa tietty piilossa myös seat (sekin kaiketi teknisesti hyvin lähellä volkkarin, audin ja skodan ratkaisuja / osia).

mutta autoilusta; kannatan - ei tule juotua viinaa, edistää kotimaanmatkailua ja paikallistuntemusta, saastuttaa taatusti vähemmän kuin lentely ympäri maailmaa. on eksistentiaalinen käyttöliittymä ja vastuunopettaja, ilman muuta.

talvella olin 3 kuukautta ilman autoa 5-henkisen perheen kanssa. kyllähän se meni, kehitti ainakin kärsivällisyyttä ja käsilihaksia, kun raahasi kilometrin päästä kaupasta käsipelillä kaiken päivittäin tarvittavan muonan kotiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hitto, minäkin seuraan Hannun blogia (kommentoimatta), ja sitä raskasta reaalimaaiman aihetta mikä siellä on koko ajan meneillään (ei tulisi mieleenikään kommentoida kun se tilanne on mikä on).

Helinin se harmaa järkele löytyy myös vaatimattomasta kirjahyllystäni. Muistan kun ostin sen Hämeenlinnasta. Kirjakaupan myyjä naurahti kun näki kirjan. Kun kysyin mikäs siinä nyt sitten on, vastasi että "näitä kyllä menee harvoin", hah ha.

t.jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Joo, näin menee runoudella, marginaalistahan tämä on, kirjoitti mitä ja miten hyvänsä. Mutta jälkiä jää, se on tärkeintä, itse en ainakaan enempää ole kyselemässäkään. En usko, että runous tulee nykyisessä maailmassa nousemaan esiin jotenkin erityisellä tavalla, ja miksi sen pitäisi noustakaan, jos se nouseminen on sellaista kuin kaikkein parhaiten myyvän proosan. Harvat ovat valittuja, loppu on teeskentelyä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tarkoitin viimeisellä sitä, että suuri lukijajoukko ei edes pidä runoudesta, miksi sitä heille pitäisi tyrkyttää. Sinänsä ihmisten kapea-alaisuus on hämmästyttävää, joskin parhaissa tapauksissa siitä seuraa myös parhaat tulokset.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo viimeinen oli juuri hyvä noin, selittämättäkin. Harvat kirjailijat, runoilijatkaan ovat valittuja, sama koskee lukijoitakin (tosin lopulta ensimmäiset voivat olla viimeisiä ja toisinpäin). Tosin porukka käyttää nykyään ällösanaa laatuproosaa melkein mistä tahansa. Nykyelokuvat ovat oikeastaan vain filmattujA tarinoita (ilman filmin runoutta, selittämättömyyksiä). Sama tämän hyvänkin kirjallisuuden suhteen, pelkkiä kirjoitettuja tarinoita, aiheita, henkilöhahmoja... pahimmassa tapauksessa vieläpä "psykologisesti uskottavia." No, toisaalta, to be an honest, helppohan se on lukijan täältä sivusta huudella. Mutta joo olen samaa mieltä, "suuren" yleisön ei tule kaikkea löytäkään. (Tosin omista suosikeistani monet ( Jose S, Michel H, Karl Ove K ja se jenkki jonka nimeä ei tule turhaan lausua, harmaa eminenssi Meksinkon ja USA:n rajalta, ovat myös menestyneet).

t.jope