maanantai 14. syyskuuta 2015

Paras vaihtoehto





Eräs mies sanoi, että haastattelut vihapuhetta vastaan vievät kaiken hänen aikansa. Hyvä niin. Entä kirjallisuus? Pitääkö sen olla kasvattavaa, korrektia, puheohjelmaa? Ajattelen Turkan Isoa Homoa. Miksi se on niin hyvä juttu, vaikka se on melkein farssi, onko se? Turkan juttu ei ole korrekti millään muotoa vaikka se on tosi ja historia on tehnyt siitä sovinnaisen. Mitä kirjallisuus tahtoo sanoa? Ei kai se asetu sille tai tälle kannalle, niin toivottavaa kuin suoraselkäisyys muutoin onkin. Ehkä kirjallisuuden tarkoitus on potkia arvo-organismiamme, lyödä kirveellä, vaikuttaa niin kuin jonkin täysin tarkoituksettoman henkilön itsemurha. Jos mimesis on yhä kirjallisuuden ydin, se on tässä.



3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vihavainen kirjoitti blogissaan erittäin ovaltavasti tästä uuspuheesta ja sen tulevaisuuden scifistä.
jope

Anonyymi kirjoitti...

Itse ajattelen myös noin, kirjallisuuden tulisi myös hermostuttaa meidän arvojamme, ei olla vain estetiikan silkkiä lukija-hedonistin iholla. Ehkä siksi esim. Houellebecq viehättää vaikka mies ei ole yksi yhteen arvomaailmani kanssa lainkaan.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Näin se vaan menee. Jo muinaiset kreikkalaiset pohtivat tätä miksi luonnossa iljettävinä ja pelottavina esiintyvät seikat saavat meissä aikaan toisenlaisia tunteita, jopa puhdistumista (tai miten katharsis nyt sitten käsitetäänkään), kun ne esitetään runoudessa. Kirjallisuus joka on poliittisesti korrektia tuskin tarvitsee tulkintaa ja siinä mielessä se ei ole kirjallisuutta vaan tendenssikirjallisuutta, jolla on ehkä oma rajattu käyttöarvonsa.