torstai 2. huhtikuuta 2015

Kiirastorstai (kunnes ne ovat yhtä)





päivä armahtaa aamun

ilta päivän

yö illan

äkkiä muistan

ne kaikki

laulut verestä




2 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

No, en tiennyt sinusta mitään, mutta nyt tiedän. Olet Runoilija Vesa Haapala. Heh.

Onni minulle kun sain kirjastosta 2 runokirjaasi, ensimmäisen ja uusimman.

Vantaata olen jo ennättänyt maistella, ja jo ensimmäinen runo Mitä vesi meistä tahtoo, vetäisi puoleensa. Luin siitä eteenpäinkin aika monta (vaikka yleensä luen runoja vain muutaman kerrallaan, ja jos haluan päästä niihin sisälle ei yksi lukeminen edes riitä).

Kiteyttäisin sen tunnelman, minkä runosi minussa näin ensimmäisellä lukemisella herättivät, että sinähän kirjoitat koko ELÄMÄÄ uusiksi, vieläpä laajalla perspektiivillä.
Aika, maisemat ja ihmiset nousivat arkisista kehyksistään - tavallisiksi ja jotenkin latistetuiksi tuomituista totutuista asemistaan - silmien eteen kuin uusiutuneina,vaikuttavampina ja merkityksellisempinä.

Luulen että sama tunne jatkuu kautta koko kirjan. Ja tuon toisenkin, toivon.
En tiedä, mitä itse olet ajatellut, mutta minä aloin jo näiden nyt lukemieni runojen kautta nähdä yleensä ihmisten elämän, jopa oman elämänikin ja kaiken sen ympärillä olevan, paljon merkityksellisempänä kaikessa arjen latteudessaan.

Ehkä runous on parhaimmillaan yleensä tällaista, että se pyyhkii kuin pölyjä elämän ja sen tapahtumien päältä. Kirkastaa ja voimistaa niitä. Tuo näkyväksi.

En voi kehua runojen tuntemuksellani, vaikka aika paljon olen niitä lukenut. Koskaan aikaisemmin minulle ei ole tällaista tunnetta tullut. Joku tunne kuitenkin aina.

Luen enemmän proosaa kuin runoutta, mutta joitakin mielirunoilijoitani voisin ehkä mainita ikään kuin mittakaavaksi runoillesi, joista oikeastaan voisin puhua vasta kun olen nuo molemmat kirjat lukenut. Mutta pidän myös tuosta tämän kertaisesta Kiirastorstaista (kunnes ne ovat yhtä) runosta. Hieno ajatus armahtavuudesta.

Niin, runokirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen ovat mm. Vergiliuksen Paimenlauluja, Dante Alighieri Jumalainen näytelmä, Pessoa Hetkien vaellus, Shakespeare Henrik IV, Rilke Tahto Tahtojen, Baudelaire Pahan kukkia, Nerudaa olen lukenut ja tykännyt ym. klassikkoja. Myös underground-runoilijoita tykkäämisen piirissä, suomalaisia on monta hyllyssäni, sattuneesta syystä Risto Ahti eniten edustettuna, mutta mitä minä tässä nyt kaikkia luettelemaan, tarkoitus on ehkä osoittaa, että olet päässyt hyvään seuraan, (vaikka minä en mikään asiantuntija olekaan, tykkään ja en tykkää runoista), sinun runoista tämän ensi kosketuksen perusteella uskallan jo ennustaa, että tykkään - en tykkää asteikolla olet tykättyjen puolella, sillä sanankäyttösi on yllätyksellistä, mutta luontevaa, ei teennäistä, ei "keksityn" tuntuista, vaan aitoa. Ja tunteita herättävää.

Tästä tuli nyt aivan liian pitkä selostus, mutta nyt keskityn lukemiseen ja jätän sinut rauhaan. Anteeksi monisanaisuuteni.

Vesa Haapala kirjoitti...

Hei Liisu, ja kiitos tästä. Olen matkoilla ja kirjoitan joskus vähän pidempään. Mukavaa pääsiäistä!