perjantai 12. joulukuuta 2014

Cheevikko




Kuka muu muka

ja kuka ei ole minä?



3 kommenttia:

juha saari kirjoitti...

HANKALASTI KUVAILTAVASTA MINÄSTÄ

1
Itäisen tien viisaille minä on kokonaan harhaa. Itselleni riittää sen läpikuultava käytännöllisyys.

2
Minää tai yhtä hyvin minättömyyttä on vaikea havaita: ehkäpä koemme vain ruumiin arvaamattomia liikkeitä. Mutta onhan se kieltämättä myös niin, että jos Virtanen lyö vaimoaan, ei auta virkavallan käydä Suomisilla. Se siis ainakin on varmaa, ettei minä koskaan asusta kenenkään naapurissa.

3
Kokonaan hylättäväksi minuuden käsite on liian käytännöllinen. Kun ihmisellä on minänsä vaikutelma hukkumaisillaan olevasta kanssaihmisestä, miten hän silloin vaikutelman käsitettä käyttäisi? Ilman että se muuttuisi välinpitämättömyydeksi?

4
Tarkoituksellisesti on mahdotonta luulla itseään keneksikään muuksi, mutta kuvittelitko tänä aamuna piteleväsi jonkun toisen, vaikkapa rakastettusi kättä? Ettei se vain ollutkin tunnottomaksi painunut omasi?

Täydellisyyden mittakaavoja, 2007

T. Juha

Vesa Haapala kirjoitti...

Hieno ajatussarja minästä, Juha! Itse naitin tuossa yllä Cheekin itsetehostuksen ja Haavikon Talvipalatsin fragmentin. En ole varma muodostuuko muuta saumaa kuin kielellinen. Ehkä. Pitäisi ottaa selvää.

Liisu kirjoitti...

Minusta sanot oleellisesti kaiken sen, mitä voi minusta sanoa. Olet tavoittanut tuolla lauseellasi minän olemuksen. Ja se, että se oleellinenkin on kysymyksen muodossa, on paikallaan. Kukapa voi muuta kuin ihmetellen kysellä oman ja toisten minuuden syntyä, elämää ja kuolemaa.

Joskus tuo outo minuus kuolee jo ennnen kuolemaa, jolloin koko minuus on enää jäljellä vain toisissa. He sitä kantavat eteenpäin kunnes laskevat sen rippeet hautaan.