torstai 27. marraskuuta 2014

Voima



Unessa, juuri
äsken, valkean koiran
hyökkäys, lumi.

Ja käsi, johon
se osui, minun.

Jos modernin
projekti on ollut
subjektin purku,

on runouden
suuri projekti ollut
lyyrisen minän

purku yhdellä
puraisulla. Eihän
se mene läpi:

käsi ei anna
periksi, ei luut.





Ei kommentteja: