tiistai 15. syyskuuta 2015

Kyyhkysinetti





Jaakko Yli-Juonikkaan Kyyhkysinetin kieli on proosan runoutta, alusta asti. Teoksen alkupuolen maalaisjaksossa etualalla on Rauha Raution hahmon piirtäminen. Aihetasolla mennään realistisen kansankuvauksen piirissä, kielessä taas omaehtoisen, juuri tätä teosta varten luodun rytmiikan ehdoilla. Pikku hiljaa kieli saa tasoja hienovaraisista genresämpläyksistä, kun tuhon ensi kärhet työntyvät esiin. Erinäisten vaiheiden jälkeen Rauha lähtee kaupunkiin ja etsii käsiinsä parantaja Kallion, joka on helpottanut hänen oloaan. Sitten tulee kesuura ja alkaa saatanallinen ralli.

Teos ei ole vaikea, mutta vaatii kielen, rytmin ja katkosten tajua. Loistava kombo modernismin, vaihtoehtokirjallisuuden ja jälkimodernin kielentutkimuksen ja etiikan puolelle ylittyvän postmodernismin herkkuja. Volter Kilpi, Joel Lehtonen ja Antti Hyry kummittelevat, mutta taajuus huojuu ylijuonikasmaisesti.

Tästä muistinkin. Pitää käydä Tattarisuolla, Helsingin Metalli ja Raudassa, puuöljytarjous.



Ei kommentteja: