perjantai 18. joulukuuta 2015

Edith Södergranin Framtidens skugga (1920)





Palasin vielä kerran väitöskirja-aiheeseeni eli Edith Södergranin runouteen. Analysoin hänen kokoelmaansa Framtidens skugga (1920) erityisesti kokoelmakokonaisuutta jännittävän puhujuuden näkökulmasta. En ole aiemmin paneutunut Södergranin neljänteen runokokoelmaan (paitsi lyhyesti Nuoren Voiman kesällä ilmestyneessä Suomenruotsalaisen modernismin teemanumerossa). Haastan artikkelissani ulkoa käsin tematisoivia lukutapoja ja etenkin Torsten Petterssonin Gåtans namn -teoksessa (2001) esittämää ideaa Södergranin tuotannon itseironisesta kaksoisperspektiivistä. Käykäähän lukemassa juttuni uudesta kotimaisen kirjallisuudentutkimuksen vuosikirjasta Joutsen - Svanen, jos kiinnostaa.


Kokoelmakokonaisuudesta olen kirjoittamassa tulevana vuonna ainakin yhden artikkelin lisää, kun otan Aleksis Kiven Kanervalan käsittelyyn. Jossakin vaiheessa siirryn myöhemmille modernismin ja nykyrunoudenkin vuosikymmenille.



4 kommenttia:

juha saari kirjoitti...

Minulla on sellainen muistikuva että Syvän Joen James Dickey oli Edithin ihailija. Oletko kuullut tällaista?

Vesa Haapala kirjoitti...

Hauska yksityiskohta, enpä muistanutkaan tällaista!

Anonyymi kirjoitti...

Yhteyksistä se että tutkielmassasi mainittiin ilokseni ruotsalainen kirjailija ja Södergranin tutkija (?) Ernst Brunner. Olen lukenut hänen Malja tomullesi kirjan, eräänlaisen Bellman-romaanin ja se teki aikanaan ison vaikutuksen. On edelleen hyllyssäni kunniapaikalla. Brunnerhan kirjoitti myös Södergran-romaanin ja sitten ihan poskettoman 70-luku kuvauksen, Kuuma katu. Tällä hetkellä Brunner kirjoittaa ja julkaisee Knausgård-tyyppistä romaania elämästään. En tiedä jaksanko alkaa lukea korkeintaan tyydyttävällä ruotsillani mutta kiinnostaa kyllä. Olen varma että jossakin siellä puhutaan Brunnerin Södergran-vaiheesta (?), oletko Vesa tsekannut?

jope

Vesa Haapala kirjoitti...


Jope, en tunne Brunneria (siis en ole lukenut) muutoin kuin hänen 1985 ilmestyneen Södergran-tutkimuksensa ja Södergran-romaaninsa osalta. Pitääpä tsekata Knausgårdin vanavedessä tuo Brunner-omaelämäkertaromaani, kun saan sen käsiini.