tiistai 26. elokuuta 2014

Miksi runous?




Runous: minä tunnustan tämän äänen joka ei ole minun ennen kuin olen puhunut sen.

Kutsuu mukaan ääneni, repii sen, on sen uusi ääri.

Runous ei ole minun ääneni. Se on maailma, jossa joskus humisen.



Heti kun kirjoitan jotain tällaista,  tekee mieli sanoa toisin.

Ei ääntä, vain kirjaimia, kutsu.

Revi, ole heti toisaalla.


Ei kommentteja: