maanantai 14. syyskuuta 2015

Sairaskertomus





Yöllä hoipertelen muiden kaltaisteni kanssa sairaalan päivystykseen. Olen vetänyt päälleni peiton, muutoin olen alasti. En tiedä missä vaiheessa lakkasin olemasta musta mies, jolla oli kädessään automaattiase. Minua etsittiin, pälyilin kerrostalon sisäänkäynnin vieressä suojanani pelkkä koristesäleikkö ja koetin pysyä seinää vasten niin liikkumatta kuin suinkin. Nyt kuljen toisten mukana rampilla. Edessäni olevalla naisella ei ole pakaroita: on kuin hän olisi vetänyt ihonkaltaiset pussihousut jalkaansa. Toinen, rintava, jolla on päällään vain liivit, sanoo, että muhkeus johtuu siitä, että rinnat kasvavat ylös kahdesta kystasta. Vasemmalla välkkyvät leikkaussalien valot, betoniramppi on kuiva ja hajanainen kulkijoista.



Ei kommentteja: