keskiviikko 12. marraskuuta 2014

M & M






Hetkinä, joissa ei ole mitään mystiikkaa, on mystiikkaa pieni, mekaaninen ele.




2 kommenttia:

juha saari kirjoitti...

Eikö tuo mekaaninen (ontinen?) ele huimaa meitä absoluutissa satunnaisuudessaan? Että olemassaolomme on kyllin absoluuttia käydäkseen hyvästä tarkoituksesta? Että juuri enemmän syyn kysyminen mystifoi, tahraa, tuon eleen? Tuo mekaaninen ele on ikään kuin sartrelaisen ahdistuksen vastakohta, jossa aine "todistaa" huimaavasta olemassaolosta. (Taas ateisti täältä kurkistaa...)

Vesa Haapala kirjoitti...

Voin hyvin uskoa että aine todistaa huimaavasta olemassaolosta. Aine huimaa meitä olemassaolollaan, muodoilla jotka aistimme hahmottavat uskoimmepa tai olimmepa uskomatta metafysiikkaan. Vesi, valo, kaunis nainen, pienet eleet, liikkeet jotka ovat vain itsensä ja ehkä jonkin jatkumisen vuoksi.